Blogit ja vlogit ovat journalistisen eettisen koodiston villi kenttä

Michael Ikola kertoo elämästään ja esittelee tutkimuksia seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöistä AceMike-kanavallaan. Kuva: Elisa Helenius

Bloggaajien ja vlogaa­jien eli videobloggaajien valta mielipidevaikuttajina kasvaa jatkuvasti, mutta journalistiliiton jäseninä heitä on vasta muutama. Kun toimittajat ovat sitoutuneet alakohtaisiin journalistin ohjeisiin, niin blogi ja vlogi -maailmassa tiedonvälitystä koskevia standardeja ei ole. Lopulta viestin vastaanottaja  joutuu itse harkitsemaan ovatko kerrotut tiedot totta vai tekijöidensä olettamuksia – tai tuotemainontaa.

Vuonna 2016 Journalistiliiton jäsen­kriteeriä laajennettiin siten, että jäseneksi voivat liittyä muutkin kuin journalistit, jos hakija saa säännölliset tulot sisällöntuottamisesta.  

Kolmekymppisen matkabloggaajan Veera Papinojan mukaan faktan­tarkastus blogitekstejä kirjoittaessa ei ole aina helppoa. 

”Etsin kuitenkin parhaani mukaan tietoa netistä useammista lähteistä. Suurin osa kirjoittamistani aiheista on matkakohde-esittelyjä, joihin etsin tietoa kohteen omilta verkkosivuilta ja muista blogeista. Blogien sisältämät tiedot tuplatsekkaan aina myös muista lähteistä”, Veera Bianca -blogia pitävä Papinoja sanoo.

Omaa nimeään kantavaa lifestyle-blogia päivittävä Tiia Koivusalo, 51, pyrkii myös varmistamaan tekstiensä faktat.  Hän tarkistaa tiedot joko yritykseltä, jonka tuotteesta kirjoittaa, tai tutustumalla useampaan Googlen haku­tulokseen. 

”Jos kirjoitan mututuntumalla, kerron lukijoille, etten ole asiasta varma, ja kysyn, onko heillä aiheesta parempaa tietoa. Blogi on mahtavan yhteisöllinen!”

Suositut bloggaajat saavat yrityksiltä usein maksutta tuotteita, joita he sitten esittelevät blogissaan ja some­kanavillaan ja saavat tästä myös välillä rahallisen korvauksen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on laatinut bloggaajille ohjeet  markkinoinnin merkitsemiseen.  Sekä Papinoja että Koivusalo merkitsevät maksetut keikat ”kaupallinen yhteistyö” -fraasilla ja kertovat, jos ovat saaneet tuotteita ilmaiseksi.

Kaikki somevaikuttajat eivät ­esittele tuotteita. Michael Ikola, 26, kertoo YouTube-kanavallaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ­asioista. 

”Kerron videoilla omista mieli­piteistäni ja kokemuksistani transsukupuolisena ja aseksuaalina, mutta etsin myös lisätietoa blogeista, lehtijutuista, uutisista, kirjoista ja verkkosivuilta. Jos aiheesta ei löydy hyvin perusteltua tutkimustietoa, keskustelen muiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajien kanssa heidän kokemuksistaan”, Ikola kertoo AceMike-­videokanavastaan ja jatkaa: 

Mainos (teksti jatkuu alla)

”En varmaan aina huomaa tai muista kertoa kaikkia faktoja videoillani. Tehtäväni onkin innostaa ihmisiä ottamaan asioista lisää selvää myös muualta.”

Apu-lehden verkkosivuilla yhteiskunnallista Uuninpankkopoika-blogia kirjoittava Saku Timonen, 62, kertoo aina tarkistavansa tekstiensä faktat. 

”Juridiikan osalta se on tietenkin näin juristille helppoa. Muista asioista etsin tietoa muualta, esimerkiksi Valtio­neuvoston nettisivuilta ja muista lehdistä vertailemalla.”

