Vasemmistonuoret vaativat tuoreessa kannanotossaan Mannerheimin ja Lauri ”Tahko” Pihkalan patsaiden siirtämistä Suomenlinnaan. Vaatimus seurasi kansainvälistä trendiä jossa Black Lives Matter -liikkeen myötä on otettu vahvasti kantaa vanhoihin symboleihin, jotka osa väestöstä kokee ongelmallisina. Vaatimukset eivät ole uusia mutta nyt ne on voimakkaampia ja niihin myös reagoidaan vahvemmin kuin ennen.
Englannissa Bristolin asukkaat työnsivät orjakauppias Edward Colstonin patsaan mereen ja Yhdysvaltojen laivasto kielsi Etelävaltioiden lipun käytön, koska lipun koettiin rikkovan yhtenäisyyttä ja oleva siksi haitaksi sotavoimien toiminnalle.
Yhdysvaltojen sisällissodassa Etelävaltioiden käyttämästä lipusta on tullut monelle rasismin ja valkoisen ylivallan symboli jota on käyttänyt muun muassa Ku Klux Klan omassa kuvastossaan. Symbolin arvo pelkästään kulttuurisena asiana on jäänyt äärioikeistolaisen puolen varjoon ja tästä syystä esimerkiksi maailman suurimpiin southern rock -yhtyeisiin lukeutuva Lynyrd Skynyrd luopui lipun käytöstä jo vuosia sitten.
Vasemmistonuorten vaatimus patsaiden siirrosta hätkähdytti ja herätti pääasiassa vastustusta monen keskuudessa. Kannanotto kuitenkin nosti esiin miten kaupungilla näkyvät symbolit kuvastavat yhteiskunnallisia arvoja ja niiden kehitystä. Tästä syystä myös monumenttien poistolla ja sabotoinnilla on Suomessa pitkät perinteet. Itsenäistymisen jälkeen Suomessa on poistettu suuri määrä historiallisia Venäjän vallan aikaisia muotokuvia ja vaihdettu esimerkiksi teiden nimistöä uuteen.
Hävitystä on tehty aikanaan kenties samanlaisessa voimallisen tunteen vallassa kuin nykypäivänä maailmalla. Hämeenlinnassa vanhan venäläisen varuskuntakirkon torni vedettiin maahan vuonna 1923 kansanjoukon hurratessa ympärillä. Kirkon katsottiin symboloivan Venäjän sortovaltaa.
Suomenlinnan kirkko oli toinen kuuluisa rakennus, jossa vanhan vallan symbolit korvattiin uusilla. Alunperin kirkko oli valmistunut ortodoksikirkoksi mutta itsenäistymisen jälkeen kirkko piti riisua ortodoksisesta symboliikasta. Suomen Kuvalehti kirjoitti 1925, että Suomenlinnan ”venäläistyylinen kirkko antaa ruman leimansa koko saarelle”. Neljä kirkon kupolitornia purettiin ja kirkon sisustus pelkistettiin luterilaiseksi jotta ”itämaisista” kulttuurivaikutteista päästiin eroon. Vanha julkisivu on vieläkin tallella uuden julkisivun takana ja sen erottaa hyvin portaikon toisena seinustana kirkon torniin kiivetessä.
Juuri kun venäläisiä ja ortodoksia symboleita oli saatu hävitettyä julkisesta tilasta niin Suomi meni solmimaan YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksen myötä välit itänaapuriin paranivat ja Suomeen pystytettiin lahjoina Neuvostoliiton ystävyyskaupungeista saatuja patsaita. Oikeiston piirissä tämä merkitsi sitä, että valtakuntaan nousi uusia patsaita kaadettavaksi.
Yksi näistä lahjana saaduista patsaista on Moskovan kaupungin Helsingille vuonna 1990 luovuttama Maailman rauha -patsas, joka on kenties entinen tunteita herättävä monumentti Suomessa. Patsas jakaa kaupunkilaisten mielipiteitä. Osa rakastaa sitä, kun taas osa olisi valmis siirtämään patsaan pois nykyiseltä paikaltaan pois Hakaniemestä. Entinen puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) teki viime vuonna valtuustoaloitteen patsaan siirtämistä Leninin puistoon. Aloittetta patsaan siirrosta kannattanut valtuutettu Harry Bogomoloff (kok.) ehdotti samaisessa kokouksessa, että patsas voitaisiin kipata myös suoraan mereen.
”Olisi historiallisesti osuvaa sijoittaa sosialistista realismia edustava patsas sille aatteellisesti sopivaan ympäristöön”, perusteli Niinistö aloitettaan. Niinistö oli vuotta aiemmin ehdottanut Leninin puiston nimen muuttamista Ukko-Pekan puistoksi Pehr Evind Svinhufvudin mukaan.
Niinistön idea patsaan siirtämisestä Leninin puistoon kuvastaa myös vääränlaista tulkintaa patsaan merkityksestä. Sitä ei ole tehty reaalisosialismin kuvaksi vaan kansojen välisten suhteiden hyvän hoidon merkityksen korostamiseksi. Patsas pystytettiin yhteishankkeena heti Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Väärinkäsityksiä liikkuu myös siitä, että vasemmisto olisi jotenkin junaillut patsaan Hakaniemenrantaan sillä Helsingin puolesta pystyttämistä edisti ylipormestari Raimo Ilaskivi (kok.).
Moskovassa puolestaan sijaitsee Helsingin kaupungin lahjoittama Antti Neuvosen veistämä veistos Rauhan lapset. Neuvosen veistos on ainakin toistaiseksi saanut olla rauhassa ilman, että sitä ehdotettu siirrettävän ”aatteellisesti sille sopivampaan ympäristöön”.
Pelkän puheen lisäksi patsas on saanut kokea kovaa kyytiä sen 30-vuotisen historian aikana. Sitä on muun muassa tervattu sekä yritetty räjäyttää. Tervaamiseen vuonna 1991 osallistunut entinen SDP:n kansanedustaja ja YLE:n toimitusjohtaja Mikael Jungner muistelee tapausta vieläkin lämmöllä.
”Tuntuu hyvältä, että on ollut joskus oikealla asialla myös näin jälkikäteen katsottuna. Nuoruuden paloa muistelee muutoinkin jälkeenpäin kaiholla – ja hyvä niin”, Mikael Jungner sanoo Seura-lehden haastattelussa.
Loppujen lopuksi Vasemmistonuorten ehdottama patsaiden siirto ja taustoittavien kylttien lisääminen on varsin kesyä jos asiaa katsoo laajemmin osana tämän maan historiallista jatkumoa. Kiista patsaista sen sijaan muistuttaa meitä julkisen tilan poliittisuudesta. Sallitaanko graffitia ja missä määrin? Näkyykö lyhtypylväisiin liimattuna äärioikeistoa vai seksuaalivähemmistöjä tukevia tarroja?
Julkisen tilan pitäminen täysin steriilinä muusta kuin kaupallisesta mainonnasta ja suurmiesten patsaista on myös poliittinen valinta. Jokainen voisikin käynnistää ajatusleikin siitä millaista olisi täysin poliittisesti neutraali kaupunkitila?
