Tehtaan portilla. Haastatelluista teatterisihteeri Siina Siltanen löytyy ylärivin vasemmasta laidasta, teatterinjohtaja Venla Luoma hänen alapuoleltaan ja Buddhamindfuck-esityksen kirjoittaja-ohjaaja Maiju Tainio eturivistä laitimmaisena oikealla.
Buddhamindfuckissa kiteytyy Tehdas Teatterin yhteisöllisyys.
Runsaan vartin päässä Tuomiokirkolta Turun Aurajoen varrelta löytyy Manillan kulttuuritehdas. Siellä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna käynnissä oleva Manifesti-tapahtuma kokoaa yhteen teatteriesityksiä ja muuta taidesäätöä.
Kulttuurikeskukseksi tehdaskompeksi Manillan rakennukset muuttuivat 1990-luvun taitteessa, kun Aurinkobaletti siirtyi vapautuneisiin köysitehtaan tiloihin. Nykyään alueelta löytyy kolmekin teatteria, taitelijoiden työhuoneita, valokuvastudioita, arkkitehtitoimistoja ynnä muita kulttuurimielisiä yhteisöjä ja pienyrityksiä.
Tapahtumien runsautta kuvaa se, että viikkoa aikaisemmin Manillaa täytti Turku Animated Film Festival, syyskuun lopulla sen tiloja valtaamaan on tulossa New Performance Turku Festival ja marraskuussa vuorossa on Nukketeatterijuhla TIP-Fest.
Pihan perältä portaiden päästä löytyy Tehdas Teatteri. Manillassa perustamisestaan eli vuodesta 2000 alkaen toiminut ammattiteatteri on tunnettu ennakkoluulottomasta ja kokeilevasta profiilistaan. Omia ensi-iltoja teatterilla on vuodessa kuudesta kahdeksaan. Sellainen on tänäänkin: osana Manifesti-tapahtumaa esityskautensa aloittaa kirjoittaja-ohjaaja Maiju Tainion Buddhamindfuck.
Teatterikahvilan kulmilla pyörii illan ensi-iltaan valmistautuvia työryhmän jäseniä. Tiskin takaa tavaroita järjestelemästä löytyy teatterisihteeri Siina Siltanen.
Hän kertoo, että teatterin perustoiminnan ohella tiloissa järjestetään elokuvaesityksiä, runoiltoja ja keskusteluja. Muutaman osa-aikaisen työntekijän organisaatio ei tietenkään pystyisi kaikkeen ilman yhteistyötä ja jäsenistön omistautuvaa vapaaehtoispanosta.
”Toisin kuin vapaan kentän toimijoilla yleensä, meillä ei ole omaa ensembleä, vaan Tehdas Teatteri on enemmän eri taiteenlajeja edustavien taitelijoiden verkosto. Esimerkiksi Maiju on taustaltaan nukketeatteritaiteilija, joka on tehnyt tänne aiemmin juttuja myös esiintyjänä ja lavastajana.”
Hetken päätä kahvilaan ilmaantuu vuoden vaihteessa pestiinsä astunut teatterinjohtaja Venla Luoma. Lontoossa esitystaiteen ja kollektiivisen teatterin tekemiseen pätevöitynyt Luoma kertoo löytäneensä Tehdas Teatterista kauan etsimänsä taiteellisen yhteisön, jossa riskien otto tuntuu luontevalta
”Valinnat esityksistä tehdään teatterin taiteellisessa työryhmässä, jossa meillä on painopisteenä monitaiteellisesti toteutettu nykyteatteri ja erityisesti aikuisille suunnattu uusi nukketeatteri. Meille hakeutuvista taiteilijoista monet ovat saaneet täällä Turussa pitkään tarjolla olleen nukketeatterikoulutuksen. Se näkyy vahvasti siinä, miten muissakin teoksissa käytetään esineitä ja materiaaleja”, kuvaa Luoma teatterinsa linjaa.
Vaikka ensi-iltaan on vain muutama tunti, ympärillä parveilevia teatterilaisia ei ole vaikea houkutella yhteiskuvaan. Pian kahvilapöydän ääreen istuvat kirjoittaja-ohjaaja Tainio ja teatterin tila- ja tekniikkavastaava Jarkko Forsman, joka Buddhamindfuckissa on vastannut myös lavasteista ja valoista.
”Vapaalla kentällä taiteen tekeminen on valinta, johon sisältyy epävarmuutta ja infran puutteita, mutta samalla myös riippumattomuutta ja intohimoa. Rajalliset resurssit eivät estä meitä tekemästä suuremman mittakaavan juttuja”, kertoo Tainio.
”Täällä vahvuutena on se, että Tehdas Teatteri ei niinkään muuta tekijöitä, vaan taiteilijat muuttavat teatteriaan. Tästä kyllä seuraa haasteita sen suhteen, miten milloinkin profiloidutaan”, hymähtää perään Forsman.
Pian alkavan esityksen suhteen Tainio toivoo, että katsojassa voisi naurun kautta herätä havainto siitä, miten valtavalla vimmalla ihmiset tässä ajassa pakenevat sisällään piinaavaa tyhjyyden tunnetta. Buddhalaiseksi tunnustautuva Tainio haluaa esityksellään myös ravistella nykykulttuuriamme vaivaavaa maailmankatsomuksellisuuden tabua.
Näytelmän kuluessa paljastuu, että elämänmuutoksen kaipuun ohella siinä käsitellään tekopyhyyden helmasyntiä ja aatteellisia yhteisöjä usein vaivaavia johtajuusongelmia.
L. Frank Baumin Ihmemaa Ozin henkilöhahmojen päälle kirjoitetussa tarinassa joukko omassa elämässään suuntaa etsiviä ihmisiä on päätynyt testaamaan rajojaan vastaperustetussa henkisen kasvun keskuksessa. Sitä isännöivän Ossin (Pasi Lappalainen) omassa sielukkuudessa ja oppilasohjauksessa on vakavia puutteita, ja hänen puolisonsa Lindan (Seija-Leena Salo) materiaalinen turhamaisuus uhkaa viedä hankkeen konkurssiin.
Heikosta hengellisestä vetovastuusta huolimatta – tai ehkä välillisesti juuri sen ansiosta – oppilaat löytävät itseensä syventymisen välineitä yhteisöllisen jakamisen kautta. Buddhalaisuuden viitoittamalla tiellä juuri ihmisen epätäydellisyyden ymmärryksestä aukeaa tie maailmallisen täydellisyyden oivaltamiseen.
Vilpittömyydessään koskettavan esityksen voi yhteisöllisyyden osalta nähdä Tehdas Teatterin vertauskuvana. Eri lähtökohdista saapuvien taiteilijoiden yhteisessä tekemisessä käyttövoimana jylläävät etsimisen eetos ja idealismi.
Maiju Tainio: Buddhamindfuck
Esitykset 14.10. asti