Diplo – aidosti kansainvälistä mediakritiikkiä

Ranskalainen Le Monde diplomatique on 65 vuodessa kasvanut pienestä diplomaattipiireille jaetusta lehtisestä merkittäväksi kosmopoliitiksi.

Diplo on alusta alkaen kohdistanut huomionsa kolmannen maailman tapahtumiin ja tukenut globaalisaatiokriittistä kansalaisliikehdintää.

Diplo perustettiin vuonna 1954 nykyään keskustavasemmistolaisen Le Monde -lehden kylkeen. Se oli aluksi kahdeksansivuinen kansainvälisille järjestöille ja diplomaateille suunnattu geopolitiikkaa käsittelevä lehtinen. Journalistinen linja myötäili niin kutsuttua kolmasmaailmalaisuutta, joka oli lehteä vuotta myöhemmin syntyneen Sitoutumattomien maiden liikkeen lähtökohta. Kolmannen maailman osuus lehden sisällöstä on säilynyt tärkeänä tähän päivään asti. Samoin kuin artikkeleiden tarkat lähdeviitteet.

Diplo kasvoi pian ulos diplomaattipiireistä, ja siitä muodostui laajalevikkinen kuukausilehti. Kahdessakymmenessä vuodessa Diplo saavutti 50 000 kappaleen levikin, ja 90-luvulle tul­taessa levikki oli jo 120 000 ­kappaletta. Pienen notkahduksen jälkeen levikki on ollut jälleen viime vuosina kasvussa. Nykyään paperista lehteä painetaan noin 160 000 kappaletta.

Diplo on paitsi ranskalainen, myös kansainvälinen mediailmiö. 1970-luvulla ilmestyivät ensimmäiset ulkomaiset versiot Kreikassa ja Portugalissa. Ne olivat juuri vapautuneet diktatuureistaan. Nykyään lehti ilmestyy 18 kielellä, ja erilaisia painoksia on yhteensä 25. Lisäksi Diploa julkaistaan neljänä nettilehtenä. Monet painosversioista ilmestyvät jonkin kansallisen lehden liitteenä.

Vuodesta 2007 saakka Diplo on ilmestynyt Suomeksi kuusi kertaa vuodessa. Vuonna 2013 sitä alettiin julkaista yhdessä suomenkieliseen Novaja Gazeta -lehden kanssa.

 

Ensimmäinen Diplo ilmestyi toukokuussa 1954.

 

Vuonna 1991 Le Monde diplomatiquen päätoimittajaksi valittiin espanjalais-ranskalainen Ignacio Ramonet. Semiotiikasta ja kulttuurihistoriasta väitellyt Ramonet on kirjoittanut kymmeniä kirjoja, joista suomeksi on julkaistu teokset ­Median tyrannia (WSOY 2001) ja Media­räjähdys – ­journalismi hajonneen viestinnän aikakaudella (Into 2012) sekä hänen Fidel Castron kanssa käymistään keskusteluista toimittama Fidel Castro: elämäni (Siltala 2012). Ramonetin päätoimittajakaudella Diplosta tuli johtava kansainvälisen globalisaatiokriittisen liikkeen äänitorvi.

Ramonetin pääkirjoitus joulukuun 1997 Diplossa vaati markkina­voimien kuriin panemista Tobinin verolla. Se on esittäjänsä James ­Tobinin mukaan nimetty kansainvälinen valuutansiirto­vero. Ramonetin pääkirjoitus johti kansainväliseksi kasvaneen ­Attac-liikkeen syntyyn. Ramonet kuuluu järjestön kunniapuheenjohtajistoon yhdessä Bernard Cassenin ja Susan Georgen kanssa.

 

Maaliskuun 2019 Diplon kansi.

 

Lehden liberaali ja kriittinen vasemmistopainotteisuus poikkesi vuo­sien mittaan yhä enemmän emolehden linjauksista. Sen takia vuonna 1996 Diplon erosi emolehti Le Mondesta.

Diplo ei ole edusta millään muotoa räiskyvää kuvajournalismia. Sanomalehden niukka kuvitus on viime vuodet ollut lähinnä modernia abstraktia taidetta, tosin valokuvatkin tekevät pikkuhiljaa tuloaan myös ranskalaiseen emolehteen. Graafisessa journalismissa lehti on ollut edelläkävijä jo 90-luvulta lähtien. Karttojen tuotantoon erikoistunut tiimi on vuosien varrella luonut tuhansia karttoja selventämään erilaisia ilmiöitä asiantuntijoiden, tilastojen ja kenttätutkimusten pohjalta.

Lehden lisäksi karttoja on julkaistu osana Maailmanpoliittisia atlaksia, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 2003. Kartastot ovat olleet suuria menestyksiä hakuteoksina. Kutakin niistä on erikielisinä versioina myyty satojatuhansia kappaleita. Viimeisimmät neljä kartastoa on julkaistu myös suomeksi. Ensimmäinen Ympäristöatlas julkaistiin vuonna 2008 (Into) ja siitä otettiin 40 000 kappaleen painos. Kartasto jaettiin ilmaiseksi kaikille Suomen abiturienteille.

