Eläinten hyvinvointilaki määrittelee, miten eläimiä saa ja pitää kohdella. Se korvaa eläinsuojelulain vuodelta 1996. Uuden lain on tarkoitus vastata paremmin yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä eläinten asemasta.
”Lain läpitunkema tavoite on se, että halutaan minimoida kaikenlainen kipu ja kärsimys, mitä eläimiin kohdistuu”, kuvaili maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) tiedotustilaisuudessa.
Lakiesitys kieltäisi muun muassa uusien parsinavetoiden ja porsitushäkkien käyttöönoton, emakoiden tiineytyshäkkien pitkäaikaisen käytön ja porsaiden kirurgisen kastraation. Se myös edellyttäisi kivunlievitystä kivuliaissa toimenpiteissä ja hillitsisi koirien ja kissojen pentutehtailua. Osa muutoksista astuisi voimaan siirtymäajalla.
Uudistusta kritisoitu riittämättömäksi
Lausuntokierroksella eläintuotannon edustajat kannattivat lakiin maltillisia muutoksia. Eläinoikeusjärjestöt, tutkimustahot ja yksityishenkilöt esittivät tiukempia sääntöjä eläinten kohtelulle. Äänenpainot ovat eduskuntakäsittelyn alettua pitkälti entisellään.
Eniten keskustelua on kirvoittanut turkistuotannon jatkuminen. Kritiikki sitä kohtaan voimistui eläinsuojelusta vastaavan ministeri Kurvisen kehuttua Saga Furs -yhtiön turkishuutokauppaa siellä vierailtuaan. Kurvinen omistaa 124 kappaletta Saga Fursin osakkeita.
”Turkistarhaukseen ei esitetä parannuksia, vaikka siinä eläimet ei pysty toteuttamaan edes keskeisimpiä lajiominaisia tarpeitaan, ja sama koskee broilerintuotantoa”, toteaa Turun yliopistossa dosenttina ja tutkijana työskentelevä eläinfilosofi Elisa Aaltola.
Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Tiina Pullolan mukaan lainvalmistelussa tärkeimmiksi kehityskohteiksi nousivat ne eläinten pitomuodot, joissa käyttäytymistä rajoitetaan eniten. ”Eli ne, joissa eläimiä pidetään jatkuvasti kytkettynä tai kääntymisen estävissä häkeissä. Lain yleiset periaatteet koskevat kuitenkin myös turkistarhausta ja muita pitomuotoja.”
Eläinlajikohtaisista tila- ja virikevaatimuksista säädetään myöhemmin erillisissä asetuksissa.
Aaltola kritisoi myös sitä, että lakiesitys sallii häkkikasvatuksen, vanhojen porsitushäkkien ja parsinavetoiden käytön, lehmien ja vasikoiden ennenaikaisen vieroituksen, rapujen elävältä keittämisen, kalojen tukehduttamisen teollisessa tuotannossa sekä muita kärsimystä aiheuttavia käytäntöjä.
”Lakiesitys ei ota eläinten itseisarvoa vakavasti”, Aaltola sanoo. ”Taloudelliset näkökulmat on asetettu etusijalle, pääpaino on eläinten hyvinvoinnin sijaan eläinteollisuuden mahdollistamisessa. On erikoista kutsua tätä laiksi eläinten hyvinvoinnista, kun se edelleen mahdollistaa turhan tuskan aiheuttamisen.”
Pullonen korostaa, että lain lähtökohtana on eläinten pidon salliminen. ”Siksi joudutaan tasapainottelemaan taloudellisten näkökulmien ja eläimen parhaan välillä. Politiikan tahtotila määrää, mihin raja vedetään.”
Eläinten hyvinvointilaki etenee valiokuntien kautta eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi.