Vihaiset kommentit ja kiusaamisen kohteeksi joutuminen ovat monelle julkisuudessa näkyvälle väistämätön osa työtä. Toimittajalla on yleensä tukenaan muu toimitus ja päätoimittaja, mutta  bloggaaja tai vloggaaja jää usein yksin vastaamaan kiukkuisiin viesteihin. 

Ikolan vlogi-työssä haastavat kommentit ovat tuttuja. Usein katsojat haastavat Ikolan kokemusta transsuku­puolisuudesta tai vähättelevät aseksuaalisuutta. 

”Halusin aluksi, että kaikki kommentit näkyvät videoideni alla, mutta nykyisin piilotan vihakommentit. Niitä jättävät eivät yleensä halua keskustella vaan provosoida, joten heidän kanssaan keskustelun yrittäminen on kuin puhuisi seinälle. Netissä on toki välillä vaikea tulkita, onko kommentti provosoiva vai sittenkin vain uteliaan tai hämmentyneen tietämätön”, Ikola kertoo. 

Termit ja tieto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kehittyvät jatkuvasti, joten Ikola myös piilottaa videoi­taan, joiden asiasisältö on sittemmin vanhentunut. 

”En tosin tiedä, onko tämä paras tapa vai ei. Kaipaisin taustatukea siitä, miten kannattaa toimia vanhentuneiden videoiden kanssa.” 

Myös faktojen tarkistaminen ja videoiden alusta loppuun tekeminen yksin on hänestä välillä raskasta. 

Papinoja puolestaan muistelee kaivanneensa toimitusyhteisön tukea ja apua vain, kun kirjoitti lentomatkailun päästöistä. Matkailualan opinnoissaan hän erikoistui ilmailualaan ja on työskennellyt lentoyhtiöiden palveluksessa, mutta pelkäsi silti kirjoittavansa postaukseen virheellistä tietoa, ”koska aiheesta on niin paljon ristiriitaisia tutkimuksia”.

Saku Timonen kertoo tottuneensa siihen, että toimii yksin. Työtä helpottaa se, että Apu-lehti moderoi lukijoiden kommentteja sosiaalisessa mediassa. Toisaalta myös monet lukijat puolustavat häntä, jos blogi saa aggressiivista palautetta. Timonen on myös saanut Apun päätoimittajalta Marja Aarni­purolta tukea ”aina pyytäessään ja pyytämättäkin”. 

”Esimerkiksi joulukuussa 2017 ­aktiivimallikeskustelun ollessa kuumimmillaan erään puolueen puoluetoimisto rupesi kyselemään Twitterissä, miksi näin hallituksenvastaista bloggaajaa pidetään lehdessä ja hänelle vielä maksetaan. Päätoimittaja tarttui asiaan heti ja tiukasti Twitterissä.” 

Tiia Koivusalo on bloggaajana kohdannut kiusaamista verkossa, vaikka kommentit ovat pääasiallisesti positiivisia. Viimeksi vuodenvaihteessa joku laati hänen nimellään ja kuvallaan feikki­profiiliin nettitreffipalveluun. 

”Olen kokenut ajojahdin omaista vainoa, jossa kiusaaminen on jokapäiväistä. Kun en julkaise blogiini jätettyjä ilkeitä kommentteja, kiusaajat siirtyvät haukkumaan minua yleiselle palstalle. Olen kuitenkin saanut perheeltä, ystäviltä ja bloggaajaystäviltä vankkumattoman tuen kiusaamisia vastaan. En ole joutunut somemyrskyyn niin, että olisin mokannut pahasti blogissa ja ihmiset olisivat siksi hyökänneet minua vastaan.” 

Kun Koivusalo on julkisesti kirjoittanut kohtaamastaan nettikiusaamisesta, hän on saanut monilta tuntemattomilta ihmisiltä empaattisia viestejä.

