Suomalainen tango valloittaa Saksaa jossa sen perintöä vaalitaan
Kun suomalaista musiikkia viedään maailmalle, kansalliset erityispiirteet pyritään häivyttämään mahdollisimmin tarkkaan. Vientimusiikin on oltava salonkikelpoista. Anglosaksisen popkulttuurin tyylit tulee hallita perusteita myöten.
On kyse sitten metallista tai euroviisupopista, englannin lausumisesta on hyvä saada hiottua suomalainen aksentti kokonaan pois, jotta uskottavuus säilyisi. Kaikenasteinen junttius, metsäläisyys taikka karheus häivytetään olemattomiin. Vain tämä voi olla tie kansainväliseen menestykseen.
Mitäpä jos unohdamme tämän neuroottisen isompien miellyttämisen, joka tuskin maailman suurimpia makumestareita kiinnostaakaan. Meillä on Suomessa musiikillinen kansallisaarre, jonka arvoa emme ymmärrä. Se on suomalainen tango, uniikki kulttuurinen fuusio, Toivo Kärjen sanoin saksalaisen marssimusiikin ja venäläisen romanssin risteytys. Sekoitukseen kuuluu myös ripaus suomalaista kansanmusiikkia, jatsia, argentiinalaisia vaikutteita sekä annos kaihoa, tuskaa, romantiikkaa ja pateettisuutta.
Kun tämä kaikki esitetään vielä Olavi Virran tasoisen laulajan äänellä ja eksoottisella suomen kielellä, se ei jätä ketään kylmäksi.
Suomalaisen tangon erityislaadun on ymmärtänyt Saksassa jo pitkään asunut tapahtumatuottaja ja muusikko Timo Valtonen. Hän on keikkailut ympäri Saksaa oman Tangon Taikaa -bändinsä kanssa laulaen suomalaista tangoa suomeksi. Vuodesta 2013 hän on järjestänyt FINtango-kulttuurifestivaalia. Tangolähettiläs Valtonen on tuonut Hampuriin, Berliiniin ja monelle muulle saksalaispaikkakunnalle muun muassa Markus Allanin, Marita Taavitsaisen, M. A. Nummisen ja Pedro Hietasen, Johanna Juhola Reaktorin, Amadeus Lundbergin, Tango-orkesteri Unton ja Sanna Pietiäisen.
Suojelijakseen FINtango on saanut elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen, joka toteaa suomalaista tangokulttuuria esittelevässä FINtangon flaijerissa vaatimattomaan tyyliinsä: ”Tango würde in Finnland erfunden.” Eli ”tango olisi pitänyt keksiä Suomessa”.
”Kiinnostus suomalaiseen kevyeen musiikkiin alkoi Saksassa 1980-luvun lopussa. Sitä ennen suomalaisista ei tiedetty täällä juuri mitään. Yksi tärkeä tekijä on Aki Kaurismäen elokuvat”, kertoo tangolähettiläs Valtonen.
”Saksalaiset näkevät ja kuulevat suomalaisessa tangossa sellaisia piirteitä, mitä me itse emme havaitse. Yksi on tangon luonnonläheisyys, joka on meille liiankin itsestään selvää.”
Suomalaista tangoa on markkinoitu ulkomailla ennen kaikkea melankolian kautta.
”Ruotsissa vaikuttaa ruotsinsuomalainen tangobändi Darya & Månskensorkester. Kun he käyvät Saksassa keikalla, he painottavat aina suomalaisen tangon synkkyyttä”, Valtonen kertoo.
FINtangossa on nähty myös muunlaista tangoa.
”Eivät saksalaiset ajattele suomalaista tangoa surun kautta. He käyttävät termiä gemütlichkeit, jonka voisi kääntää vaikka tunnelmalliseksi tai viihtyisäksi. Juuri tämän takia saksalaiset pitävät suomalaisesta tangosta”, kertoo Valtonen.
Toukokuussa 2018 FINtango järjesti ison puistofestivaalin Hampurin Planten un Blomen -puistossa sekä perinteiset lavatanssit Pohjois-Saksan maaseudulla Lutterbekissä. Tapahtumissa soittivat Valtosen oma Tangon Taikaa ja helsinkiläinen Vallilan Tango. Tangon kuuntelemisen lisäksi ohjelmassa oli tanssiopetusta, saunomista, suomalaista ruokaa ja tangoaiheinen valokuvanäyttely. Saksalaisyleisöä saapui tapahtumiin runsaasti, ja yleisö suhtautui näkemäänsä ja kokemaansa innostuneesti.
