Taz – vaihtoehtojournalismin lippulaiva

Kuva Pekka Turunen

Berliiniläislähtöinen Die Tageszeitung eli Taz on toiminut jo 40 vuotta eurooppalaisen vasemmistojournalismin lippulaivana. Se syntyi samassa aallossa Länsi-Saksan vihreän puolueen kanssa. Tänään lehti työllistää 250 ihmistä.

Euroopan vaihtoehtopääkaupungissa Berliinissä perustetulla lehdellä oli 7 900 ennakkotilaajaa jo ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä huhtikuussa 1979. Vuotta myöhemmin maan poliittiselle kartalle syntyi merkittävä uusi tekijä: Länsi-Saksan vihreä puolue, joka tuolloin oli vielä selkeästi vasemmistolainen. Eurooppalaisen uuden aallon vasemmistojournalismin lippulaivalla oli siis tilausta sen alkutaipaleella. Sen jälkeen Taz on selvinnyt monien hankaluuksien yli, ja kesän 40-vuotisjuhlia lehti valmistautuu viettämään uudessa toimitalossaan Kreuzbergissa.

Kahtia jakautuneen kaupungin vaihtoehtopiireistä lähtöisin oleva lehti halusi haastaa valtamediat. Vapaasti suomennettuna lehti ilmoitti olevansa: ”pokkuroimaton, taloudellisesti riippumaton, älykäs ja viihdyttävä”. Huolimatta läheisistä näkemyksistään ja sympatioistaan uutta Vihreää puoluetta kohtaan, Taz säilytti asemansa itsenäisenä lehtenä. Viime vuosikymmeninä lehden itsenäinen asema on entisestään korostunut, kun se on kritisoinut avoimesti myös vihreiden politiikkaa.

Jos Tazin menestystarinaa pitäisi määritellä yhdellä sanalla, se olisi yhteisöllisyys. Vuoteen 1991 asti kaikille työntekijöille maksettiin samaa palkkaa. Nykyään huomioidaan tehtävien vastuullisuus ja esimerkiksi perhetilanne, mutta palkkaerot ovat edelleen hyvin pienet verrattuna muihin lehtitaloihin.

Nopeasti syntyneen tilaajakunnan lisäksi lehden tukena oli Länsi-Saksan voimakas taloudellinen tuki Länsi-Berliinin yritystoiminnalle. Myös Taz sai siitä osansa. Ensimmäisen vakavan kriisin lehti koki, kun muuri murtui ja samalla valtion tuki loppui äkillisesti. Pelastajaksi muodostui yhteisöllisyys. Tazin tukijat perustivat vuonna 1992 osuuskunnan, jonka omistukseen lehti siirtyi. Nykyään osuuskunnan pääoma on yli 16 miljoonaa euroa ja sillä on yli 13 500 jäsentä, jotka tukevat lehden ilmestymistä edelleen monin tavoin – myös ilman vastinetta. Tänään Tazin painos on noin 60 000, josta 50 000 toimitetaan suoraan tilaajille. Loppupainos menee irtonumeromyyntiin.

Yhden perinteisen journalismin kriisin Taz selätti helpommin kuin saksalaiset valtamediat yleensä. Lehtien mainosmyynnin jyrkkä lasku 2000-luvulla, mainostajien siirryttyä nettiin, ei koskenut Tazia, jota kaupalliset mainostajat olivat karttaneet sekä levikin pienuuden että sisällön vuoksi. Toisin sanoen lehden taloutta ei oltu koskaan rakennettu mainosmyynnin varaan.

Mutta vaikka muurin murruttua tukien menettäminen tuli lehdelle kalliiksi, niin sattumuksen kautta se osoittautui Tazille pian taloudelliseksi onnenpotkuksi. Lehden toimituksen talo nimittäin sijaitsi Länsi-Berliinin aikaan lähes muurin varjossa, syrjäisellä ja halvalla alueella Rudi Dutscke -kadulla. Kun kaupunki yhdistyi, toimitustalo oli yhtäkkiä lähes ydinkeskustaa. Talon myyntitulojen, ja jälleen kerran Berliinin kaupungin taloudellisten tukien avulla Taz rakennutti uuden toimitalon syrjemmälle Friedrich-kadun varrelle vain muutaman sadan metrin päähän entisestä. Uuteen toimitaloon muutettiin vuoden 2018 lopussa.

Taz on ollut monella tavoin edelläkävijä, se oli jo vuonna 1995 luettavissa myös netissä. Samana vuonna lehti alkoi yhteistyössä sveitsiläisen Wochezeitung WoZin kanssa julkaista kuukausiliitteenä Le Monde diplomatiquen saksankielistä versiota. Lehden nykyiset päätoimittajat Kathrin Gottschalk ja Barbara Junge ovat kirjoittaneet, että Taz on aina ollut eräänlainen laboratorio. ”Täällä viljeltiin journalistisia kasveja toisille medioille ja kehitettiin vaikeasti kopioitavissa olevaa journalistista kieltä. Taz oli jopa rakentanut ympärilleen ’communityn’, ennen kuin sanaa oli saksalaisessa journalismissa edes olemassa.”

