Teksti Erika-Evely Ee Eisen Kuvat Meow Meow / Berlin

Voiman toimittaja tapasi lokakuun lopulla Berliinin pornoelokuva­festivaaleilla pornokollektiivi Meow Meow’n jäseniä. Heidän mielestään eettisen pornon konsepti on illuusio.

Pornoteollisuus ratsastaa 2010-luvulla autent­tisuudella ja eettisyydellä. Videoiden taustalla näkyy kirjoja, jaloissa pyörii kissa, kuvattavia naurattaa. Videoiden loppuun ilmestyy making of -pätkiä, joissa näyttelijät kertovat, miltä heistä tuntuu kuvaus­session jälkeen.

Kuvailtu autenttisuus on useimmiten tietoisesti luotu illuusio, kuten lähes kaikki muukin viihdeteollisuudessa. Aitous ei myöskään tarkoita sitä, etteikö videoissa esiintyminen olisi työtä, vaikka esiintyjät olisivatkin ”naapurista”.

Pornoteollisuus reagoi markkinoiden kysyntään. Reilun kaupan aallolla halutaan vastata keskiluokan tarpeisiin ja parantaa kuluttajan omatuntoa. Tällaista ”luonnollista” ja ”vastuullista” kuvakerrontaa markkinoivat keskenään todella erilaiset pornon tekijät ammattilaisista diy-projekteihin.

”Voiko niin sanottua eettistä pornoa verrata fair trade -kahviin, kun samoilla sanoilla myydään molempia?” berliiniläisen Meow Meow -pornokollektiivin jäsenet kysyvät ja yhdistävät filosofi Slavoj Žižekin teoriaa pornon kentälle. Sekä Starbucksin reilun kaupan kahvia että eettistä pornoa ostaessa kuluttaja lunastaa muutakin kuin kahvin tai pornovideopätkän. Mukana tulee ideologia, arvot ja ajatusmaailma.

Elintarviketeollisuudesta muille aloille laajentunut fair trade -käsite toimii usein leimasimena markkinointistrategiassa. Pornossa käsitettä voi käyttää kuka tahansa, koska toisin kuin kahvissa, pornoalalla ei ole virallisia ja selkeitä kriteerejä, mikä on eettistä ja aitoa.

Silti mediakin on hehkuttanut pornon uusia tuulia. On helppo löytää kymmeniä englanninkielisiä elämäntapa- ja naistenlehtien juttuja siitä, miten kuluttaa pornoa eettisesti. Näiden juttujen mukaan eettinen porno on aina opettavaa, se ei esineellistä, eikä katsoja näe feikkiorgasmeja. Ja näissä jutuissa eettinen porno on naisia voimauttavaa, koska kyseessä ei ole työ vaan intohimo.

Pornokollektiivi Meow Meow’n jäsen Theo Meowin kanta näihin oletuksiin on tyly: ”Bullshit. Kaikenlaisessa pornossa ja sen tekemisessä sattuu ja tapahtuu. Eettisyyden leima ei takaa parempia työolosuhteita. Kuka tahansa voi kutsua työtään eettiseksi. Eettisyys ei ole mikään kiveen kirjoitettu tila, se on jatkuvaa neuvottelua. Pornon tekijöinä voimme ainoastaan pyrkiä vastuullisempaan ja eettisempään toimintaan.”

Meow Meow -kollektiivi kehottaa mainoslauseiden sijaan reflektoimaan tekijöiden arvoja ja työoloja. Kollektiivin laatimat yleisimmät kriteerit eettisemmälle ja vastuullisemmalle pornolle olisivat suostumus, kunnioitus, turvallisuus, riittävä korvaus ja huolenpito. Nämä ehdot eivät koskaan täysin täyty, mutta ne voisivat toimia ohjenuorana.

Ainoastaan pieni osa katsojista maksaa pornostaan, koska tarjolla on mielin määrin ilmaista materiaalia ja koska hinta voi olla kallis, maksaminen monimutkaista ja jälkiä jättävää. Pornosta maksaminen on edelleen myös stigmatisoitua. Moni saa pornon katsomisesta tyydytystä, mutta kokee jälkeenpäin syyllisyyden ja häpeän tunteita.

Somessa pyörivä #payforyourporn-kampanja on saanut mediassa feministisen leiman. Kampanjan takana ovat kuitenkin keskikokoiset ja isohkot pornotuottajat, jotka väittävät, että pornotuotanto lakkaa, kun pornosta ei makseta, ja että raha takaa laadun. Kampanjassa on kyse siitä, että tuotantoyhtiöt suojelevat immateriaalioikeuksiaan ja pyrkivät estämään maksuttoman pornon levittämisen.

Meow Meow -kollektiiviläiset kehottavat manifestissaan tarvittaessa pöllimään pornon.

”Kuuma ja likainen törky pitäisi olla kaikkien saavutettavissa, mutta korkeat jäsenyysmaksut tekevät pornosta keskiluokkaisen luksustuotteen. Jos sinulla ei ole sellaiseen varaa ja varastat sen, emme syyllistä sinua.”

Vastuullisuuden ja eettisyyden korostaminen synnyttää nopeasti vastakkainasettelun hyvän ja pahan pornon välille. Pahoja ovat mainstream-pornon tekijät, hyviä kaikenlaisen vaihtoehtoisen pornon luojat.

Ison queer-pornotuottajan, yhdysvaltalaisen Pink & White Productionsin perustaja-ohjaaja-käsikirjoittaja Shine Louise Houston korostaa, että hyvä–paha-jaon tekeminen on vahingollinen koko alalle.

”On erilaisia resursseja ja tapoja toimia, mutta ne eivät tee mistään pornosta automaattisesti pahaa tai hyvää. Pornossa on eri lajeja, kategorioita, erilaisia tekijöitä ja yleisöä. Voi puhua mainstreamista ja vaihtoehtopornosta, mutta yhtä ei voi luokitella heti paremmaksi ja toista epäeettiseksi.”