Valtonen järjesti ensimmäisiä tangokeikkoja 1990-luvun puolivälissä.
”Vielä 1990-luvulla koko suomalaisuuteen suhtauduttiin häpeillen ulkomailla. Ja Saksassa suomalaisista tiedettiin korkeintaan, että he juovat paljon viinaa”, Valtonen kertoo.
Jo silloin yleisössä oli kuitenkin paljon parikymppisiä nuoria. Kun Valtonen tovereineen järjesti ensimmäisen ison konsertin vuonna 1998 Hampurin Rote Florassa, paikalle saapui 400 innostunutta ihmistä, heistäkin suurin osa nuoria.
Valtonen spiikkaa yhtyeensä keikoilla kappaleiden suomenkielisiä tekstejä saksaksi avaten kuulijoille suomalaisen tangon maailmaa.
”Tangoihin liittyy luonnostaan kertomuksia Suomesta. Suomalainen tango on hyvä lippulaiva suomalaisen kulttuurin viemisessä ulkomaille”, Valtonen uskoo.
FINtangoa järjestetään ympäri vuoden seitsemässä eri kohteessa. Lisäksi Hampurissa järjestetään kerran kuussa tangoiltoja yhdessä FINtangon kannatusyhdistyksen kanssa.
”Se on ollut maksimi, mitä pystymme järjestämään. Olemme pystyneet keskittymään Pohjois-Saksaan ja Keski-Saksaan. Kysyntää olisi paljon enemmän, mutta meidän voimavaramme riittävät tähän. Lisäresurssit olisivat kipeästi tarpeen, sillä konkreettinen kysyntä olisi lähes kaksinkertainen.”
Tangon tunnetuksi tekemisen näkymät näyttävät valoisilta, mutta jatkuvia kompastuskiviä ovat olleet kotimaisen tukipolitiikan niukkuus ja suomalaisten oma nihkeä asenne.
”Olen joutunut seuraamaan monta vuotta, kuinka heikoilla kantimilla suomalaisten suhtautuminen omaan tangoonsa ja kulttuuriperintöönsä on”, Valtonen kertoo.
Saksalaisohjaaja Viviane Blumenschein teki suomalaisesta tangosta vuonna 2013 dokumentin Mittsommernachtstango (Poski poskea vasten). Suomessa elokuva jäi todella vähälle huomiolle, mutta saksalaisteattereissa se keräsi 50 000 katsojaa.
Yksi olennainen osa FINtango-tapahtumia on tanssiminen. Suomalaisen tangon saloihin vievät tanssinopettajat Leena Erholtz ja Mika Lustig.
”Saksalaiset ovat innostuneita ja jopa haltioituneita suomalaisesta tangosta. Kun opetamme heitä, he myös kyselevät innokkaasti. Suomessa opettaessamme ihmiset ovat hiljaa ja odottavat, mitä tapahtuu seuraavaksi. Saksalaiset eivät ymmärrä kappaleiden sanoja, vaan he eläytyvät kappaleiden melodioihin. Suomessa tangossa jurot miehet ovat antaneet laulajan puhua puolestaan. Laulaja on hoitanut puhumispuolen, kun suomalainen mies on hakenut naista tanssimaan”, kuvailee Mika Lustig.
Suomalainen tanssilavakulttuuri edustaa saksalaisille eksotiikkaa. Suomalainen tango on kuitenkin jokamiehen ja -naisen laji toisin kuin argentiinalainen tango, joka saatetaan kokea taiteelliseksi ja taitoa vaativaksi.
”Suomalainen tango on saksalaisille tunnetila, joka välittyy musiikista ja melankoliasta. Tanssin tekniikka tai kappaleiden tarinat eivät ole heille olennaisia, vaan kyse on yhteensulautumisesta ja yhdessä liikkumisen ilosta. Myös yhteinen onnistumisen tunne on tärkeä. Korostamme opetuksessa vartalokontaktia. Sekin on saksalaisille uusi asia”, sanoo Leena Erholtz.
