Suomen arvostelijain liitto (SARV) on julkaissut Kritiikin eettiset ohjeet. Niiden valmisteluun ja kommentointiin ovat osallistuneet SARVin jäsenet ja useat eri alojen asiantuntijat.
Kriitikot eli arvostelijat ovat journalisteja. Vaikka 35 kohdan journalistin ohjeet ovat olemassa, ajateltiin, että erityiset kriitikoiden ohjeet ovat tärkeitä.
“Me halusimme nostaa kritiikkien erityispiirteitä esiin”, SARVin puheenjohtaja, Maria Säkö kertoo.
Kriitikoiden näkyvyys myös alan sisällä on tärkeää: “Kriitikot toimivat paljon freelancereina. He harvoin istuvat niissä pöydissä, missä muuta journalismia tehdään, saati missä journalismin tulevaisuudesta päätetään”, Säkö sanoo.
Kriitikoiden keskuudessa ohjeet herättivät hämmennystä. Monet ohjeista ovat vaikeasti tulkittavia, ja jotkut kokivat ne ristiriitaisiksi.
SARV perustelee tätä nettisivuillaan: “Eettiset pohdinnat ovat aina monimutkaisia, tilanteeseen sidottuja kysymyksiä, joihin on vaikea antaa yksiselitteisiä vastauksia.”
Voiman luovia ja alati mielikuvitustaan käyttäviä kriitikoita askarrutti jo ensimmäinen kohta:
“Kritiikin tulee kohdistua taideteokseen, -tekoon tai tapahtumaan ja pohjata argumentaationsa sen piirteisiin, eikä väittää siinä olevan sellaisia piirteitä, joita siinä ei ole.”
Yleensä kriitikko löytää teoksesta piirteitä, joita tulkitsee vahvasti edelleen. Olisi kovin kapea tulkinta sanoa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan olevan vain jännä fiktio. Yksi toisensa jälkeen menehtyvien miesten kohtaloista kertova teos huutaa rauhan inhimillistä sanomaa.
Onneksi on ohje numero kaksi:
“Kritiikin tulee tunnistaa se kulttuurin kenttä ja genreajattelu, joiden piirissä taideteos, -teko tai tapahtuma on.”
Se ei ainoastaan anna vapautta, vaan suorastaan velvoittaa löytämään rauhan keskeisen sanoman 1950-luvun Tuntemattomasta sotilaasta, 1970-luvun Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvasta, 2000-luvun Puhdistuksesta tai nykyajan Punaorvot -näytelmästä.
Suomen pienissä kulttuuriympyröissä lähes kaikki taiteeseen keskittyneet tekijät ja kriitikot tuntevat toisensa. Usein kriitikot keskustelevat siitä, miten joskus täytyy jäävätä itsensä ja olla arvostelematta teosta, koska sen tekijä on ystävä. Säkön mielestä “hyvän päivän tuttujen” teoksista voi kirjoittaa, mutta “ystävän” ei.
Ystävyyssuhde ei tietenkään saisi vaikuttaa arvosteluun, mutta joskus se voi Säkön mukaan vaikuttaa jopa negatiivisesti: “ystävän teosta voi olla vaikea kehua”.
Kannattaa siis muistaa kahdeksas ohje: “Kritiikin riippumattomuutta tulee vaalia kaikissa tilanteissa.”
