Teksti Heli Yli-Räisänen Kuvat Velda Parkkinen

Ina Mikkola pyrkii kohti parempaa maailmaa journalististen valintojen kautta.

Toimittaja Ina Mikkolan dokumenttisarja Ina <3 porno alkoi televisiossa tänä keväänä. Sarjassa Mikkola vuoroin nauraa ihastuksesta ja vuoroin itkee liikutuksesta. Tästä hän on saanut palautetta – hyvässä ja pahassa.

”Ajatus objektiivisesta toimittajasta on paradoksi. Mä ajattelen, että jos toimittaja ottaa kantaa ja on rohkeasti oma itsensä, silloin hänen tekemänsä journalismi on ainakin läpinäkyvää. Vaarallisempaa on sellainen näennäinen objektiivisuus, kun vaikuttaminen ja toimittajan valinnat ovat piilossa. Jos sanoo suoraan, että mä olen tällainen ja olen tätä mieltä, katsoja tietää, mistä näkökulmasta asiaa käsitellään.”

Mikkola tähdentää, että hänkin tekee valintoja ja rajaa, mitä ohjelmassa näytetään ja mitä leikataan pois.

”Toimittaja käyttää aina valtaa.”

Mikkolaa ajaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuus. Tärkeitä asioita hänelle ovat tasa-arvo, moniäänisyys ja oikeudenmukaisuus. Ina <3 porno -ohjelmassaan Mikkola on laajentanut pornon tekijäkuvaa valkoisista cis-heteromiehistä ja päästänyt ääneen muita tekijöitä: rodullistettuja, naisia, queereja, transsukupuolisia.

”Toimittajana mulle on tärkeää se viesti tai ideologia, jota ajan, se miten käytän valtaa. En halua edistää mielestäni huonompaa maailmaa. Enkä halua jutuillani lietsoa vahingollisia ajatuksia ja stereotypioita.”

Mikkola muistuttaa, että jokaisen yksilön tarina on erilainen. Mitä tahansa aihetta käsitellessä on olennaista kuunnella niitä, joita asia todellisuudessa koskee.

”Esimerkiksi nuorten, vanhusten tai maahanmuuttajien kohdalla asian­osaisten sijaan ääneen päästetään usein joku muu. Liian usein ihmisryhmät nähdään kapeasti, ei nähdä, että esimerkiksi jokaisen asunnottoman tilanne on yksilöllinen. Ja vaikka mä toimittajana haluan tuoda esiin erilaisten ihmisten tarinoita, niin pyrin siihen, etten puhu heidän puolestaan vaan heidän kanssaan.”

Vastuulliseen tekemiseen kuuluu myös vastuullisuus yhteistyötahoista.

”On tahoja ja brändejä, joiden kanssa en halua olla yhteistyössä, mutta näissäkin pitää joskus miettiä, et voiko rajaa venyttää. Mikään ei ole mustavalkoista, mutta joissain asioissa olen ehdottomampi.”

Vantaalla syntynyt ja kasvanut Mikkola sanoo olleensa aina luova. Jo nuorena hän ohjasi, käsikirjoitti ja leikkasi omia leffojaan. Toimittajan ammattia­kin hän päätyi kokeilemaan ensimmäistä kertaa jo lukioiässä.

”Mulla oli kaikenlaisia projekteja: tein lännenelokuvia, animaatio-action-­elokuvia ja toimitin omaa noitakirjaa. Kallion ilmaisutaidon lukiossa puhe­ilmaisun opettaja kertoi, että Helsingin nuorisoasiainkeskus on nuorten aloitteesta perustamassa Nuorten ääni -toimitusta, jossa olisi potentiaalisesti mahdollisuus tehdä juttuja eri medioihin. Koska halusin kehittää kuvaus- ja leikkaustaitojani, päätin mennä perustamiskokoukseen, vaikka jännitti. Se on ollut elämäni suurimpia päätöksiä.”

