Lukuaika: 2 minuuttia

Mikrolevät ovat ehkä tulevaisuuden superfoodia, jota moni myös kasvattaa harrastuksena kotonaan

Ammattimaisessa levänkasvatuksessa käytetään apuna esimerkiksi fotobioreaktoreita.

Veden vihreäksi värjääviä mikroleväkukintoja voi nähdä kaikenlaisissa vesistöissä. Mikrolevien käyttö ihmisravintona kiinnostaa terveystietoisia kulutttajia, ja sen käyttöä eläinten rehuna tutkitaan. Yliopistojen ja kaupallisten yritysten ulkopuolella myös tavalliset ihmiset itse kasvattavat levää.  

Mikrolevistä tehtyjä jauheita ja tabletteja myydään ravintolisänä, ja marketeissa saattaa törmätä mikrolevää sisältäviin vihersmoothieihin. Valmisteet sisältävät proteiinien lisäksi antioksidantteja ja vitamiineja.

”Chlorella ja spirulina ovat yleisimmin käytettyjä mikroleviä. Kuivattu spirulina esimerkiksi sisältää noin 70 prosenttia proteiinia. Hyödyntämistä vaikeuttaa se, että esimerkiksi sata grammaa pihviä on helppo syödä, toisin kuin sata grammaa voimakkaan makuista spirulinaa”, toteaa projektitutkija Satu Kivimäki. Kivimäki työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulussa Bio-tutkimusyksikössä, jossa tutkitaan muun muassa mikrolevien proteiinien, öljyjen, pigmenttien ja antioksidanttien tuottoa  eri kasvatusolosuhteissa.

Parhaimmillaan levät sisältävät proteiinia, rasvaa ja hiilihydraatteja, sekä erilaisia elimistöä suojaavia aineita kuten pigmenttejä ja antioksidantteja. Mikrolevätablettien sisältämät vitamiinipitoisuudet voivat olla kymmenkertaisia verrattuna monivitamiinitabletteihin.

Liika mikrolevän nauttiminen voi kuitenkin aiheuttaa haittavaikutuksia.  

”Mikrolevävalmisteiden käyttö kannattaa aloittaa varovaisesti, koska se saattaa joillekin aiheuttaa alussa pahoinvointia ja päänsärkyä. Myös allergisen reaktion vaara on olemassa. Valmisteiden käyttö on kuitenkin suurimmalle osalle kuluttajista täysin turvallista ja markkinoilla olevat tuotteet ovat käyneet läpi elintarvikkeiden turvallisuusarvion”, Kivimäki selventää. Tuleeko mikrolevä sitten olemaan joskus osa ihmisten jokapäiväistä ruokavaliota?

”Ehkä jos levän rakennetta saataisiin muutettua siten, että maku olisi houkuttelevampi. Nyt maun voimakkuus on haaste”, Kivimäki sanoo.

Maku liittyy myös mikrolevän käyttöön rehuna: Helsingin yliopistossa tutkittiin mikrolevien käyttöä lypsylehmien valkuaisrehuna. Selvisi, ettei levärehulle ole biologisia tai fysiologisia esteitä, kunhan lypsylehmät sitä syövät tarpeeksi. Yksi ongelmista oli, ettei rehu tahtonut maistua lehmille. Tavalliset valkuaisrehut kuten soija tai härkäpavut maistuvat paremmin. Tämän vuoksi on tutkittu myös sitä, kuinka tehdä levästä rehuna maittavampaa.

Kaikki levälajikkeet eivät ole vihreitä, ja esimerkiksi tiedeyhteisöjen levänäytteissä törmää värien koko kirjoon. Kuva: CSIRO

Mikrolevien kasvatus kotona on monelle harrastus. Vinkkejä jaetaan esimerkiksi YouTubessa. Video-oppailla neuvotaan, kuinka saada levä kukoistaman.

Mikrolevän kasvatusta voi verrata alkoholin tekemiseen: pelkällä tyhjällä kolapullolla ja perusainesosilla pääsee alkuun, pienellä satsauksella sammioon tai altaaseen saa käyttökelpoista tavaraa ja teollinen tuotanto vaatii ammattitarvikkeet. 

Mainos (teksti jatkuu alla)

Helpoimmillaan levää voi kasvattaa laittamalla tyhjään virvotusjuomapulloon puhdasta vettä, oikeita ravinteita ja levänäytteen. 

Kivimäen mukaan mikrolevän kasvattaminen on helpohkoa:

”Mikrolevät kasvavat melkein missä vain. Elintarvikekäyttöön kasvatuksessa on tarkat reseptit esimerkiksi sen suhteen, millaisessa ravintoliuoksessa niitä kasvatetaan. Mikrolevät vain ympätään liuokseen ja odotetaan. Esimerkiksi chlorella nelinkertaistaa itsensä vuorokaudessa. Suurempi haaste on, kuinka erottaa levä tästä liuoksesta. Monet käyttävät sentrifugeja. Levä pitää myös kuivata, jos sitä haluaa käyttää jauheena: itse levän kasvattamisen jälkeiset vaiheet ovatkin suurin haaste”, Kivimäki kertoo.

Levää kasvattavat video-ohjeiden perusteella monenlaiset ihmiset. Toiset haluavat olla kehityksen kärjessä ja varautua leväravinnon lopulliseen läpilyömiseen. Toisille levä taas on kasvatettava muiden joukossa: samoilla kanavilla kerrotaan kuinka kasvatetaan levää, sieniä, hyönteisiä ja muita erikoisuuksia. 

Kommentoi Facebookissa
Miika Auvinen