(Lauseita vapauden ja totuuden ylläpitämisestä ja kauneuden syntymisestä.)

Naiset ja miehet käyttävät yhteistä kieltä ottamatta sitä omakseen – niin he elävät ja lörpöttelevät kuin apinat. Nämä jumalankuvat kierrättävät samoja lauseita, tunteita ja ajatuksia koko ikänsä, sukupolvesta toiseen. Oma kieli ei tarkoita sitä, että alkaa puhua itse keksimiään sanoja – oma kieli tarkoittaa sitä, että yhteisillä sanoilla ilmaisee omia tunteitaan, kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Erakko, joka tulee metsistä meille puhumaan, ei ole yksin. Yksin ovat ne naiset ja miehet, jotka eivät uskalla kuvitella olevansa itse olemassa.

Yksin ovat ne, joilla ei ole omaa kieltä. Ja tiedän, että monen on pakko liittyä laumaan ja metelöidä, ettei kuulisi sanattomaksi jääneen itsensä epätoivoista kirkunaa ja huutoa.

Matkijalintuja, apinoita kaduilla ja toreilla ja pyhissä metsissä.

Ei saa vaientaa ja tappaa itsessä elävää ainutlaatuista ihmistä. Eikä ole hyvä etsiä matkimalla puheen, tunteen tai ruumiin kauneutta. Totuus voi elää vain vapaudessa ja vain vapaus ja totuus voivat synnyttää kauneuden.

Ei ole hyvä etsiä kauneutta, se on jo kadonnut, se on jo uusi ja outo. On etsittävä totuutta ja vapautta, kukkaan puhkeamista. Kun laki täyttyy, se lakkaa kahlitsemasta. Vapaa ihminen on tosi, tosi ihminen on vapaa. Älkää antako pojan kasvaa vain mieheksi, älkää kasvattako tytöistä vain naisia!

* * *

Miehet ja naiset harjoittavat lihak­siaan. Hyvä niin. Tunnetyössä me olemme kuin juoksija, joka pyrkii joka päivä juoksemaan yhä hitaammin ja yhä lyhyempiä matkoja… Viisaat pyrkivät joka päivä sietämään kovempia ja pitkäaikaisempia tunteellisia ponnistuksia. Tunne-energia kasvaa harjoittelemalla tunteiden ilmaisua. Negatiivisten tunteiden välitön ilmaisu on loanheittoa ja energian tuhlausta. Sen sijaan negatiivisten tunteiden hillitseminen ja tutkiminen on tiikerinkasvattajan työtä. Ihastuksen salaaminen on pelkoa ja itsekkyyttä, varkautta.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat tunteissa rapakuntoisia. Jättämällä positiiviset tunteet ilmaisematta, ihminen sulkee silmänsä ja suunsa omalta hyvältä ja maailman kauneudelta. Ilmaisemalla negatiiviset tunteensa niitä tutkimatta ihminen alkaa nähdä maailman pahana, mätänä, sairaana ja kuolevana, ja vain toisten ihmisten herjaaminen ja yleinen paha puhe ja panettelu pitää hänet hengissä ja yhteydessä ulkoiseen maailmaan.

* * *

Lapset tulevat kaupungilta ja metsistä ja kertovat hämmästyttäviä ­asioita. Metsiä, meriä ja kaupunkeja, ihmisiä, kasveja ja eläimiä, musiikkia, kirjoja, taidemuseoita. Maailma on hämmästyttävä. Hämmästys on inhimillinen tapa olla olemassa. Ihastuminen on taiteen lapsellinen tapa olla olemassa.

* * *

Apinat oppivat lauman lain. Ihmiset, jotka ovat vain miehiä ja naisia, aikuisia, ovat apinoita – he oppivat lauman lain. Naiset ja miehet, joissa vielä elää ihminen, hämmästyvät. Olento, joka hämmästyy ja leikkii, on ihminen. Käyttäytymismalleja voidaan opettaa ja tutkia. Sylilapset, taiteilijat ja tiedemiehet, hereillä olevat ihmiset, eivät käyttäydy.

* * *

Yhteiskunnissa miehet ja naiset muuttuvat ilmiantajiksi. He eivät anna ilmi salaiselle poliisille vain naapureitaan ja sukulaisiaan, isiään, äitejään ja sisaruksiaan vaan myös itsensä, paljastavat häpeänsä ja kyvyttömyytensä. Totuuden nimi saa heidät häpeämään kaikkea omaa, ja kaikkia, joilla on jotain omaa omituista. Mutta me emme ole syyllisiä emmekä ilmiantajia vaan yleinen ja yhteinen käsitys totuudesta on syyllinen. Yleiseksi kuviteltu totuus on ilmiantaja. Tälle ilmiantajalle ei kukaan voi mitään. Tälle pakenevalle ja hämärälle, tälle sanattomalle, ei kukaan mahda mitään.

