Villa Murtagh. Kuva: Kari Sunnari

Esittävä taideKirjoittanut Ilona Iida Simes

Tatun, Patun ja Matildan matkassa nuorempikin teatterikävijä pääsee ihmeiden maailmaan

Joskus katsomossa saa tanssia, ja joskus teos opettaa, että teatteriakin ihmeellisempi paikka on kirjasto.

Lukuaika: 2 minuuttia

Tatun, Patun ja Matildan matkassa nuorempikin teatterikävijä pääsee ihmeiden maailmaan

Villa Murtagh. Kuva: Kari Sunnari

Juttu on julkaistu Voima | Teatteri -lehdessä. Se ilmestyi joulu-tammikuun Voiman liitteenä.

Teatterin erikoislehti käsittelee esittävien taiteiden jo elpyviä näkymiä ja puntaroidaan tulevan kevätkauden esityksiä.

Lue liitteen kaikki artikkelit voima.fissä ja Issuussa.

“Ooooh, aahhh, kato äiiitiii!”, huutaa yleisö innoissaan, kun kesken Tatu ja Patu Helsingissä -musikaalin teatterissa alkaa tapahtua kummia. Näyttämöllä Tatun ja Patun mystinen Jori-serkku (Paavo Kerosuo) puhaltaa saippuakuplia ystäviensä riemuksi, ja samalla teatterin katosta leijailee saippuakuplia yleisön niskaan.

Lasten haltioituneet ilmeet kuplien, musikaalikohtausten ja jättiläispuluvauvan äärellä muistuttavat siitä, miksi on äärimmäisen tärkeää, suorastaan välttämätöntä, että teattereilla on hyvää, innostavaa, hauskaa ja taitavasti tehtyä ohjelmistoa lapsille: tällaiset esitykset innostavat uusia sukupolvia teatterin ihmeelliseen maailmaan. Hihkujat palaavat riemuiten tähän taloon.

Tatu (Antti Timonen) ja Patu (Paavo Kääriäinen) saapuvat Helsinkiin kotikylästään Outolasta, kuten kaikki Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luomaan kirjasarjaan perehtyneet tietävät. Ennen kuin Tatulle ja Patulle selviää, mitä outoja bisneksiä helsinkiläistynyt Jori häärää, näyttämöllä päästään matkustamaan raitiovaunulla ja yleisössäkin tanssimaan yhdessä.

Tatu ja Patu -musikaalin lavastus on upea, siitä kiitos Markus Tsokkiselle. Näyttämön visuaalinen ilme kunnioittaa selvästi kirjoja. 

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
Antti Timonen ja Paavo Kääriäinen Tatuna ja Patuna. Kuva: Tuomo Manninen.

Hieman vakavampi ja korkeakirjallisempi teos on Roald Dahlin klassikkoon perustuva Matilda-musikaali, jota Tampereen Työväen Teatteri esittää. Ihan pienimmät katsojat saattavat tosissaan pelästä aikuisten silmittömän epäoikeudenmukaista vallankäyttöä. Teatterin suosituksen mukaan teos sopii yli seitsemänvuotiaille, ja mielellään turvallisen aikuisen seurassa. Myös lasten vanhemmille, kummeille ja opettajille saattavat katsomossa muistua mieleen lapsuuden painajaiset. Onneksi teos tarjoaa myös onnellisia ratkaisuja aluksi ylitsepääsemättömän vaikeilta tuntuviin ongelmiin.

Matilda (yhdeksänvuotias Villa Murtagh) on koulussa ilkeän rehtorin kiusaama ja kotona vanhempiensa laiminlyömä tyttö, joka löytää turvapaikan kirjastosta. Vaan vapise, reksi, sillä lasten keskinäinen solidaarisuus ulottuu ravisuttamaan vallan rakenteita ja auttamaan jopa sorrettuja aikuisia.

Matilda on takuuvarmaa kansainvälistä laatua. Musiikin on säveltänyt brittiläis-australialainen Tim Minchin. Suomalaisillekin musikaalimatkaajille teos on tuttu Lontoon West Endistä, jossa sitä on esitetty yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta korona-aikoihin saakka. Tampereelle sen on ohjannut suomalaisten suurmusikaalien ykköstekijä Samuel Harjanne (Kinky Boots, Billy Elliot).

Matilda
Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä 14.5.2022 saakka.

Tatu ja Patu Helsingissä
Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 25.4.2022 saakka.