Sakari ”Saku” Timonen tunnetaan yhteiskunnallisia asioita käsittelevästä ­Uuninpankkopoika-blogistaan. Kuva: Tapani Moilanen
Veera Papinoja bloggaa  valokuvauksesta, ­yrittämisestä ja rohkeudesta. Kuva: Anna-Katri Räihä
Tiia Koivusalo pitää lifestyle-blogia ­keski-ikäistymisestä.
Kuva: Pauliina Sojakka

Journalistisia ohjeita voi ­soveltaa myös bloggaamiseen

Tammikuussa 2020 Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajana aloittanut Eero Hyvönen toteaa, että Journalistin ohjeet soveltuvat bloggaamiseen yhtä hyvin kuin muuhunkin mielipidejournalismiin. Journalistin ohjeiden mukaan toimiva blogi, vlogi tai podcast voi myös hakea JSN:n erillisjäseneksi. 

Hyvönen tiivistää journalististen ohjeiden pääkohdat näin: ”Journalistin ohjeissa on kyse reilun pelin säännöistä: journalisti pyrkii totuuteen, arvioi lähteitään kriittisesti, tarkistaa faktat, korjaa olennaiset virheet, kuulee myös kritiikin kohteen näkemykset ja kunnioittaa yksityisyyttä ja ihmisarvoa.” 

Bloggaajat eivät välttämättä tunne Journalistin ohjeita. 

Matkabloggaaja Veera Papinojalle Journalistin ohjeet eivät ole tuttuja, mutta hän sanoo pitävänsä parhaansa mukaan huolta siitä, että hänen jakamansa tieto pitää paikkansa. Lifestyle–bloggaaja Tiia Koivu-salo puolestaan tuntee kyseiset ohjeet ja noudattaa niitä. 

”Jos teen virheen, korjaan sen ja myönnän asian. Ei ole noloa mokata, sillä me kaikki mokaamme välillä”, Koivusalo sanoo. 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista omakohtaisesti vloggaava –Michael Ikola muistelee kuulleensa Journalistin -ohjeista silloin, kun niitä on käsitelty uutisissa. 

”Mielestäni on tekijästä kiinni, onko -vlogi journalistinen vai ei. Luin tätä haastattelua varten Journalistin ohjeet ja tajusin, että olen osan ohjeista kuullut vuosien varrella. Olen uskoakseni noudattanut ohjeita, paitsi etten ole video-kanavallani maininnut ammattiani, mikä pitäisi kuulemma kertoa”, Ikola toteaa.

Yhteiskunnallisista asioista bloggaava Saku Timonen noudattaa ohjeistusta omassa työssään. Lisäksi Apu myös velvoittaa bloggaa-jiaan noudattamaan niitä alustallaan. 

”Kaikki lehdet eivät havaintojeni mukaan selvästikään näin tee tai eivät piittaa bloggaajiensa kirjoittelusta. Esimerkkinä Ilta­lehden bloggaaja Pauli Vahtera, jonka -blogissa kaikki maahanmuuttoon liittyvät luvut ovat peräisin hänen omasta hatustaan”, Timonen sanoo.

Hyvösen mukaan oikaisukeinot vähenevät, jos blogiin ei sovelleta Journalistin ohjeita ja jos kyseessä on yksityishenkilön pitämä blogi. Kuitenkin rikoksen tunnusmerkit täyttävän virheen voi saada pois verkosta tuomioistuimen avulla. Yksityisillä bloggaajilla on myös vastuu virheidensä mahdollisesti aiheuttamista vahingoista.

”Monet blogit ja vlogit ovat JSN–median toimituksellista sisältöä, jota Journalistin ohjeet koskevat. Joillakin medioilla on toimituksellisesta sisällöstä erillisiä, ilman journalistista valvontaa toimivia bloggaajayhteisöjä, joiden tekstit on selvästi eroteltu median omasta journalistisesta aineistosta. Silloin Journalistin ohjeet eivät sovellukaan, vaan blogit ovat suunnilleen samassa asemassa kuin esimoderoimattomat yleisökommentit.”

Kommentoi Facebookissa

voima
  • 25.2.2020

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.