Tällä hetkellä lehteä painetaan kuutena päivänä viikossa, mutta edessä on uusia haasteita. Lehden toimitusjohtaja Kalle Ruch uskoo, että päivittäistä painettua lehteä ei enää kolmen vuoden kuluttua ole olemassa. Painetun lehden lukijamäärät laskevat sellaista vauhtia, että ennusteiden mukaan paperilehdellä on vuonna 2022 enää 22 000 tilaajaa. Silloin sen tilausten tuotto kattaa enää vain omat painatus- ja myyntikulunsa, mutta eivät journalistien palkkoja.

Erityisesti valtakunnallisesti ilmestyville lehdille jakelukustannusten nousu on muotoutunut ongelmaksi. Monien suomalaiskollegojen tavoin vanhaa postilaitosta on ikävä. Vaikka lehti painetaan kolmessa eri painossa ympäri Saksaa, moniin osiin maata on hankalaa ja kallista lähettää painotuoretta lehteä siten, että se olisi tilaajalla ilmestymispäivänä. Erityisesti jos levikki on harva, yksittäisten lehtien toimittaminen hajallaan asuville tilaajille tulee kalliiksi.

Taz – Die Tageszeitung

  • Ilmestyi ensimmäisen kerran 17. huhtikuuta 1979.
  • Ilmestyy kuutena päivänä viikossa.
  • Arkilevikki noin 49 000 ja viikonloppuisin 61 000.
  • Arkisin noin 207 000 lukijaa.
  • Digitaalisella lehdellä tilaajia noin 15 000.
  • Toimituksessa työskentelee 250 henkilöä.
  • 36 ulkomaankirjeenvaihtajaa.
  • Paikallistoimitukset: taz Berlin ja taz Nord.
  • Kuukausiliite: saksankielinen
  • Le Monde diplomatique yhteistyössä sveitsiläisen Wochenzeitungin WoZ kanssa.
  • Nettisivut: www.taz.de

Tazin tulevaisuus on digitaalinen

Tazin suunnitelma on sopeutua digitaaliseksi päivälehdeksi. Tarkoitus on, että kolmen vuoden päästä painettuna ilmestyisi ainoastaan viikonloppunumero. Sen tilaajatavoite on vuoteen 2022 mennessä vähintään 20 000. Sama tavoitemäärä koskee myös pelkkiä digilehden tilaajia sekä yhdistelmätilaajia. Yhdistelmätilaus sisältää päivälehdet digitaalisena ja viikkolehden painettuna. Kolmen vuoden päästä irtonumeroita suunnitellaan myytävän 4 000 kappaletta.

Taz aikoo panostaa myös jo toiminnassa olevaan vapaaehtoiseen tuki­ohjelmaan. Vuodesta 2011 lehdellä on ollut käynnissä ohjelma nimeltään ”taz-zahl-ich”. Siinä vapaaehtoiset tukevat lehteä haluamallaan kertasummalla tai ryhtyvät säännöllisiksi tukijoiksi. Ohjelman puitteissa lehteä tuki viime vuonna kaikkiaan 14 000 ihmistä. Heistä säännöllisiä tukijoita oli noin 5 500 ja rahaa kertyi lähes miljoona euroa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että suuri osa tukijoista ei edes lue lehteä, he eivät ehdi tai koe sitä jostain muusta syystä tärkeäksi. Silti heillä on tarve varmistaa, että vaihtoehtoinen media säilyy. Hieman samaan tapaan kuin moni lahjoittaa rahaa suojellakseen kaukaisia luontokohteita, vaikkei koskaan ole aikeissa vierailla niissä.

Toimitusjohtaja Kalle Ruch pitää tavoitteita realistisina. Vaikka päivälehden tilausmaksutulot vähenevät, niin samaan aikaan paino-, jakelu- ja muut kulut pienenevät.

Digitaalisena lehti saapuu luotettavasti, tuotanto on helppoa ja nopeaa – jakaminen on vain erilaista. Kun sinulla on paperilehti, se makaa sohvapöydällä tai kimppakämpän keittiössä, ja joku muu näkee sen sattumalta. Digitaalisissa tuotteissa luet artikkelin ja lähetät sen eteenpäin. Nämä kaikki ovat tottumus­kysymyksiä.

Legendaarisen yhdysvaltalaisen Mother Jones -lehden toimitusjohtaja Monika Bäuerlein totesi vieraillessaan hiljattain Taz-osuuskunnan kokouksessa: ”Pian on olemassa enää vain lukijoiden rahoittamaa journalismia. Kysymys kuuluu: kuinka suuresta määrästä journalismia suuri yleisö on valmis maksamaan?” Painettuna ja digitaalisena ilmestyvää Mother Jonesia rahoitetaan pääasiallisesti ja varsin onnistuneesti lahjoituksien avulla. Tazin päätoimittajat Gottschalk ja Junge uskovat, että yhä useammat vakiintuneet kustantamot löytävät sen, mihin Tazin toiminta on perustunut jo 40 vuotta: lukijoiden yhteisön.

”Päätös on lopulta aina lukijoiden vallassa: mitkä ideat menestyvät? Millaisista malleista lukijat haluavat maksaa? Lopulta päädymme lukijoihin ja heidän tarpeisiinsa.”

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta & Anarkiaa 2019
Etnosoi 2019