Naturaleza Trans on ensimmäinen transnaisten tekemä dokumenttiteatteriesitys Uruguayssa.
Olemme Uruguayn maaseudulla lähellä Brasilian rajaa. Kumpuilevan maiseman keskelle piirtyy Campo Abierton taiteilijaresidenssin puinen harjoitustila. Ympärillä kasvaa eukalyptusta suomalaisomisteista sellutehdasta varten. Kuuluu lintujen laulua ja lehmien ammuntaa.
Harjoitustilassa valmistetaan esitystä. Kolme transnaista liikkuu hitaasti kohti koeyleisöä elämänkokemuksistaan kertoen. He katsovat meitä suoraan silmiin, välillä uhmakkaasti, välillä flirttaillen ja välillä myös tanssimaan kutsuen. He puhuvat siitä, miten perhe sulkee lapsen ulkopuolelleen, kun tämä osoittautuu transihmiseksi.
Rehtori erottaa oppilaan, mikäli tämä ei suostu pukeutumaan oletetun sukupuolensa mukaisesti. Henkilökohtaisia tunnustuksia sukupuolielimistä ja prostituutiosta, ei-binäärisestä identiteetistä.
Esiintyjinä on transnaisten lisäksi valtava parvi kanoja.
Kaikki Naturaleza Trans (Transluonto) -esityksen esiintyjät asuvat pienessä Riveran kaupungissa, jonka keskustan halki kulkee Uruguayn ja Brasilian raja. Esityksessä puhutaan espanjaa, portugalia ja osittain niiden sekoitusta portugnolia. ”Rajalle asettautuminen on esityksen lähtökohta”, esityksen ohjaaja Marianella Morena sanoo. ”Uruguay ja Brasilia, mies ja nainen, me ja he. Rajan rikkomisesta syntyy kolmas ulottuvuus, jotain uutta” hän jatkaa.
Välillä esiintyjät vihtovat toisiaan isoilla lehdyköillä. Morena kertoo, että kyseessä on brasilialainen puhdistautumisriitti. Brasilialaiseen kulttuuriin kuuluu oman kehollisuuden ilmaiseminen isosti.
Brasilian translaki on perinteisesti varsin edistyksellinen, mutta nykyisen hallituksen ulostuloissa kuuluvat vahvasti katolisen kirkon linjaukset ja Raamatun sanat. Kulttuuriministeri esimerkiksi on ilmoittanut toivovansa poikien pukeutuvan vaaleansiniseen ja tyttöjen vaaleanpunaiseen.
Uruguayssa taas nykyhallitus on ajanut transihmisten asiaa aktiivisesti säätämällä maailmanlaajuisestikin huomattavan edistyksellisen translain, mutta yleinen ilmapiiri on konservatiivisempi.
Yksi esityksen päätähdistä, Nicole, ajaa transihmisten oikeuksia kansalaisjärjestössä. Hänen mukaansa yhdenvertaisuuden toteutuminen on Uruguayssa vielä kaukainen haave. Jos ei ole joko nainen tai mies, on tavallaan näkymätön, ei mitään.
Nicole on näyttämöllä hyvin näkyvä ja haastaa avoimesti katsojia sekä heidän käsityksiään seksuaalisuudesta. Puhe on dokumentaarista ja osin improvisoitua: ”Ollakseen transnainen ihmisen ei tarvitse luopua miehen sukuelimistä.”
Esityksessä on myös yksi miespuolinen esiintyjä, ulkopuolinen todistaja. Hän istuu koko esityksen ajan katsomossa, ja puhkeaa välillä puhumaan. Teksti on Morenan kirjoittamaa, ja käsittelee katseen valtaa. Voi avata silmät tai olla avaamatta. Voi tarkentaa tai olla tarkentamatta. Voi avautua apposen auki, suureksi ja ihmetteleväksi. Voi kokonaan sulkeutua. Voi määritellä tai olla määrittelemättä.
Naturaleza Trans -esityksen ensi-ilta on Uruguayn suurimmalla Fidae-teatterifestivaalilla
Kirjoittaja on helsinkiläinen näyttelijä-ohjaaja. Hän on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa ArtsEqual-hankkeessa, jossa pohditaan taiteen mahdollisuutta edistää tasa-arvoa yhteiskunnassa.
