Emilia Miettinen katsoo kameraan hymyillen, taustalla harmaa seinä.

Kolumni, PolitiikkaKirjoittanut Emilia MiettinenKuvat Tiiu Hyyryläinen

Hakaristilippu ei ole ongelma

Vihan symboleista kiisteleminen on ajanhukkaa. Eroon pitäisi päästä hallituspuolueisiin pesiytyneestä rasismista, kirjoittaa Emilia Miettinen kolumnissaan.

Lukuaika: 2 minuuttia

Hakaristilippu ei ole ongelma

Viime viikon aikana on puitu, pitäisikö hakaristi ja myös kommunismin symboli sirppi ja vasara kieltää. Aihe nousi esiin, kun hallitus viimeviikkoisessa tiedonannossaan lupasi selvittää tätäkin osana rasismin ja syrjinnän vastaisia toimenpiteitä. Sen sijaan hallitus on kovin haluton tarttumaan esimerkiksi rasismirikosten määrittelyn täsmennyksiin, jotka helpottaisivat ihmisten suojelemista vihapuhetta ja uhkailua vastaan. Tätä EU:n komissio on Suomelta jo pitkään vaatinut.

Natsien juutalaisiin, romaneihin, poliittisiin vankeihin, vammaisiin, seksuaalivähemmistöihin ja muihin epäkelvoiksi katsomiinsa ihmisryhmiin kohdistuneet teot ja joukkotuhonta olivat käsittämättömän kammottavia rikoksia ihmisyyttä vastaan. Hakaristi muistuttaa tuosta synkästä historiasta kipeästi. 

Mutta hakarististä ja holokaustin kieltämisestä – saatikka kommunismin ja natsi-Saksan kansallissosialismin seurausten vertailukelpoisuudesta – riitely on turhaa. Se on pelkkä hallituksen etuja palveleva savuverho todellisen ongelman edessä.

Hallituksessa istuu rasisteja ja hallitus ajaa rasistista politiikkaa. Edelleen.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Kaikki symbolikiistoihin ja historian pahuuksien vertailuun käytetty aika ja palstatila on pois sen esiin tuomiselta, että tällä hallituksella ei ole mitään mielenkiintoa nostaa esiin ja ratkoa yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia, jotka iskevät ankarimmin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Hallituksen tiedonantoa koristavat yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat pelkkää sanahelinää hallituksen kaavailemien politiikkatoimien rinnalla, kuten sosiaaliturvan eriyttäminen, perheenyhdistämisen hankaloittaminen ja maahanmuuttajien maastapoistaminen kolmen kuukauden työttömyyden perusteella. Puhumattakaan kaikista niistä rasistisista ja halventavista lausunnoista ja kirjoituksista, joita on tullut esiin yksi toisensa jälkeen perussuomalaisten leiristä. 

Hallitusrintaman mukaisesti perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen vakuutteli toki eilen illalla A-studiossa, että puolue on sataprosenttisen sitoutunut yhteiseen tiedonantoon. Mutta vain joitain tunteja aiemmin perussuomalaisten tuore kansanedustaja Teemu Keskisarja käytti n-sanaa puheenvuorossaan eduskunnan istunnossa. Keskisarjan mielestä sanalla ei ole Suomessa historiallista painolastia, mutta yleisesti loukkaavaksi ja rasistiseksi tunnistetun sanan käyttöä on turha selitellä. Fiksuna ihmisenä Keskisarja tietää tismalleen, mitä tekee. Sama koskee muitakin puolueen kansanedustajia. 

En välittäisi kuulla enää yhtäkään hallituksen yhteistä mietintöä tai lausuntoa siitä, kuinka nyt sitoudutaan syrjimättömyyteen ja ihmisarvoon ja jatketaan yksissä tuumin eteenpäin. Korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien vallankäyttäjien ei missään olosuhteissa pitäisi joutua viikkotolkulla vääntämään YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa määriteltyjen loukkaamattomien ja universaalien ihmisoikeuksien merkityksestä. 

Mitä arkadianmäellä aiotaan tehdä, jotta rasistinen ja syrjivä käytös loppuu myös siellä omassa pesässä?

Muut hallituspuolueet tyytyvät seuraamaan vierestä tätä jatkuvaa strategista rajojen venyttelyä ja keskustelukulttuurin hivuttamista suuntaan, joka on yksiselitteisesti väärin ja voi lisäksi vaarantaa monien kansalaisten turvallisuuden, kun rasistinen viha normalisoituu. 

Minä haluan tietää, mitä konkreettisia, rakenteellisella tasolla vaikuttavia asioita hallitus ja muut päättäjät aikovat tehdä muutoksen aikaansaamiseksi. Mitä arkadianmäellä aiotaan tehdä, jotta rasistinen ja syrjivä käytös loppuu myös siellä omassa pesässä?

Me muutosta vaativat kansalaiset voimme järjestää lisää mielenosoituksia, allekirjoittaa vetoomuksia, kirjoittaa kansanedustajille ja omien asuinkuntiemme päättäjille, sen lisäksi että tuomme mielipiteemme julki sosiaalisessa mediassa ja muissa julkisissa kanavissa. Ja omassa päivittäisessä arjessamme voimme sanoilla ja teoilla osoittaa kaikille kanssaihmisillemme, mihin arvoihin uskomme ja millaisessa Suomessa me haluamme elää.

Sillä kuten hyvin tiedämme, vääryyden edessä hiljaisuus on yhtä kuin hyväksyntää. Ja vaikka metelin pitäminen pelottaisi, niin on vain tehtävä. Pois katsominen ja vaikeneminen on tie, joka johtaa meidät kaikki pimeyteen.