 

Le Monde diplomatique julkaisee myös Maailmanpoliittisia atlaksia.

 

Useiden muiden lehtien tavoin ­Diplo ajautui taloudelliseen kriisiin 2000-luvun alkupuolella, kun levikki laski ja lehden talous oli vaakalaudalla. Vuonna 2009 aloitettiin nykyisen toimituksen johtajan ja hallituksen puheenjohtajan Serge Halimin johdolla kampanja lehden pelastamiseksi. Lehden riippumattomuus ja koko olemassaolo oli uhattuna. Diplo esitti lukijoilleen vakavan vetoomuksen. Kahdeksan vuotta myöhemmin Halimi totesi pääkirjoituksessaan, että uhka oli selätetty.

Kriisistä selvittiin, koska lehden lukijat olivat vahvasti sitoutuneita. Sitä selittää se, että Diplo on pitänyt sellaisia kansainvälisiä tapahtumia esillä, jotka ovat muissa lehdissä jääneet taka-alalle. Lisäksi se on jatkanut edellisten päätoimittajien kehittämällä linjalla mediakritiikin edelläkävijänä.

Diplo oli yksi niistä harvoista ranskalaismedioista, jotka eivät lähteneet avoimesti tukemaan Emmanuel Macronin vaalikampanjaa. Sittemmin myös muut ovat alkaneet löytää suosikkipoliitikostaan vakavan arvostelun aihetta.

Viime vuonna ranskalaisen Diplon kustantamon tulos oli kaksi miljoonaa euroa voitollinen. Tulos on tehnyt mahdolliseksi solidaarisuusrahaston luomisen. Rahasto tukee taloudellisiin tai poliittisiin vaikeuksiin joutuneita kansainvälisiä Diplo-perheen toimituksia.

Kansainvälinen yhteiselo ei ole aina ollut ruusuista. Vuonna 2006 kitkaa aiheutti norjalainen Klassekampen-lehden liitteenä julkaistu versio. Kullakin kansallisella Diplolla on oikeus julkaista muutakin materiaalia kuin emolehdessä. Norjalaiset julkaisivat lehdessään laajan kokonaisuuden syyskuun 11. päivän 2001 iskusta esitetyistä salaliittoteorioista. Lehti ei ottanut kantaa teorioiden todenperäisyyteen. Emolehti kritisoi voimakkaasti Klasse­kampenia ja aloitti keskustelun kansallisten versioiden julkaisupolitiikan rajoista.

Vastineeksi emolehti julkaisi CounterPunch-nettilehden toimittajan ­Alexander Cockburnin artikkelin, jossa salaliittoteorioita kritisoitiin voimakkaasti. Tämä juttu julkaistiin myös norjalaisversiossa, mutta norjalaislehti julkaisi siihen myöhemmin myös Ray Griffinin vastineen. Episodista lähtien kansainvälisten versioiden julkaisupolitiikkaa on tiedusteltu aina kun kustannusoikeuksien uusimisesta on neuvoteltu.

Kirjoittaja on Voima Kustannus Oy:n toimitusjohtaja ja Into Kustannuksen kustantaman suomenkielisen Le Monde diplomatique & Novaja Gazetan kustannuspäällikkö.

Le Monde diplomatique

• Ensimmäinen numero ilmestyi toukokuussa 1954.
• Ranskalaisen painoksen levikki 160 000 kpl.
• Kansainvälisten Diplojen painoksen yhteismäärä noin 2,4 miljoonaa.
• Kansainvälisiä versioita ilmestyy 18 kielellä, 29 eri painoksena ja 4 nettijulkaisuna.
• Päätoimittaja: Benoît Bréville, toimituksen johtaja: Serge Halimi.
• Vuoteen 1996 asti osa päivälehti Le Monden kustannusyhtiötä.
• Nykyisin Le Monde omistaa 51 % osakkeista. Loput osakkeet jakaantuvat Le Monde diplomatiquen ystävät -yhdistyksen ja lehden työntekijöiden muodostaman yhdistyksen kesken. Työntekijöiden omistuksen mahdollisti saksalaisen ennen toista maailmansotaa Boliviaan paenneen antifasistin Gunter Holmannin lahjoitus. Lukijoiden ja työntekijöiden 49 % omistusosuus antaa niille ratkaisevan päätösvallan lehden linjasta.
• Liikevaihto vuonna 2017 oli 12,3 miljoonaa euroa. Tilausmaksut ja irtonumero­myynti kattoivat noin 90% kaikista tuloista.
• Nettisivut: www.monde-diplomatique.fr, suomenkielinen Diplo www.mondediplo.fi

 

Diplon eri painoksia ilmestyy 18 kielellä, myös koreaksi.

 

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä