Aivotutkija Katri Saarikivi tutkii samaan tahtiin taputtavia ihmisiä. Hänen mukaansa tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen.
Selviytyäkseen maailmassa ihmiskunta on joutunut tekemään yhteistyötä. Sen mahdollistaa empatiakyky, eli myötäelämisen taito. Aivotutkija Katri Saarikivi tutkii empatian ja hyvän vuorovaikutuksen mekanismeja Helsingin yliopistossa.
Neurotieteissä empatia jaetaan kolmeen osa-alueeseen.
”Ensiksi on kyky asettua toisen osaan ja ymmärtää, eli tietoisesti kuvitella, mitä toiset ajattelevat ja miltä toisista tuntuu”, Saarikivi selittää.
Empatia on väylä myös luovuuteen ja mielikuvitukseen. Ne ovat sen kannalta tärkeitä taitoja. ”Pitää pystyä pohtimaan ’mitä kaverini tuossa tilanteessa tekisi?’, ’mitä tuo tyyppi aikoo?’, Saarikivi selvittää.
Empatian toista osa-aluetta leimaa tunteiden taipumus tarttua ihmisestä toiseen. ”Haukotukset tarttuvat ja ihmiset tahdistuvat. Jos aplodit kestävät tarpeeksi pitkään, kaikki alkavat läpyttää samaan tahtiin.”
Myös musiikissa on ihmisiä koossapitäviä, yhdistäviä ja tahdistavia elementtejä. ”Jos joukko on samassa rytmissä, se toimii yhdessä tehokkaammin. Silloin musiikki olisi syntynyt tukemaan tätä tiettyä empatian puolta.”
Joskus kyky empatiaan voi häiriintyä. ”Jos ihmisellä on paljon psykopaatin piirteitä, voi empatian ymmärrysosio toimia hyvin. Ymmärretään, miltä toisesta tuntuu. Sen sijaan toisessa osiossa on häiriöitä, eivätkä toisen tunteet tartu”, kertoo Saarikivi.
Empatian kolmas alue tuottaa hyvää oloa auttajalle. ”Koetaan miellyttävänä, jos voi olla toiselle avuksi.”
Saarikiven ryhmä tutkii Helsingin yliopistolla empatiaa mittaamalla koehenkilöiden biosignaaleja, toisin sanoen aivosähkökäyriä, sykettä ja ihon sähkönjohtavuutta.
”Kokeessa ihmiset tekevät yhteistyötä edellyttävää tehtävää virtuaalitodellisuudessa. Me tutkimme, liittyykö biosignaalien synkronoituminen yhteistyön sujuvuuteen.”
Saarikiven ryhmä tutkii myös väärinymmärtämistä.
”Simuloimme nettikeskustelua, jossa toisesta osapuolesta saa hyvin vähän tietoa. Väärinymmärryksiä tapahtuu paljon, koska koehenkilöt eivät tiedä minkälainen ihminen toinen keskustelija on. Kun tietoa ei ole, niin ihminen kuvittelee. Hän saattaa kuvitella vastapuolelle jonkinlaisen äänensävyn ja tekstiin jonkin merkityksen, jota kirjoittaja ei ole halunnut välittää.”
Yleensä vajaan tiedon varassa tulkitsevan ihmisen kuvittelu ei käänny unelmoinniksi. Päinvastoin.
”Ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota negatiivisiin piirteisiin. Neutraalit sähköpostit tulkitaan ennemmin negatiivisesti – se voi johtua siitä, että ihmisen selviytymisen takia on ollut tärkeää kiinnittää huomiota negatiivisiin signaaleihin.”
Saarikivellä on neuvo raivokkaisiin nettikeskusteluihin turhautuville.
”Yleensä kannattaa ajatella, että kaikki pyrkivät johonkin hyvään ja kaiken toiminnan taustalla on jonkinlainen logiikka, joka tähtää hyvään. Ei kukaan mene töihin ajatellen, että ’tänään olen oikein hirveä toisille’ tai ’tänään mogailen’, vaan he [mogaajat] pyrkivät ehkä johonkin, joka sitten epäonnistuu. Jos haluaa, että empatiaa muodostuu, täytyy yrittää ymmärtää mikä logiikka ja hyvyyden käsitys toisella on.”
Empatian tunteminen ventovierasta keskustelukumppania kohtaan tapahtuu Saarikiven mielestä toisaalta usein helposti.
”Usein riittää, että keskustelukumppani on ihminen tai ihmisen kaltainen. Jotkut kokevat empatiaa myös robotteja kohtaan”, kertoo Saarikivi.
”Empatia on yleensä aika automaattista, jos kumppaneille syntyy jokin linkki. Jos sitä ei synny, on hyvä miettiä, miksi se estyy. Onko esimerkiksi työpaikan rooleissa jotain, joka estää sen. Kilpailuasetelmat estävät empatiaa tehokkaasti.”
Joskus empatiaa estetään kaikin voimin.
”Sodassa yritetään epäinhimillistää vastapuolta, jotta ei syntyisi empatiaa ’niitä toisia’ kohtaan ja hirmuteot olisivat mahdollisia.”
