Lukuaika: 2 minuuttia

Vinyylilevyjen tuotanto palaa Suomeen lähes 30 vuoden jälkeen, tavoitteena maailman ympäristöystävällisin tuotanto

Helsingin Vallilassa sijaitsevan entisen konepajan alueella kohoavat savupiiput ovat vain muisto vanhoista ajoista. Vuosina 1903–2001 alueella toimi konepaja, jossa valmistettiin ja huollettiin junanvaunuja. Tällä vuosituhannella sinne on noussut toimistotiloja ja kirjavaa kulttuuritoimintaa. Syksyllä tiloissa aloittaa toimintansa Helsingin Levypuristamo, joka tuo alueelle takaisin sieltä hetkeksi kadonnutta, teollista tuotantoa.

”Voisi ajatella, että olisimme täällä vain siksi, että alue on trendikäs. Itseasiassa, paikkaa valittaessa tuotannolliset seikat painoivat enemmän”, yhtiön toimitusjohtaja Lupu Pitkänen kertoo. Aivan pienestä nyrkkipajasta ei voida puhua, sillä kumpikin levypuristamoon hankittavista puristimista painaa 5 000 kiloa. Toiminnan aloittaminen vaatii lisäksi isoja rakennustöitä, jotta koneet saadaan yhdistettyä kaukojäähdytys- ja biokaasuverkkoon. Laiteinvestoinnit maksavat reilusti yli puoli miljoonaa euroa, ja tilan remontointiin, maatöihin ja muihin kuluihin kuluu kuusinumeroinen summa.

Äänilevyjen tekemisen myötä Pitkänen tekee paluun musabisnekseen, joka vei häntä 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun isoimpiin elektronisen musiikin tapahtumiin ympäri Eurooppaa ja Japaniin asti. Ajatus vinyylien valmistamisesta alkoi kehittyä jo tuolloin.”Harmitti jo silloin, kun tehtiin ensimmäistä levyä, ettei sitä voinut valmistaa Suomessa. Finnvox oli lopettanut vinyylilevyjen valmistuksen muutamaa vuotta aiemmin,” Pitkänen muistelee.

Kotimainen vinyylitehdas mahdollistaa siirtymisen kohti ekologisempaa tuotantoa. Äänilevyjä on mahdotonta tehdä täysin hiilivapaasti, sillä ne valmistetaan PVC-muovista. Levyjä voidaan nykyisin tuottaa kierrätetystä materiaalista, kuten vanhoista levyistä tai hukkamateriaalista. Materiaalivalinnat ovat kuitenkin vain yksi osa kohti hiilineutraaliutta.

Vinyylilevyjen tuotantoon vaaditaan valtavasti energiaa. Monta tonnia painavat hydrauliset prässit, jotka puristavat PVC-massan äänilevyksi, vaativat paljon sähköä. Sitä on mahdollista ostaa hiilivapaana. Höyryn muodostamiseen käytetään biokaasua. Kun prässi on puristanut PVC-kiekon valmiiksi levyksi, puristusmuotti on viilennettävä välittömästi. Se tapahtuu kaukojäähdytyksen avulla. ”Olemme kenties ensimmäinen vinyylitehdas maailmassa, joka käyttää tuotannossa kaukojäähdytystä,” Pitkänen hehkuttaa. Kun jäähdytysvesi on viilentänyt levyprässien muotit, lämmennyt vesi kierrätetään hyödynnettäväksi kaukolämpöverkkoon.

Uudelle tehtaalle on kysyntää, sillä kasvava vinyylilevymyynti on venyttänyt tuotannolliset jonot kolmesta neljään kuukauteen. Suomalaisille artisteille se mahdollistaisi lähituotannon musiikin julkaisuun. ”Pidän ajatuksesta, että artisti voi käydä Kaapelitehtaalla kaivertamassa master-levyn ja napata sitten metron itäiseen kantakaupunkiin, jossa levy prässätään vinyyleiksi. Artisti voi itse käydä hakemassa tehtaalta valmiin tuotoksen sen sijaan, että odottaisi rahtia Itä- tai Keski-Euroopasta”, Pitkänen visioi.

Onko vinyylilevyn hiilijalanjälki suurempi kuin digitaalisen tallenteen? ”On ihan selvä asia, että musiikkistriimaus on kestävämpää kuin fyysiset äänitteet. Tulevia asiakkaita kannustaisin miettimään, mitä he haluavat ikuistaa. Mikä on sellainen kokonaisuus, jonka haluaa jättää jälkipolville ja tehdä siitä ikuisen käyttöesineen”.

Kommentoi Facebookissa
  • 13.4.2021
  • Kirjoittanut Antti Kurko
  • Kuvat Anna Miettinen