YmpäristöKirjoittanut Iida SimesKuvat Heikki Innanen

Karhu tulee lähelle! Mesikämmeniä videoilla ja kuvissa. Mukana myös ahma.

Kuvaaja tallensi nalleja Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeellä. Leikkisät otsot näyttävät parhaat puolensa. He kiertävät kuvaajan majaa, uiskentelevat ja jahtaavat toisiaan. Äiti tuo pentunsakin metsän laitaan ihmettelemään.

Lukuaika: < 1 minuutti

Karhu tulee lähelle! Mesikämmeniä videoilla ja kuvissa. Mukana myös ahma.

Odotus, tähtäys ja laukaus. Kas noin, karhun olemus on tallentunut kameraan.

Valokuvaaja Heikki Innanen viettää kesäisin muutamia päiviä Kuhmon itäpuolella rajavyöhykkeellä pienessä kopissa ja tarkkailee karhuja. Kopissa sopii juuri ja juuri istumaan tai makaamaan.

Innanen esittelee kuvien sankareita: ”Hän on Valkokaulus.”

Innanen kiistää, että odottaminen olisi tylsää. Kun karhut lopulta saapuvat haaskalle, meno kiihtyy. Eläinten leikit ja valtataistelut palkitsevat tarkkailijan.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Kerran Valkokaulus otti yhteen tulokkaan kanssa tempaisten uhittelijan päin koppia. Silloin Innanen hätkähti. Petojen ja kuvaajan välissä on vain hauras seinä.

Ovatko karhut tietoisia kuvaajan läsnäolosta?

”Aivan varmasti”, Innanen vastaa epäröimättä. Usein Innasesta tuntuu, kuin karhut poseeraisivat. ”Ne haluavat ihan selvästi esiintyä mulle.”

Poseeraavat tai ei, niin Euroopan suurimmat petoeläimet ovat yhtä aikaa ylväitä ja suloisia: pelottavia metsäin valtiaita ja pyöreäkorvaisia nalleja.

Joskus karhu hieroo selkäänsä pieneen puuriukuun. Se ottaa latvasta kiinni taivuttaen puun kaarelle kuin jousen ja hankaa.

Homma ei ehkä ole pelkästään rapsutusta, vaan myös voimien esittelyä. ”Katsopas, kun olen vahva. Samalla olen tällainen hauskempi kaveri”, mesikämmen voisi kertoa ihmisten kielellä.

Karhulla ei ole monta nimeä pelkästään siksi, että eläin on rakas ja arvostettu. Ihmiset ovat myös halunneet suojautua. Myyttien jumalainen eläin saattaa kostaa, jos sen nimi suotta lausutaan.

On pitänyt keksiä kiertoteitä. Jopa sanat ”metsä” ja ”mörkö” tarkoittavat karhua, eikä edes ”karhu” ole jumalan oikea nimi.

Karhut ovat olleet pyhiä jo kivikaudella. Keväinen herääminen talviunilta on ollut ihmisten mielestä niin ihmeellistä, että karhun tavasta on rakentunut kertomus ylösnousemuksesta.

Kalevalan karhuruno viereisellä sivulla kertoo, ettei karhu ole kotoisin maan päältä. Syntysijojen merkkinä on karhun eli otavan tähdistö. Otava on siis otson synonyymi.

(Klikkaa kuvaa alla, niin näet karhut isona galleriana.)

(Viimeisenä bonus: ahma!)

Missä Ohto synnytelty,
mesikämmen käännytelty?
Luona kuun, tykönä päivän,
otavaisen olkapäillä.
Sieltä on maahan laskettu
hihnoissa hopeisissa,
kultaisissa kätkyeissä.

  • 4.9.2019
  • Kirjoittanut Iida Simes
  • Kuvat Heikki Innanen