Koronan toinen aalto iski keskelle 20.11. Helsingissä käynnistynyttä Baltic Circle -teatterifestivaalia. Sen taiteellisena johtajana ensimmäistä vuottaan toimiva Hanna Parry ehti vielä tiistaina iloita siitä, että tapahtuma oli siihen asti onnistuttu viemään läpi suunnitellusti. Torstaina käsiteltävien uusien rajoitusten vuoksi tilannearviota oli kuitenkin pakko päivittää.
”Festivaali oli tarkasti suunniteltu poikkeusoloihin ja sen kuusi ensimmäistä päivää tuntuivat erityisiltä ja tärkeiltä tässä ajassa. Nopeasti kiihtynyt pandemiatilanne muutti kuitenkin tilannetta. Ihmisten kutsuminen koolle nyt on riski, jota emme halua ottaa”, kertoo Parry.
Omat haasteensa koronan ja festivaalin yhdistämisestä juontuvat teatterin ja esitystaiteen perusolemuksesta. Siinä kohtaaminen tietyssä hetkessä ja paikassa on erityisen olennaista.
”Siksi en pidä esimerkiksi esitysten streamauksesta. Festivaalin taiteilijoista osa on kuitenkin ollut kiinnostunut tutkimaan digitaalisuuden potentiaalia muilla tavoin. Virtuaalisten näyttämöiden lisäksi turvallisia esitystiloja luotiin muun muassa ulos ja tekemällä esityksiä yhdelle tai muutamalle katsojalle kerrallaan.”
Vuonna 1996 käynnistetty Baltic Circle on vuosittain Helsingissä järjestettävä kansainvälinen teatterin ja esitystaiteen yleisöfestivaali ja ammattilaisten verkostotapahtuma.
Helsinkiläisen Q-teatterin yhteyteen alunperin perustetun festivaalin nimi liittyy Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen aktivoituneisiin taitelijasuhteisiin Baltian maiden suuntaan. Sittemmin tapahtuman kansainvälistyminen on laajentunut Euroopankin ulkopuolelle ja sen sisältö on liikkunut yhä kokeellisemman esitystaiteen suuntaan.
Tänä vuonna 20 vuotta täyttävällä Baltic Circlellä on Parryn mukaan ollut ilman koronaakin tarvetta identiteetin ja tehtävän päivittämiselle.
”Esimerkiksi vanha jako paikallisen monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden välillä on vanhentunut, koska kaupunki itse on muuttunut kansainväliseksi. Toisaalta sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kannalta esitystaiteen kiertoa on tarkasteltava kriittisemmin, matkantekoa pystyttävä perustelemaan ja on mietittävä sitä, kenelle se ylipäänsä mahdollistetaan.”
Näitä teemoja tänä vuonna on työstänyt kuuden eri Euroopan ja Etelä-Amerikan maan taitelijoita, tutkijoita ja opiskelijoita yhteen koonnut kansainvälinen taidehautomo VeiculoSUR. Hanke avasi festivaalin ohjelmaan digitaalisen näyttelyn, eteläistä teknologiaa käsittelevän esityksen ja keskustelun, elokuvanäytöksen sekä yleisökävelyn ja musiikkiesityksen.
”Näistä osista näyttely, projektin esittely, yleisökävely ja musiikkiesitys ehdittiin avata keskiviikkona, muu ohjelma jatkuu verkossa. VeiculoSUR on monikerroksinen, jatkuvasti muuttuva ja muotoaan neuvotteleva projekti, joka vaatii aikaa, paikkaa ja kohtaamisen energiaa. Samalla tavalla festivaalilta peruuntuneet ensi-illat olivat tiettyyn hetkeen ja festivaalikontekstiin valmisteltuja, eikä niiden siirtäminen toiseen aikaan ja paikkaan ole välttämättä tarkoituksenmukaista. Toisaalta emme tiedä, koska turvallinen aika uudelle mahdollisuudelle edes olisi”, huokaa Parry.
Hänen mielestään koronan suhteen tässä vaiheessa varmaa on lähinnä se, että pandemian pitkäaikaisia vaikutuksia ymmärretään kunnolla vasta myöhemmin.
”Viime kevään jälkeen kulttuurialalla on tehty valtavasti työtä tapahtumien turvallisuuden eteen ja päätösten teossakin tarvittaisi dialogisuutta. Kun tapahtumat perutaan, taidemaailman rakenteet ja niiden puutteet tulevat kirkkaammin esiin. Freelancer-taiteilijoilla ei esimerkiksi ole turvaverkkoa, jossa odottaa, eivätkä taideorganisaatiot pysy pystyssä ilman yleisöä ja julkista rahoitusta. Epävarmuus, rajoitukset ja peruuntumiset kuormittavat myös mieltä.”
Parry uskoo myös, että pandemian aika tulee vääjäämättä näkymään myös taiteen sisällöissä.
”Taide käy vuoropuhelua yhteiskunnan kanssa, mutta vastauksia sen kautta harvemmin saadaan silloin kun tilanne on päällä. Käsittelyn ja analysoinnin aika on myöhemmin, mutta tuntuu, että koronalla on jo vaikutuksensa siihen miten ja millaisia teoksia nyt tehdään.”
Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee torstailta peruuntuneen Milla Martikaisen, Maija Nurmion, Pauli Riikosen ja Essi Rossin Nightschool-esityksen, joka tutkii ekokriisin todellisuutta ja jatkuvaa muutosta.
”Alunperin kollektiivi lähti hyvin vahvasta informatiivisesta sisällöstä, mutta se näyttää edenneen yhä syvemmälle pimeyden ja olemassaolon kysymyksiin. Minusta tuntuu että juuri tämä aika rajaa keskittymistä ja tuottaa tarkasteluun lisää kerroksia.”
Korona-ajan herkistämää suhdetta luontoon ja eksistentiaaliseen kokemukseen ilmentää myös vielä keskiviikkona Lapinlahden sairaalan Venetsia- rakennuksessa esillä ollut teos Atomin haamu. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan muodostaman HNV-kollektiivin VR-tekniikalla toteuttama teos näyttäytyy vain yhdelle osallistujalle kerrallaan.
Siinä kokija löytää itsensä virtuaalilasien ja kuulokkeiden tarjoamassa toisessa todellisuudessa. Oman lähtöhuoneensa näköisversion ohella hän pääsee sukeltamaan luonnon kallioon rakennettuun maanalaiseen ydinjäteonkaloon, kliinisiin laboratoriolosuhteisiin sekä kosmologisiin ja mikroskooppisiin sfääreihin. Esitystaitteellisesti tärkeä ajassa ja paikassa tapahtuva kohtaaminen rajautuu jokseenkin minimiinsä: omaan kehoon.
VR-varusteisiin pukeutumisessa auttava Milla Kurronen ehti esitellä keskiviikon kävijöille myös viereisissä tiloissa sijaitsevia Tani Simbergin valokuvista koottua Baltic Circlen juhlanäyttelyä sekä tulevaisuuteen videoviestejä välittävää forecasting movements –installaatiota.
”Baltic Circle on minulle itselleni tärkeä tapahtuma, koska sen tarjoama esitystaide tarjoaa uusia näkökulmia nimenomaan oman olemassaolon kokemiseen”, tuumi festivaalin ulkopuolella itse sirkustaidetta tekevä Kurronen.
”Samalla sen teoksista saa tietenkin myös ideoita , joita voi soveltaa omassa taiteen tekemisessä.”
Baltic Circle -tapahtuman piti alunperin olla tänä vuonna 20.11–28.11. mutta se jouduttiin keskeyttämään koronarajoitusten vuoksi 26.11.