”Olemme halunneet tuoda esiin suomalaista tangoa mahdollisimman matalan kynnyksen lajina. FINtango on onnistunut siinä tosi hyvin. Sekä tanssin että musiikin saralla yleisömäärät puhuvat puolestaan”, Erholtz lisää.
Suomalaisissa lavatansseissa soitetaan kaksi tangoa, kaksi valssia, kaksi foxia ja jatketaan samalla tavalla. Tämä sekä miesten- ja naistenhaku ovat piirteitä, joihin ei juuri törmää Suomen rajojen ulkopuolella.
”Suomalainen tanssilavakulttuuri on ainutlaatuista, sellaista ei ole missään muualla. On uskomatonta, ettei sitä Suomessa oikein ymmärretä arvokkaana kulttuuriperintönä. Suomalainen tango on elinvoimaista, kunhan sitä viedään oikeaan suuntaan. Täytyy vaalia itse tangokulttuuria. Siitä ei saa tehdä liian markkinavetoista. Saksassa suomalaista tangoa pidetään kulttuurina, ja Suomessa se on enemmän humppameininkiä, jossa massat puhuvat”, sanoo Leena Erholtz.
Suomessa tango on liiaksi kaupallistunut ja laimentunut persoonattomaksi tusinaviihteeksi markkinoiden puristuksessa.
Kun suomalaisesta tangosta kysyy FINtangon yleisöltä, palaute on poikkeuksetta positiivista. Hampurin Planten un Blomenin monituhatpäinen yleisö kuuntelee musiikkia intensiivisesti, mutta kiihkeintä meno tanssilattialla.
”Jos vertaan suomalaista ja argentiinalaista tangoa, suomalainen tango ei ole niin hienostelevaa ja sofistikoitunutta. Sitä on helppoa oppia tanssimaan. Kuka vain pystyy tanssimaan suomalaista tangoa, siksi pidän siitä. Kaikki tanssivat suomalaista tangoa: nuoret ja vanhat, intellektuellit ja työläiset”, hehkuttaa tangofani Tabea.
”Suomalainen mollitango iskee suoraan ihmisten tunteisiin”, kertoo Manfried, joka toimii myös aktiivina Hampurin paikallisessa FINtangon ystävät -yhdistyksessä yhdessä puolisonsa Annen kanssa.
Anne kertoo harrastuksestaan:
”Täällä soitetaan vähän vanhempaa musiikkia. Olemme käyneet myös Suomessa lavatansseissa, valitettavasti musiikki ei siellä oikein puhutellut meitä. Pidän itse enemmän näistä vanhoista tangoista, niissä on tunnetta. Saksassa suomalaista tangoa tanssivat monet eri kansallisuudet, muutkin kuin saksalaiset ja suomalaiset”, Anne kertoo.
Suomalainen tango yhdisti Manfriedin ja Annen. Vuonna 2005 Manfriedin oli tarkoitus osallistua FINtangon järjestämiseen kumppaninsa kanssa, mutta tällä todettiin nopeasti levinnyt syöpä, ja hän ehti menehtyä ennen festivaalia. Talkootyö FINtangon ystävissä oli tärkeää Manfriedin toipuessa tragediasta. Talkooporukoissa hän tutustui Annen, jonka kanssa hän on tätä nykyä naimisissa.
Tangon soittaminen Suomen rajojen ulkopuolella on elämys myös muusikolle. Vallilan Tango on käynyt Keski-Euroopassa useita kertoja, ja vastaanotto on ollut poikkeuksetta lämmin.
”Suomalaiselle yleisölle Vallilan Tango on tanssiorkesteri, jonka tehtävänä on saada ihmiset tanssimaan. Keikkamme Suomessa ovat juhlia, joita kuvaa parhaiten sana lavatanssit. Kun taas soitamme Saksassa, on kyse kulttuuritapahtumasta”, kertoo bändin laulusolisti Hans Wessels.
Vallilan Tango on erikoistunut suomalaiseen 1930- ja 1940-luvun iskelmämusiikkiin. Seitsemänhenkisen bändin sointi on rikas, ja perinteisen haitarisäestyksen lisäksi sovituksiin satsattu paljon. Viulu, trumpetti, klarinetti ja saksofoni värittävät sointia, jonka kruunaa saksalaisilta salassa pysyvänä elementtinä hollantilaislaulaja Wesselsin ulkomaalaisella aksentilla laulettu suomen kieli.