Nostatko kätesi oikeassa kulmassa eteen ja ylös? Varo! Olet hengenvaarassa – jos kätesi nousee liian ylös, joudut tilille kansan tahdon pilkkaamisesta, jos painat sen liian alas, sinua syytetään ahdistelusta.

Jokaisella ihmisellä on oma totuutensa. Se ainoa, jonka hän on kuullut omin korvin. Antakaa minun epäonnistua, antakaa minun olla typerä!

* * *

Me kumarramme, palvomme ja kunnioitamme vastasyntynyttä, elävää ja uutta kauneutta. Se hämmästyttää meidät. Se herättää meidät. Että me hämmästyneinä heräämme, on taide. Taide on yksinkertaista: totuus ja vapaus synnyttävät kauneuden.

Da Vinci on maalannut Mona Lisan taiteen antiteesiksi. Meidät on helppo johtaa harhaan osaamisella.

Lauman on kuunneltava yleisiä totuuksia. Sen on pakko hävittää elävät sanat ja täsmälliset, elävät kuvat, koska ne tekevät yleisistä asioista yksityisiä. Lintu ei voi laulaa, mustarastas voi, ja jotta lintu voisi laulaa, sen laulun täytyy loppua. Jotta kukka voisi kukkia, sen täytyy olla täsmällinen ja sen täytyy kuihtua. Mutta ihmisen sydän ei voi olla riemastumatta, kun punarinta alkaa laulaa, kun orjanruusu puhkeaa, kun lapsi syntyy.

Vapaus tekee todeksi ja totuus vapaaksi. Ilo on täsmällinen, kauneus katoaa melkein heti syntyessään. Kauneus vailla totuutta ja vapautta on rivoa. Tuo on tyhjää ja rivoa, se minun täytyy herättää henkiin. Tämä on kauneutta, sen täytyy tappaa minut.

* * *

Ihmiset eivät ymmärrä, milloin he puhuvat totta ja milloin valehtelevat, koska ovat unohtaneet oman totuutensa salasanan. Jos ei muista totuutta, ei voi valehdella, ja koska ei voi valehdella, paljastaa totuuden. Kuulijan on vain huomattava, missä vaatteet loppuvat ja missä iho alkaa. Voi tätä surkeutta! Voi miesten ja naisten puheita, voi tätä sietämätöntä julkista alastomuutta!

Vaaliheimolaisuus opettaa meille toden. Kohtaaminen opettaa pukeutumaan ja riisuutumaan. Kun kysyt rakastavilta, mitä he itkevät, he katsovat sinua ja sanovat: ”Tämä ei ole itkua. Aurinko vain sulattaa lumen ja jään laaksoista ja rinnemailta. Ikuinen sota. Iankaikkinen kevät!”

* * *

Monilla on taipumus ajatella maailma kuvina. Tiedetään kyllä, että se ei riitä. Kuvia ei ole. Ei ole ajatonta tilaa, maailmaa ei voi kuvilla ikuistaa. Minulla on ikävä – minun on luovuttava kuolevista ja kuolleista. Maailma on täsmällinen. Mitään ei voi tehdä ajattomassa tilassa tai siirtää muuhun ikuisuuteen kuin itseensä. Jotta lintu voisi laulaa, sen laulun täytyy loppua. Jotta ruusu voisi kukkia, sen täytyy kuihtua.

* * *

Vanki mielellään kutsuu vierailijan vankilaan. Hän kenties haluaa esitellä selliä ja tutustuttaa vierailijan vankilan olosuhteisiin. Jos niin on, on viisainta poistua ennen kuin jää itse vangiksi. Jos vanki sen sijaan haluaa kuulla, millaista ulkopuolella on, on syytä yrittää kuvata, mitä vapaus voisi olla.

On suurenmoista tavata vankeja, joilla on ikävä. (Muuta vapautta ei ole kuin kuvausyritys. Tämä. Ikävä!) Ei kannata etsiä pakoreittejä, eikä vankilan pohjapiirustuksista ole mitään iloa. Jos kuvausyritys onnistuu ja vanki tahtoo päästä vapauteen, avautuu vankilan portti ja sellin ovi.

* * *

Kuuntelin tyttöjen keskustelua linja-autossa. He kuvailivat tapaa­miaan ihmisiä ja elämäänsä nimeämällä kuuluisia näyttelijöitä ja kaik­kien katsomia tv-sarjoja. Heillä ei ollut omaa nimeä eikä omaa elämää. Ihmisapinoiden elämä on plagiaatti – miksi suotta nähdä vaivaa ja kuvitella, että voisi itse olla olemassa, kun voi pitää hauskaa ja olla joku muu, kuulua ja olla kuuluisa.

* * *

Totuutta ja vapautta on mahdotonta löytää ihmisen itsen ulkopuolelta. Siksi on myös mieletöntä väittää toista ihmistä valehtelijaksi. Käsitän, että toisen ihmisen kuuntelemista voisi kutsua jaetuksi itserakkaudeksi. On hyvä puhua, kun on saanut luvan puhua totta.

* * *

Minulle on kerrottu, että hegeliläinen Snellman ei koskaan puhunut totuudesta vaan ainoastaan vaihtoehtoisista mahdollisista totuuksista.

Baabelin kielten sekaannus ei johtunut siitä, että kaikki olisivat alkaneet puhua eri kielillä vaan päinvastoin siitä, että ihmiset alkoivat puhua yhteisiä kieliä. Toisen ihmisen ymmärtäminen käy mahdottomaksi, jos kuvitellaan, että puhuja käyttää samaa kieltä kuin kuulija.

Kun ihmiset kuvittelevat, että he voivat ymmärtää toisiaan pelkän kielen avulla, syntyy ryhmittymiä, heimoja ja kansoja – ja kielten sekaannus.

* * *

Elävä olento vuollaan ja veistetään, korjaillaan kuin puupatsas. Ihminen maustetaan ja vaivataan kuin taikina, keitetään, hapatetaan ja paistetaan kypsäksi. On täysin samantekevää, mitä tässä keittiössä ruokailijoille tarjotaan: kala, nauta, sika, kana – alkuperäinen maku on kunnolla valmistetussa ihmisessä saatu kokonaan katoamaan.

* * *

Pitääkö kaikkien jalkojen mahtua samaan kenkään? Tuhkimon sisaret etsivät totuutta ja vapautta itsensä ulkopuolelta. Vain Tuhkimo kohtaa oman kumminsa – olen nähnyt miten vapauden energia ja ajatuksen roh­keus synnyttävät kauneuden. Kau­neus syntyy heti, kun totuus ja vapaus kohtaavat toisensa. Kauneus on tämä hetki. Juuri nyt.

Totuus ja vapaus ovat tosiasioita, jotka me kaikki tunnemme mutta joita ei mikään sana tai laki voi määritellä.

Seitsemäntuhatta miljoonaa ihmistä eikä kukaan hymyile samalla tavalla kuin sinä. Valo ei peittämällä katoa. Eikä ajan huono muisti kykene hävittämään ikuisuutta.

* * *

Jokaiselle ihmiselle on merkitty oma ovi astua tänne sisään ja täältä ulos. Totuus on aina henkilökohtainen ja omaniminen!

Itselle merkityssä ovessa ei lue perheen eikä ystävien nimeä. Omassa ovessa lukee nimi, joka erottaa ihmisen perheestä ja tuttavia. Vaikeaa on lukea oma nimensä tällaisesta ovesta. Ja tämän tähden kukaan ei voi erota siitä laumasta, joka kulkee sisään ja ulos yhdestä yhteisestä ovesta. Vaikea on vaikeaa, mahdoton mahdotonta.

Entä onko siis oikeasti olemassa jokin yhteinen ovi? Ei ole, yhteistä ovea ei ole. On vain kuvitelma yhteisistä nimistä, sankareista tai jumalista. Yhteisen oven merkitys onkin juuri tämä: tästä ovesta kulkiessa ei kenenkään tarvitse itse olla olemassa. Ja vielä se, että minnekään ei oikeasti mennä. Laumassa voi lakata olemasta ja kulkea lauman mukana sisään ovesta, jota ei ole olemassa. Ja elää harhamassa.

Kun astuu sisään yhteisestä ovesta, muuttuu kuvitelmaksi.

Yhteisiä kuvitelmia on.

Mitä sanot?

Helvetti on metsä, jossa ei ole yhtään puuta: Metsä tulee. Ei tule yhtään puuta. Kuka tuolta tulee! Sinäkö? Kuka silloin tulee, kun näyttää siltä, että sinä tulet?

Kirjoittaja on runoilija, kriitikko ja opettaja. Hänen luovan kirjoittamisen kurssejaan on kutsuttu ”lyriikan korkeakouluksi”.