Lukuaika: 2 minuuttia

Opi hallitsemaan verkkokeskustelun ryhmäilmiöitä

Mediaattorin kansi: Seksikäs-Suklaa ja Rauhatäti seisovat selät vastakkain, puhuvat kipoista ja narusta tehtyyn "puhelimeen".

Artikkeli on julkaistu Mediaattorissa 1/2021.

Mediaattori on mediakasvatuksen tiedotuslehti. Se on Voiman mediakasvatuksen teemanumeron liite.

Aina, kun koolla on useampia ihmisiä, käynnistyy sosiaalipsykologian tuntemia ryhmäilmiöitä. Verkkokeskusteluista on helppo tunnistaa erityisesti suuriin ja satunnaisiin ryhmiin liittyviä lainalaisuuksia.

Suurryhmässä tapahtumat ovat ennustamattomia ja osallistujien roolit häilyviä. Ryhmä jakautuu toisiaan vastustaviin klikkeihin. Mielipiteet pyrkivät kohti äärimmäisyyksiä ja polarisoituvat. Negatiivisia tunteita ilmaistaan ja ne tarttuvat herkemmin. Toisaalta parhaimmillaan suurryhmä voi olla luova ja yllätyksellinen.

Kun ryhmän kokoonpano on satunnainen, henkilökohtaiset pyrkimykset ohjaavat käyttäytymistä. Tilanne houkuttelee osallistujia kärjistämään ominaisuuksiaan. Puolustusmekanismeina käytetään mm. älyllistämistä, erottautumista ja hyökkäystä. Kuulostaako tutulta?

Jotta ryhmä ihmisiä voisi toimia menestyksellä yhdessä, se tarvitsee perustakseen tehtävän, edetäkseen johtajuutta ja vahvistukseksi kiinteyttä. Nämä kaikki ovat mahdollisia myös verkkokeskustelussa.

Kun sattumanvaraisuus vaivaa, perustehtävä auttaa

Klikkaa kuvaa niin bingo avautuu suurempana ja voit esimerkiksi printata sen. (PDF)

Perustehtävä vastaa kysymykseen, miksi ryhmä on olemassa. Esimerkiksi nuorisovaltuuston perustehtävä voi olla edistää nuorille tärkeitä asioita kaupungin päätöksenteossa. Urheiluseuran tarkoitus on järjestää jäsenilleen harrastustoimintaa ja kilpailumahdollisuuksia. Kun ryhmä on tietoinen tehtävästään, se ei toimi sattumanvaraisesti.

Perustehtävän lisäksi ryhmän pitää huolehtia kiinteydestään. Jos ryhmä ei ole kiinnostunut vuorovaikutuksen laadusta, myös varsinaisen tehtävän toteuttaminen häiriintyy.

Nettikeskustelun ääreen kerääntyvällä satunnaisella ryhmällä ei yleensä ole käsitystä kokoontumisensa tarkoituksesta, eivätkä keskustelufoorumitkaan anna siihen juuri apua. Esimerkiksi Suomi24 kertoo hyvin laveasti tarjoavansa “maksuttoman kanavan julkiseen keskusteluun ja mielipiteiden vaihtoon.” Facebookin Avoin feministiryhmä määrittelee tarkoituksekseen hieman täsmällisemmin “toimia avoimena kohtauspaikkana feministeille ja feminismistä kiinnostuneille”. Twitterissä tiedostamattomia perustehtäviä saattaa kehittyä keskustelijoiden ympärille: Markus Kajon, Pekka Saurin ja Jussi Halla-ahon ympärillä keskustellaan eri syistä.

Jokaisen keskustelufoorumin olisikin hyvä määritellä sääntöjen lisäksi myös perustehtävänsä. Lisäksi tehtävästä kannattaa säännöllisesti keskustella, sillä se vahvistaa ryhmän tietoisuutta ja sitoutumista. 

Keskustelun ei tarvitse olla päämäärätöntä

Nettikeskustelua luonnehditaan usein tuloksettomaksi. Emme tiedä, mistä puhutaan ja mihin pyritään. Hyvällä keskustelulla, kuten ryhmänkin toiminnalla, on aiheita ja tavoitteita, joista osallistujat ovat tietoisia.

Keskustelun tavoitteena voi olla päästä yhteiseen lopputulokseen tai tutustua eri näkökulmiin. Väittelyn tarkoituksena saattaa olla kilpailemisen sijaan toisilta oppiminen. Keskustelijat kokoontuvat joskus yhteen myös etsimään totuutta tai ihmettelemään. Kutsuretoriikaksi kutsutaan keskustelutapaa, jossa toinen ikään kuin kutsutaan tarkastelemaan omaa maailmaa.

Keskustelun avaajan on hyvä määritellä aihe ja tavoite, joita voidaan keskustelun aikana tarkastella uudestaan ja kyseenalaistaakin.

Roolit valitaan tarpeen mukaan

Keskustelussa tarvitaan erilaisia osallistumisen tapoja. Tavoitteen toteutumista edistävät esimerkiksi keskustelun suuntaaminen ja jäsentäminen, perusteleminen sekä kriittisyys. Ryhmän kiinteydestä huolehditaan rohkaisemalla, sovittelemalla ja ilmapiiriä keventämällä. Keskustelulle haitaksi ovat torjuminen, jarruttaminen ja toisten vähättely.

Kun keskustelija alkaa toistaa jotain osallistumisen tapaa, siitä muodostuu hänen roolinsa ryhmässä. Rooli vaikuttaa paitsi ryhmän onnistumiseen myös siihen, mitä muut keskustelijalta odottavat. Siksi omasta roolistaan kannattaakin olla tietoinen. 

Erilaiset osallistumisen tavat ja roolit ratkaisevat, mihin ryhmä yhdessä kykenee. Rooleja voi siis ajatella ryhmän työnjakona perustehtävänsä ja kiinteytensä edistämisessä. Esimerkiksi perinteinen puheenjohtajan rooli voi verkkokeskustelussa jakautua suuntaajan, jäsentäjän ja rohkaisijan tehtäviin.

Keskustelijoiden kannattaa tarkkailla, millaiselle osallistumisen tavalle on kulloinkin tarvetta, ja asettua sopivaan rooliin. Kun ryhmä toimii hyvin, kukaan ei jää roolinsa vangiksi vasten tahtoaan. 

Tätä artikkelia varten on haastateltu psykologi Liisa Rainaa, filosofi Tuomas Nevanlinnaa ja  puheviestinnän yliopisto-opettaja Suvi-Tuuli Murumäkeä.

Viisi ohjetta verkkokeskustelijalle

  1. Keskustelu on yhteinen projekti. Auta ryhmää onnistumaan siinä.
  2. Kysy toisten mielipiteitä ja ehdotuksia.
  3. Onko keskustelun aihe tai tavoite epäselvä? Kysy tai ehdota. Kun aloitat uuden keskustelun, määrittele sille tavoite.
  4. Mikä rooli auttaisi keskustelun onnistumisessa? Ota se hetkeksi itsellesi.
  5. Ehdota keskustelua foorumin perustehtävästä.
Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 2.2.2021
  • Kirjoittanut voima