Suomen poikkeuksellisen nuori ja naisvaltainen hallitus on tuonut mukanaan muutoksia, mutta näkyykö se politiikan sisällöissä, kysyy politiikantutkija Johanna Vuorelma

Koronakevät 2020 herätti media-alan opiskelija Jesse Ryynäsen mielenkiinnon siihen, miten kriisitilanteessa median ja tiedostusvälineiden merkitys, niiden valta sekä vastuu korostuvat entisestään. Elämme jatkuvan informaatiotulvan keskellä, mutta silti perusoletus on se, että osaamme toimia tässä erilaisten vaikuttamisyritysten ja mainosten kyllästämässä yhteiskunnassa ikäänkuin automaattisesti.

Kuulee viittauksia suoranaisiin diginatiiveihin puhuttaessa nuorista sukupolvista, kun samaan aikaan esimerkiksi ikääntyvä väestö tai maahanmuuttajataustaiset ihmiset tarvitsisivat osaltaan lisätukea mediayhteiskunnassa selviytymiseen. Onko realistista oikeastaan edes olettaa, että ylipäätään opimme medialukutaitoja täysin itsenäisesti? Näitä asioita Vahtivuorossa pysähdytään pohtimaan.

Ensimmäisen jakson aiheena on vallankäyttö yhteiskunnassa yleisemmällä tasolla. Jakson asiantuntijavieraan, Tampereen yliopiston politiikantutkimuksen tutkijatohtorin Johanna Vuorelman kanssa keskustellaan Suomen poliittisen järjestelmän nykytilasta ja siellä näkyvistä ilmiöistä.

Vuorelman mukaan nykypuolueet ovat edelleen vahvasti kytköksissä varhaisempaan 1900-luvun alun yhteiskuntaan jossa väestöä jakoivat nykypäivään verrattuna hyvin toisenlaiset tekijät kuten ammatti sekä koulutuksen ja taloudellisten resurssien vahva kytkös toisiinsa ja sitä kautta selkeä luokkajako. Edustuksellisuuden näkökulmasta puolueet eivät siis ole vielä tältä osin parhaalla mahdollisella tavalla muovautuneet nykypäivän olosuhteiden mukana vastaamaan kansalaisten tämänhetkisiä jakolinjoja jotka eivät ole enää niin selkeästi määriteltävissä.

Keskustelussa esiin nousivat myös muunmuassa Suomen nykyisen hallituksen aikaansaamat muutokset poliittiseen järjestelmään ja päätöksentekoon. Paitsi, että Suomi sai SDP:n Sanna Marinin myötä maailman nuorimman pääministerin myös puolueiden johdossa on nyt merkittävä määrä naisia.

–  Nykyhallitus on lisännyt merkittävästi politiikan deskriptiivistä edustuksellisuutta jossa erityishuomio kiinnittyy edustajien eri ominaisuuksiin joita voivat olla esimerkiksi sukupuoli, ikä tai etninen tausta. Sen sijaan asiakysymyksiin ja poliittisiin linjauksiin pohjautuvan substantiivisen edustuksellisuuden kohdalla en vaikkapa nykyistä hallitusohjelmaa katsottaessa näe tapahtuneen mainittavaa suunnanmuutosta, Vuorelma toteaa.

Kuuntele koko Vahtivuoro-podcastin ensimmäinen jakso alta

1. Keitä vallan kahvassa roikkuu

Kommentoi Facebookissa

Avatar
  • 29.5.2020
  • Kuvat Josefiina Turkulainen