Ali Abbasi piilotti art house -elokuvan kauhugenren sisälle. Raja palkittiin Cannesissa ja valittiin Ruotsin Oscar-ehdokkaaksi.
Tinalla on ulkoneva otsa ja hajuaisti, joka paljastaa pelon ja häpeän. Hän uskoo kromosomihäiriön aiheuttaneen niin poikkeavan ulkonäkönsä kuin mahdollisesti aistiherkkyytensäkin. Lauttasataman tullivirkailijana hajuaistista on kuitenkin hyötyä, kun Tina tunnistaa alaikäiset viinatrokarit ja lapsipornon salakuljettajat pelkästään nuuskimalla.
Elokuvan Raja nimi ei viittaa vain tullivirkailijan hommaan. Kyse on samalla paljon pienemmistä ja isommista rajoista: yksilön ja vähemmistön edustajan identiteetistä sekä identiteettirajojen häilymisestä.
Vapaa-aikansa Tina viettää metsässä, jossa eläimet tulevat hänen luokseen kuin hän olisi keskivertoa romuluisempi Disney-prinsessa.
Raja perustuu John Ajvide Lindqvistin novelliin. Hänen tekstinsä pohjalta tehty Ystävät hämärän jälkeen niitti kehuja ilmestyessään 2008. Myös käsikirjoittaja-ohjaaja Ali Abbasi oli aikanaan vaikuttunut elokuvasta.
”Sen jälkeen halusin tehdä yhteistyötä Lindqvistin kanssa. Ja hänen teksteistään tämä kiinnosti minua eniten. Se on ainutlaatuinen: peikkotarina, joka kertoo, miltä peikosta tuntuu.”
Abbasi ei ollut tehnyt vielä pitkää elokuvaa, mutta Lindqvist piti hänen elokuvakoulun lopputyöstään ja kutsui Abbasin lopulta luokseen. Kirjailija asuu metsässä Tukholman ulkopuolella, ja hänellä on maine julkisuutta välttelevänä hahmona.
”Meillä oli hyvä keskustelu. Valitettavasti minulla ei ole hyvää anekdoottia, jossa huudamme toisillemme ja hän heittää minua kirveellä. Ihmisenä hän on aika mutkaton.”
Lindqvist osoittautui niinkin yhteistyöhaluiseksi, että saattoi käsikirjoituksen alulle. Koska kyse oli lyhyestä novellista, Abbasi ja kanssakäsikirjoittaja Isabella Eklöf lisäsivät kuitenkin alkuperäiseen tarinaan omat mausteensa, kuten lapsipornoon liittyvän rikosjuonen.
Erilaisuudesta kertovat Hollywood-elokuvat sisältävät usein väitteen, että olemme kaikki lopulta samanlaisia. Raja ei tarjoa samanlaista kivaa sanomaa.
Tina törmää Voreen, jolla on samanlaisia ulkoisia piirteitä kuin hänellä. Vore on tosin Tinaa röyhkeämpi, syö toukkia eikä juuri välitä ihmisistä. Kaksikko tuntee voimakasta vetoa toisiinsa.
Hahmot rikkovat perinnettä, jossa pääosanäyttelijät ovat kuvankauniita. Tinaa näyttelevä Eva Melander ja Voren roolia esittävä Eero Milonoff viettivät tuntikausia maskeerauksessa, ja elokuvassa heidän ulkonäkönsä on sellainen, jonka kohdalla moni kääntäisi päänsä.
Abbasi ei kuitenkaan ollut huolissaan hahmojen samastumiskelpoisuudesta.
”Ihmiset ovat niin outoja. He saattavat samastua Nicole Kidmanin esittämään rähjäisessä talossa asuvaan yksinhuoltajaan. Miten sellaiseen voi samastua?”
Kaksikon välinen seksikohtaus ei ole kaunisteltu, ja elokuvassa nähdään myös hätkähdyttävä synnytys.
”Aina voi kysyä, olisiko ollut parempi sijoittaa seksikohtaus vällyjen alle tai synnytys pimeään. Ei minusta. Minun luonteeseeni ei kuulu sensuroida asioita.”
Abbasin esikoiselokuva, samaan aikaan Rajan kanssa valmisteltu Shelley esitettiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla vuonna 2016. Molemmissa ollaan mystisen skandinaaviluonnon keskellä ja operoidaan kauhugenressä. Haastattelussa Abbasi on kuitenkin tokaissut, ettei erityisemmin pidä kauhusta tai genre-elokuvista.
”En erityisemmin pidä draamasta”, Abbasi jatkaa listaa.
”Olen kiinnostunut eräänlaisesta jatketusta universumista, jossa realistiset elementit ja fantasia elävät rinnatusten.”
Rajan tyyli on naturalistinen ja sen miljöö arkipäiväinen. Tunnistettavassa maailmassa tapahtuu kuitenkin asioita, jotka vievät kerronnan kohti kauhua.
”Kaupallisen elokuvan piirissä kauhu on kenttä, jonne voit tuoda tällaisia asioita. Genre-elokuvissa saat helpommin luvan käyttää ei-lineaarista kerrontaa tai psykologiaa, joka ei kuljekaan A:sta B:n kautta C:hen.”
Rajaa on kuvailtu kauhuelokuvan lisäksi myös romanttiseksi draamaksi ja art house -leffaksi. Abbasi nauraa, että tämä on ongelma markkinoinnille.
”Esimerkiksi kirjallisuudessa genrefetissi ei ole yhtä vahva. On toki dekkarit ja romanssikirjallisuus, mutta ei kukaan tavallisesti kysy kaunokirjallisuuden kohdalla, mitä genreä se edustaa.”
Raja palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Un Certain Regard -sarjan parhaana ja valittiin Ruotsin Oscar-ehdokkaaksi. Palkinnot ovat tehneet elokuvasta vakavasti otettavan. Se taas on saanut ihmiset tekemään siitä vakavia tulkintoja.
”Jotkut kysyvät esimerkiksi, olenko ollut jotenkin mukana siirtolaiskriisissä. En ole. Jos olisin ollut, olisin tehnyt elokuvan siirtolaiskriisistä, en peikoista. Vaikka onhan siellä toki identiteettiin ja vähemmistöihin liittyviä elementtejä.”
Erilaisuudesta kertovat Hollywood-elokuvat sisältävät usein väitteen, että olemme kaikki lopulta samanlaisia. Raja ei tarjoa samanlaista kivaa sanomaa.
”Elokuvat sisältävät pohjimmiltaan populistisen impulssin. Tavalliset Hollywood-elokuvatkin voivat ajoittain olla todella outoja, kunhan lopussa löydät lohdun jostain yleisesti jaetusta ajatuksesta, one-lineristä, johon kaikki uskovat. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla niin”, Abbasi kuittaa.
Raja sai Suomen ensi-iltansa 28.9.
