Venäjältä Kazakstanin halki Kaspianmereen virtaava Uraljoki on hälyttävässä tilassa. Euroopan kolmanneksi pisin joki on 4,2 miljoonan ihmisen elämänvirta. Joki kituu ekologisessa kriisissä, vaikka ongelmat havaittiin jo 1970-luvulla.
Lukuisista Venäjän ja Kazakstanin välisistä neuvotteluista ja sopimuksista huolimatta Uraliin lasketaan vuosittain noin 20 miljardia tonnia teollisuusjätettä. Joessa 250 miljoonaa vuotta elänyt sampikanta on romahtanut kymmenesosaan viidessäkymmenessä vuodessa.
Elokuussa 2019 Länsi-Kazakstanin hallinnollinen keskus Uralsk jäi ilman vettä, koska vesi oli niin matalalla, etteivät pumput toimineet. Suuri osa veden puutteesta johtuu pääuoman ja sivujokien padoista, joilla vettä ohjataan muihin käyttötarkoituksiin. Venäjä lisäsi viimekeväisen raportin mukaan vuosittaista vedenottoa Uralista 3,6 kuutiokilometrillä. Lisäksi ilmastonmuutoksen arvioidaan vähentävän virtaamaa vuoteen 2050 mennessä kolmanneksella. Kazakstanissa lämpötilat ovat jo nousseet 1,37 astetta sadassa vuodessa. Maatalous, teollisuus, kalastus ja väestö kärsivät puhtaan makean veden niukkuudesta, Tästä on suuria taloudellisia seurauksia.
”Uraljoesta on tullut niin matala, että saaret ovat häviämässä,” sanoo uralskilainen Aleksei. ”Pian on mahdollista ylittää joki kävellen. En ole koskaan nähnyt jokea tällaisena.”
