Seksuaalikasvattaja Petra Kankare on laatinut Mediaseksin lukutaitoa nuorille -oppaan (KAVI 2021). Hänen mielenkiinnon kohteitaan ovat nuorten pornokasvatus sekä seksuaalisen häirinnän vähentämiseen tähtäävä työ. Oppaan tavoitteena on media- ja seksuaalikasvatuksen kehittäminen Suomessa.
Seksuaalisuuden näkeminen moninaisena on iso osa seksuaalikasvatusta. Ainoa raja on, ettei kenenkään seksuaalisuus saisi olla vahingollista itselle tai muille. Viime vuonna TikTokissa trendanneet hashtagit #kinkyshaming sekä #vanillashaming ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten nuoria pyritään ohjaamaan käsitykseen vain yhdestä normaalista. Kyseessä oli siis ilmiö, jossa perinteisimpiin asetelmiin nojaavat niin sanotun vanilja-seksin ystävät kuittailivat vaihtoehtoisemman kinkyksi nimetyn seksin suosijoille ja sitten nämä kuittailivat takaisin. Kankare kertoo ”kinkyksi” määriteltävien seksiaktien valtavirtaistuneen. Esimerkiksi valtasuhteilla leikittely ja muut BDSM-seksin piirteet ovat kovassa nousussa seksuaalikulttuurissamme.
Kankare kertoo, että pornon katsomiseen suhtaudutaan vuosi vuodelta vapautuneemmin, vaikka se on edelleen tabu. Nuoren pornon katsomisen ei lähtökohtaisesti tulisi aiheuttaa aikuisessa huolta tai paniikkia. On paljon nuoria, jotka katsovat pornoa ja kiihottuvat siitä, ja sen kritisointi voi saada heidät ajattelemaan, että he ovat ”friikkejä” tai, että heidän seksuaalisuutensa on turmeltunut pornon katsomisen myötä.
”Oppaassa käsitellään, millainen valta yksittäisellä pornovideolla, tai pornomedialla, voi olla kasvavalle nuorelle. Vaikka yhdestä videosta voi saada vääränlaisen mielikuvan esimerkiksi siitä millaista on ’hyvä seksi’, ei pornoa voi yksin syyttää siitä. Huonoja vaikutteita täytyy tulla muualtakin, kuten perheeltä tai kaveripiiriltä, jotta nuori omaksuu haitallisia käsityksiä seksistä ja seksuaalisuudesta”, seksuaalikasvattaja Kankare korostaa. ”Asian ydin on siinä, että nuoren olisi tärkeää oppia tunnistamaan tunteitaan ja rajojaan myös mediassa, ja ymmärtää, että toisten ihmisten seksuaalisuus ja rajat voivat olla toisenlaisia.”
Kankareen mukaan pornosta puhuminen tulisi aloittaa jo alakoulussa, koska keskimäärin lapset näkevät pornoa jo silloin. Lapsilla ja nuorilla tulisi olla valmiudet tietää ja ymmärtää mistä on kyse, ja uskaltaa puhua asiasta tarpeen tullen turvalliselle aikuiselle.
Kankare painottaa myös turvataitojen opettamista lapsille ja nuorille koskien seksuaalista häirintää sosiaalisessa mediassa. On tärkeää ymmärtää, että vaikka ihmisen keho olisi somessa esillä, se ei ole muita varten, eikä se oikeuta ahdisteluun. Somessa esillä oleminen ja seksuaalinen itseilmaisu on jokaisen oikeus.
Seksuaalinen häirintä somessa on valitettavan yleistä. Sitä on todistanut tytöistä 85 % ja itse kokenut lähes joka toinen nuori tyttö. Poikien kokeman häirinnän luvut ovat matalampia, mutta niin ikään nousussa. Neljännes nuorista on käynyt seksuaalissävytteisiä keskusteluja aikuisen kanssa verkossa. Jenny Keilonen, joka on kolmen järjestön yhteistyönä toteutetun Sua varten somessa -hankkeen asiantuntija, kertoo nuorimpien häirinnän tai somekiusaamisen takia yhteyttä ottaneiden olleen 6-8-vuotiaita. Tyypillisin viestiä lähettävä nuori on 11-13-vuotias tyttö.
Sua varten somessa -hankkeen työntekijät työskentelevät nuorten suosimilla somealustoilla kuten Instagram, TikTok ja Snapchat. Heihin voi ottaa yhteyttä, kun häirintää on jo tapahtunut, tai kun nuori epäilee tilanteessa olevan jotain outoa, muttei uskalla kertoa vielä kellekään.
”Nuoriin kohdistuva somehäirintä, kuten tappouhkaukset tai vailla suostumusta tapahtuva alastonkuvien pyytely ja lähettely, on yleistynyt. Kysymykseen ’oletko sä kokenut somessa häirintää’ vastataan usein: ’en oikeastaan, normaalia nudejen pyytelyä vaan.’ Moni tuntuu unohtavan, että aikuisen alle 16-vuotiaalle laittamat seksuaalissävytteiset viestit ja kuvat ovat seksuaalista väkivaltaa ja täyttävät rikoksen tunnusmerkit”, Keilonen kertoo.
Mitä yhden ei-toivotun ’dick picin’ saaminen voi saada aikaan? Se voi jäädä vaivaamaan hyvinkin pitkäksi aikaa ja muokata uhrin suhdetta itseensä, muihin ihmisiin ja seksuaalisuuteen.
Keilosen mukaan avainasioita ovat varhainen perusteellinen seksuaalikasvatus sekä vanhempien kiinnostus lapsensa älylaitteiden ja somen käyttöön. Vanhemman olisi hyvä luoda lapsensa kanssa turvallinen keskusteluympäristö ja käydä yhdessä lapsen kanssa läpi, millaiset yksityisyysasetukset missäkin sovelluksessa on, ja miten toimia esimerkiksi tuntemattomien ihmisten kaveri- tai viestipyyntöjen suhteen.
Jos lapsi tai nuori on kohdannut somessa seksuaalista häirintää, ei vanhemman tulisi rankaista uhria esimerkiksi rajoittamalla jatkossa lapsen somessa oloa tai puhelimen käyttöä. Syy ei koskaan ole uhrin, eikä uhrin tulisi kantaa tapahtuneesta seurauksia tai häpeän taakkaa.
Kaikilla on oikeus olla rauhassa ja sellaisia kuin he ovat, niin somemaailmassa kuin ’livenäkin’. Apua ja tukea tulisi uskaltaa pyytää ilman häpeää.
”Media- ja seksuaalikasvatuksessa olisi hyvä ottaa myös huomioon se, että millaista kuvastoa mediassa näkyy: minkälaisia seksuaaliset teot ovat ja ovatko ne suostumuksellisia, minkälaisia kehoja näytetään; minkä kokoisia ja muotoisia, ikäisiä, kykyisiä, värisiä ja sukupuolisia ne ovat. Elämme edelleen hyvin kapeakatseisessa maailmassa”, Keilonen muistuttaa.