Kaupunkiviljelyaktivisti Malm Nordlund kertoo miten syö ilmastoystävällisesti ja edullisesti. Ruokavalion pohjana on kasvisvoittoinen kausiruoka. Parhaat ruokavinkit ovat tulleet isoäidiltä.
Helsinkiläinen arkkitehtuurin opiskelija Malm Nordlund koordinoi Kalasataman vapaakaupungin laatikkoviljelmiä Suvilahdessa, osallistuu talkoilla hoidettavan palstan viljelyyn Hermannissa ja pitää vegaaniruokaan keskittyvää Instagram-tiliä.
Kasvisruokaa syövä Nordlund kutsuu itseään fleksaajaksi.
”Syön pääosin vegaanisesti, mutta käytän maitotuotteita ja kalaa, jos saan niitä esimerkiksi ruokajonosta ilmaiseksi tai juhlissa on tarjolla. En halua lisätä eläinperäisen ruoan kysyntää ostamalla sitä.”
Lautasella on usein myös jotain itse kasvatettua, vuodenajan mukaan.
”Idut ovat hyvää talviruokaa, kun niiden kasvatus ei tarvitse valoa.”
Keväällä on villivihannes- eli horttakausi. Niitä alkaa löytyä lumien sulamisen jälkeen, ja kausi jatkuu koko kesän.
”Aloittelijalle nokkonen on helpoin tunnistaa, ja sitä voi käyttää pinaatin tavoin. Pidin viime toukokuussa itselleni horttahaasteen, niin että söin joka päivä jotain itse kerättyä.”
Kesällä ja syksyllä korjataan kotitarveviljelyn satoa. Nordlund sekä kasvattaa vihanneksia parvekkeellaan että osallistuu yhteisöviljelmien hoitoon.
”Yhteisöviljely on harrastus ja terapiaa. Talkoissa tapaa ihmisiä ja yhteys luontoon pysyy yllä. Hermannin palstalla sato jaetaan talkoisiin osallistuneiden kesken.”
Kaupunkisadosta nauttiakseen ei tarvitse itse viljellä, sillä puistoissa on usein hedelmäpuita ja marjapensaita. Julkiseen tilaan kuuluvien puistojen satoa voi poimia jokamiehenoikeuden nojalla ellei sitä ole erikseen kielletty.
Vähävaraisena Nordlund ostaa edullista hävikki- ja kausiruokaa sekä hyödyntää ilmaisia ruokajakeluja.
”Muokkaan reseptejä sen mukaan, mitä ruoka-aineita on tarjolla. Ystäväni tuovat minulle usein ruoka-aineita, joita eivät itse käytä, kun tietävät että tykkään kokata luovasti melkein mistä vain.”
Monet ruokaniksit ovat peräisin kotoa.
”Isoäitini opetti, kuinka salaatin saa säilymään viikon jääkaapissa: Heti kaupasta tultua upotetaan salaatti kylmään veteen puoleksi tunniksi. Sitten ravistellaan kuivaksi ja säilötään ilmatiiviiseen astiaan. Uloimmat lehdet käytetään ensin.”
Myös vuoden kierron seuraaminen on opittu edellisiltä sukupolvilta. Syksyisin säilötään satoa, jota syödään pitkin vuotta. Edellisen kesän marjat käytetään viimeistään kevään juhlien tarjoiluihin.
Hävikkiruoan käyttäjälle ”parasta ennen” ja ”viimeinen käyttöpäivä” -merkintöjen ero on tärkeä. Nordlund hankkii hävikkiruokansa kaupasta tai ruoanjakelusta.
”Helsingissä dyykkaaminen on vaikeaa, kun monessa paikassa jätesäiliöt ovat lukittujen ovien takana. Tiedän pari paikkaa missä ei ole, mutta haluan jättää dyykattavat ruuat niitä enemmän tarvitseville.”
Kaupassa Nordlund on valikoiva.
”Mitään ei kannata ostaa siksi, että se on halpaa, vaan pitää miettiä mitä oikeasti käyttää ja tarvitsee.”
Luonnonvarakeskuksen tutkija Katri Joensuu pitää Nordlundin ruokatapoja ilmaston kannalta oikein hyvinä.
”Ruoan kasvihuonekaasupäästöjä voi vähentää noin 30 prosenttia kasvispainotteisella ruokavaliolla. Vegaanius on hyvä valinta, mutta sekaruokavaliokin voi olla vähäpäästöinen, jos eläinperäisiä tuotteita syö kohtuudella. Lähellä tuotettua syömällä säästetään tietysti kuljetuksen päästöissä, vaikka ne ovatkin vain marginaalinen osa ruoantuotannon päästöistä.”
Viljelyn ympäristöystävällisyyteen vaikuttaa myös vesivarojen uusiutuminen.
”Suomessa makea vesi uusiutuu hyvin. Esimerkiksi Espanjassa tuotetaan vihanneksia energiatehokkaasti, mutta samalla käytetään osittain uusiutumatonta pohjavettä. Kasvisruoassa yleensä ympäristövaikutuksiltaan huonoimpia ovat tuotteet, joiden kasvatus vie paljon vettä ja energiaa.”
Suomessa eniten energiaa vie vihannesten kasvatus kasvihuoneissa talvella.
”Jos viljelyyn käytetään uusiutuvaa energiaa, päästään sielläkin ilmastoystävälliseen tuotantoon.”
Kausiruoka on ympäristöystävällistä.
”Parhaalla kasvukaudella tuotanto on tehokkainta. Nykyisin lähes kaikkia tuotteita on tarjolla kauden ulkopuolellakin, jolloin viljelymenetelmät kuormittavat ympäristöä enemmän, eikä kuluttaja useinkaan voi tietää miten juuri tietyt hedelmät on tuotettu. Ruoantuotannon ympäristövaikutusten vähentämistä ei voi jättää vain kuluttajien valintojen varaan.”
Paikallisessa ruoantuotannossa Joensuu näkee mahdollisuuksia.
”Sota-aikaan mahdollisuus kotitarveviljelyyn oli iso elintasoa nostava tekijä. Nykyisin omenoita jää syksyisin Suomessa keräämättä. Tässä olisi mahdollisuuksia vähentää hävikkiä.”
Koko kaupunki puutarhana ei ole vain hippien haaveilua. Paikallinen tuotanto voisi kiinnostaa myös yrityksiä.
”Kauppakeskuksen katolla voisi olla kasvihuone, jossa ruokaa kasvaa myyntiin rakennuksen hukkalämmössä.”
Lisätietoja:
