Kaikki maailman kasvot

Irakin levottomuuksia Suomeen paennut kirjailija Hassan Blasim tunnetaan kansainvälisesti arabimaailman epäsovinnaisten tuntojen tulkkina. Nyt Blasim on kirjoittanut ensimmäisen romaaninsa. Allah99 on kaleidoskooppimainen kokoelma kirjoituksia ulkopuolisuudesta. Siinä Blasim limittää Irakista paenneiden ja maahan jääneiden haastatteluja filosofisiin kirjeisiin sekä kertoja Hassan Buman pyrkimyksiin tasapainoilla kulttuurien välisessä tilassa. Kirjan nimi viittaa Jumalan eri puoliin, joita kertojaäänet ilmentävät. Suomalaisille lukijoille Blasimin tarinointi välittyy Sampsa Peltosen ansiokkaana käännöksenä.

Romaanin työstäminen oli Blasimille pitkä prosessi.

”Suunnittelin kirjaa viisi vuotta, aineistoa kasautui paljon. Olin työlääntynyt perinteisiin ilmaisutapoihin ja halusin haastaa jämähtäneitä muotoja”, hän kertoo.

Romaanin kertomukset ravistelevat käsityksiä arabikulttuurista. Tarinat kertovat muun muassa ääniveistoksia tekevästä Transistori-Alista, vankilaan joutuneesta tubettajasta, pauhaaviin rytmeihin väkivaltaista arkea pakenevasta teknoartistista, kommunistisesta perheenisästä ja kuolinnaamioiden tekijästä.

”Siirtolaisuus on minulle tietysti merkittävä kokemus”, Blasim myöntää. ”En pidä sitä kuitenkaan vain kriisinä, vaan myös lahjana. Se voi olla tutkimusmatka itseen ja maail­maan.”

Lännessä arvostetaan individualismia, mutta Blasim huomauttaa, ettei tämä näy suhtautumisessa siirtolaisiin. Hän viittaa brittikirjailija Hanif Kureishiin, jonka mukaan siirtolaiset nähdään lännessä yhtenäisenä zombimassana.

Nauti yläbanneri

”Pyrin tuomaan esiin, että siirtolaisten äänet ja kasvot ovat erilaisia ja keskenään ristiriitaisia”, Blasim toteaa.

Halu kirjoittaa vapaasti ilmenee tyytymättömyytenä sopeutua siirtolaiskirjailijan rooliin.

”Joskus tuntuu, että minulta odotetaan kuvailevia tarinoita, jotka selittävät länsimaisille lukijoille, mistä siirtolaisuudessa on kyse”, hän sanoo. ”Haluan kuitenkin ottaa haasteita ja uudistaa romaaniperinnettä.”

Blasimin kerronta liikkuu yhteiskunnan ja kulttuurin marginaaleissa. Inhimillisyyden moneus avautuu päihteiden, runouden, musiikin, pelien, kokeellisen teatterin ja seksin kautta. Seksuaalisuutta Allah99 kuvaa tavalla, joka haastaa suomalaisessa keskustelussa paalutetun yhteyden siirtolaisten ja seksuaalirikosten välillä.

”Kirjassani on seksiä, koska henkilöhahmot ovat seksuaalisesti aktiivisia”, Blasim sanoo. ”Monilla siirtolaisilla on tavallinen seksielämä hyvine ja huonoine kokemuksineen. Joissakin arvosteluissa romaaniani on kritisoitu macho-asenteesta. Itse kuitenkin ­näen, että seksikohtaukset ovat lähinnä avuttomia ja että niissä on kyse miehuuden arvostelusta.”

Blasimin kerronta on piinallisuuteen asti rehellistä, eikä tämä rajoitu vain seksuaalisuuteen.

”Tinkimättömyys on tärkeä osa taiteilijuuttani”, Blasim myöntää. ”Minut tunnetaan arabimaailmassa, mutta kieltäydyn menemästä moniin kirjallisuustapahtumiin, sillä ne ovat usein taantumuksellisia. En halua rajoittaa ilmaisuani, joten jään sivuun arabi­maailmassa jaetuista kirjallisuus­palkinnoista.”

Blasim pitää siirtolaisuutta ja boheemiutta marginaalisuuden erityisinä ilmenemismuotoina.

”Koin olevani marginaalinen jo silloin, kun aloitin luovan työni Irakissa”, hän sanoo. ”Olen pyrkinyt aina tuomaan esiin yhteiskunnan äärilaitoja. Marginaalissa on paljon tärkeitä tarinoita, jotka unohtuvat, sillä äänet eivät kantaudu periferiasta keskustaan.”

Muukalaisuuden kuvaus ei jää Blasimin romaanissa abstraktioiden tasolle, vaan ilmenee konkreettisten elämäntarinoiden kautta. Kyyhkyjen vapauttaminen Bagdadin taivaalle, puun oksalla naiminen, hallusinaa­tioiden sävyttämät underground-­bileet, kirjoittamiseen kohdistunut addiktio ja piileskely Pohjois-Iranin vuoristossa kertovat todellisuudesta, joka pakenee määrittelyjä.

Blasim toteaa pitävänsä kaunokirjallisuutta eräänlaisena zoomauksena. Allah99 on yhtäältä mikroskooppi, joka tarkentaa katseen yksityiskohtiin ja toisaalta teleskooppi, joka paljastaa yhteiskunnan rakenteet. Kaunokirjallisuudessa esitetyt yksilölliset tarinat ja marginaaliset elämänkohtalot ­auttavat ymmärtämään, kuinka kapitalismin ja rasismin kaltaiset rakenteelliset ongelmat vaikuttavat ihmisiin.

”Kapitalistisissa yhteiskunnissa karsinoidaan ihmisiä samalla tavalla kuin diktatuureissa”, Blasim väittää. ”Ihmiset pakotetaan ajattelemaan vain kilpailukykyä ja kasvua. Kapitalismi luo marginaalisuutta ja sulkee ihmisiä ulos heidän erilaisuutensa takia.”

Siirtolaisten liikkumista estävät rajat ovat esimerkki ulossulkevasta vallankäytöstä. Blasimin matka Irakista Suomeen kesti neljä vuotta, ja siihen liittyi vaikeita käänteitä. Eräs romaanin kertojaäänistä esittää utopistisen fantasian kaikkien rajojen katoamisesta.

”Rajat ja muurit eivät tuo onnea, vaan aiheuttavat ongelmia”, Blasim sanoo. ”Euroopan unioni on luonut ainakin rajojensa sisälle rauhaa, ja nationalismin nousu on puolestaan johtanut maailmansotiin.”

Suuri osa Suomeen tulleista pakolaisista on saapunut maahan Blasimin mukaan radikaalin islamin takia: ”­Islamilaisen fundamentalismin arvostelu herättää arabimaailmassa salaliittoteorioita. Suomessa puolestaan jotkut punavihreät tahot eivät halua kritisoida islamia, koska he pelkäävät, että oikeistolaiset käyttävät kritiikkiä hyväkseen. Kirjailijan on kuitenkin puhuttava totta, vaikka totuudet olisivat epämiellyttäviä.”

Blasim myöntää, että hänen kirjoituksensa saattavat olla käyttökelpoisia vaikkapa perussuomalaisille. Samalla hän toteaa, ettei kirjoita sen kummemmin oikeistolle kuin vasemmistollekaan.

”Radikaaliin islamiin liittyvistä ongelmista ei tule vaieta, vaikka kritiikki voitaisiinkin irrottaa kontekstistaan ja kääntää siirtolaisia vastaan”, hän to­teaa. ”Ongelmat liittyvät kuitenkin vain pieneen vähemmistöön. Käsitys siitä, että muslimit tulevat Eurooppaan ja muuttavat koko kulttuurin, on harhainen. Valtaosa muslimeista on maltillisia ja maallistuneita. He ­haluavat elää rauhassa.”

Blasim korostaa tiedon ja oppimisen roolia ennakkoluulojen kyseenalaistamisessa.

”Yksinkertainen vastaus siihen, miksi Irakissa on paljon väkivaltaa, voisi olla se, että maassa annettu koulutus on surkeaa”, hän sanoo. ”Toisaalta esimerkiksi Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä, mutta silti myös korkeasti koulutettujen joukossa on ihmisiä, jotka ovat tietämättömiä maailmasta ja käyttäytyvät rasistisesti.”

Rajanvetoja ja rasismia ei hävitetä Blasimin mukaan vain faktojen avulla. Asenteiden muuttaminen edellyttää inhimillisten tietojen ja osaamisen lisäämistä.

”Fiktio voi osoittaa, että todellisuus on ennakkoluuloja monimutkaisempi”, Blasim tähdentää.

Hän ei halua kuitenkaan välittää kirjallisuudellaan minkäänlaista viestiä tai vakuuttaa ihmisiä mistään.

”Pohjimmiltaan kirjoissani on kyse fiktiosta ja mielikuvituksesta”, Blasim toteaa. ”Luomisprosessia ei tule alistaa suunnitelmallisuudelle. Kirjoittaminen on yritys ymmärtää maailmaa ja itseään.”

Kommentoi Facebookissa

Nauti tyhjyydestä laatikko
voima
  • 25.6.2019
  • Kuvat Hanna Linnove