Limassa asuva taideaktivisti ja toimittaja Juliana ”Chaska” Torres Lopez, 30, haluaa kiinnittää huomiota yhteiskunnan rakenteisiin. Näin rasismi saadaan loppumaan.
Juliana Torres Lópezilla on kiire. Hän ehtii antaa haastattelun lounastauollaan ennen töihin palaamista. Pääkaupunki Limassa työpäivät kestävät yhdeksän tuntia, minkä lisäksi ruuhkassa työmatkaan kuluu noin tunnin verran suuntaansa.
”Työskentelen kokopäiväisesti pankissa asiakaspalvelijana minimipalkalla, koska työväenluokkaisena ihmisenä minulla ei ole varaa omistautua pelkästään taiteelle. Lisäksi opiskelen journalismia ja minulla on monia kotiaskareita hoidettavana”, hän kertoo arjestaan.
Aina kun ehtii, Chaska pukee ylleen esiintymisasun ja kiipeää lavalle pitämään yhden naisen teatterinäytöstä alakoulujen oppilaille. Hänen taiteilijanimensä tunnetaan Liman lähiöissä hyvin. Ketsuan kielellä nimi tarkoittaa tähteä. Chaskan isovanhemmat puhuvat ketsuaa ja asuvat Perun Andeilla. Hän haluaa viedä sukunsa perinteitä eteenpäin.
”Vaalimalla esivanhempiemme perintöä meidän on mahdollista parantaa haavat”, hän sanoo. Haavat ovat peräisin kolonialismista: Peru oli Espanjan siirtomaana lähes 300 vuotta. Imperialistiseen politiikkaan kuului alkuperäiskansojen orjuutusta, kulttuurista alistamista ja rasismia.
”Jopa piirustusta opetetaan kouluissa kolonialistisella tavalla: lapsena opin piirtämään neliömäisiä taloja, joissa on vino katto, pikku ikkuna ja risti katolla. Se hämmensi minua, koska kasvoin teini-ikäiseksi asti isovanhempieni kanssa vuoristokylässä, eivätkä meidän perinteiset talomme näyttäneet siltä. Kansamme talot on tehty kivestä ja muista luonnonmateriaaleista, eläimet asuvat ihmisten lähellä, ja maissi ja muut ruoat säilytetään perinteisellä tavalla.”
Perinteiden lisäksi kylissä säilytetään edelleen myös salaisuuksia esimerkiksi naisten hyväksikäytöstä, Chaska kertoo. Hän ei halunnut jatkaa vaikenemista, vaan halusi puhua epäkohdista julkisesti. Sen vuoksi hän aloitti journalismiopinnot ja meni harjoitteluun paikallisradioon.
”Autoin tekemään poliittisia radio-ohjelmia. Erään kerran haastateltavaksi tuli tunnettu oikeistopoliitikko Kenji Fujimori, jonka avustajat sanelivat kaikki kysymykset etukäteen. Mitään kriittistä ei saanut kysyä. Minä yritin ja mikrofonini suljettiin. Lopuksi sain potkut harjoittelusta.”
Chaska tyrmistyi. Hän kertoi asiasta omalla Facebook-seinällään, ja postaus levisi laajalle. Muutkin vaiennetut toimittajat ottivat häneen yhteyttä. ”Se oli poliittisen heräämiseni hetki”, hän sanoo.
”Olen saanut vääryyden kokemuksista voimaa aktivismiini. Tässä maassa on ihmisiä, joilla on aivan kaikkea ja samaan aikaan jotkut näkevät nälkää. Sen on pakko muuttua. Tavoitteeni on, että kaikki saavat ihmisarvoisen elämän, eivät vain rikkaat ja vallanpitäjät.”
Tämä artikkeli on osa Rauhanpuolustajien ja Rauhankasvatusinstituutin hanketta ”Nuoret ja rohkeat -tarinoita aktivismista”. Hanke on rahoitettu EU:n tuella osana Fingon hallinnoimaa Frame, Voice, Report -rahoitusta. Artikkelin sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida katsoa missään olosuhteissa heijastavan Euroopan unionin kantaa.