Saksalaiset kokevat Vallilan Tangon aitona ja konstailemattomalla yhtyeenä. Tangofani Tabea hehkuttaa:
”Pidän paljon Vallilan Tangosta. He ovat kaikki yksilöitä, vaikka muusikoita on seitsemän. He soittavat hienosti yhteen. Asun kaupungissa, joka on erittäin posh. Hampurissa on paljon miljonäärejä. Viihdyn paremmin rentojen, sosiaalisten ja kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten seurassa. Vallilan Tango on todella autenttisen kuuloinen yhtye.”
Vallilan Tangon klarinetisti-saksofonisti Antti Alavuotunki nauttii myös täysin siemauksin Saksassa keikkailusta.
”Laulajamme Hans ei ole omaksunut suomalaisen tangolaulajan maneereita vaan tuo mukanaan raikkaan tuulahduksen eurooppalaisesta chanson-meiningistä. Meillä on mukana pieni pilke silmäkulmassa. Meistä kellään ei ole tanssimuusikkotaustaa, vaan tulemme sen genren ulkopuolelta ja teemme asiat omalla tyylillämme.”
Tangon taikaa -yhtye oli saanut vahvistuksekseen myös kuvataitelijana tunnetun Mimosa Palen, joka asuu tätä nykyä Berliinissä. Hänen instrumenttinsa on saha. Soitin sopii mainiosti tangolähettiläs Timo Valtosen antautuvien tulkintojen taustalle.
”Suomalainen tango on Saksassa käsite, mikä saattaa tuntua hieman yllättävältä. Jos tutustun uuteen ihmiseen ja kerron olevani Suomesta, saan kuulla sanat ’suomalainen tango’ ja päälle leveän virnistyksen. Suomi on pieni pohjoinen maa, jossa on pimeää ja kylmää. Suomessa ei oikein kasvakaan mikään. Suomalainen tango on täydellinen vastakohta argentiinalaiselle tangolle. Suomalaiseen tangoon liittyvä mielenmaisema saa saksalaisten silmissä jo hullunkurisia piirteitä. Se mikä meille on totisinta totta, on saksalaisille usein huumoria”, Mimosa Pale kertoo.
Timo Valtosen Tangon Taikaa on tehnyt yli 600 keikkaa. Yksi mielenkiintoinen projekti on ollut yhteistyö hampurilaisen dj Benjamin Wildin kanssa, joka tunnettaan myös elektronisen musiikin tekijänä. Wild toimi dj:nä myös Planten un Blomenissa.
Benjamin Wild on oikea mies tiivistämään suomalaisen tangon salaisuuden saksalaisten näkökulmasta:
”Pidän suomalaisen tangon mollimelodioista, ne poikkeavat aika lailla saksalaisesta kansanmusiikkiperinteestä. Mollitangoissa kuuluvat itäiset vaikutteet. Pidän erityisesti vanhoista 1960-luvun ’vintage-tangoista’. Suomalainen tango on hyvin rehellistä ja todellista. Vaikka en ymmärräkään kieltä, tangoja on silti aina mielenkiintoista kuunnella.”
FINtango-projektin alkuvuosina 2003−2005 Valtosella oli vielä aikaa tehdä itsekin pari elektronista tangoa Wildin kanssa. Tuolloin syntyi ”Rakasta, kärsi ja unhoita”. Yle valitsi biisin vuonna 2017 suomalaisen elektronisen musiikin retrospektiiviin, vaikkei sitä ole edes virallisesti julkaistu.
Timo Valtonen tekisi mielellään enemmänkin omaa musiikkia, mutta tällä hetkellä hänen aikansa ja energiansa menee lähes kokonaan FINtangon organisaatiotyöhön.
FINtango saapuu elokuussa Suomeen. Parikkalan Uukuniemellä järjestetään FINtangoFi-otsikolla kulkeva tangon, luonnon ja maaseutukulttuurin viikko, jossa ulkomaalaiset ja suomalaiset kohtaavat muun muassa leppoisien saunatanssien merkeissä.
Syksyllä suomalaista tangoa kuullaan myös Berliinissä ja Schleswigissä.
FINtangoFI Parikkalassa 11.–19.8.