Nuorten ääni -toimitus imaisi Mikkolan mukaansa. Hän vietti toimituksessa kaiken vapaa-aikansa.

”Siellä kasvoin ajattelijaksi ja mulle kirkastui, että medialla voi vaikuttaa ja että jokainen toimituksellinen valinta on vallankäyttöä: kuka jutut tekee, ketä haastatellaan, mistä näkökulmasta juttu on ja mitä jätetään pois. Mua ei varsinaisesti kasvatettu kotona aktiiviseksi vaikuttajaksi, sen teki Nuorten ääni -toimitus. Mun isä on poliisi ja äiti lehtori. En tule sellaisesta kulttuurikodista, jossa opetettaisiin tällaisia asioita. Perhe on kyllä tukenut mua kaikessa, mutta sieltä ei ole tullut esimerkkiä aktivismiin ja vaikuttamiseen.”

Lukion jälkeen Mikkola pääsi Metropolia-ammattikorkeakouluun elokuvan ja television koulutusohjelmaan opiskelemaan tv- ja radiotyötä. Hänelle oli selvää, että asioita pitää päästä tekemään konkreettisesti eikä tyytyä pelkkään pohdiskeluun ja kirjojen pänttäämiseen.

”Olen saanut yleissivistykseni pitkälti tekemällä juttuja, koska juttuja tehdessä pitää oikeasti sisäistää käsittelemänsä aihe monipuolisesti. Pitää olla varma, että faktat ovat kohdillaan.”

Opiskelua oli kestänyt vasta pari vuotta, kun Mikkola bongasi, että Ylen Hullu juttu -asiaohjelmaan haettiin toimittajaa.

”Olin ajatellut, että se olisi unelmaduuni valmistuttuani. Koulu oli vielä kesken, mutta päätin kuitenkin hakea hommaa – olihan mulla 16-vuotiaasta saakka kokemusta Nuorten ääni -toimituksesta. Omaksikin yllätyksekseni tulin valituksi. Olin ihan et apua, nyt mun pitää tehdä ihan oikeasti, tässä ei ole tilaa harjoittelulle, nämä tulee televisiosta ulos!”

Seuraavaksi tie vei Nuorten ääni -toimitukseen tv-tuottajan sijaisuuteen ja sen jälkeen Bassoradioon aamujuontajaksi.

”En ollut ajatellut radiota työkseni, koska liikkuva kuva on enemmän mun juttu, mutta sinne kuitenkin menin. Radiossa työskennellessä tajusin, miten suuri vaikutus sillä voi olla, että ihmiset herää joka aamu sun juttujen äärelle. Jotkut on tulleet sanomaan, että alkoivat vegaaneiksi, kun puhuin siitä joskus lähetyksessä. Onhan se iso vaikuttavuus, ja mä en ole koskaan halunnut paasata vaan jakaa tietoa faktapohjalta ja ilon kautta.”

Mikkola työskenteli Bassoradiossa kaksi vuotta, mutta sitten tuli loppuun palaminen. Työ oli liian kuormittavaa.

”Duunia oli liika, eikä työtunnit riittäneet. Mun piti olla tosi tarkka, etten olisi jatkuvasti tehnyt ylitöitä – ja silti tein. Mua myös korpesi, että aamuradio on niin kevyt. Aamu on sellainen aika, että hevimpää kamaa on vaikea heittää, ja mä kuitenkin tykkään pureutua asioihin syvälle. En ollut enää onnellinen. Päätin, että vaikka jäisin tyhjän päälle, on pakko lähteä.”

Vuonna 2015 Mikkola marssi muun muassa Madventuresia ja Sound Trackeria tuottavan GimmeYaWallet-tuotanto­yhtiön juttusille. Hänellä oli valtava määrä ideoita tv-ohjelmiksi.

”Esittelin ekana ideani Ina <3 porno -ohjelmasta, ja toimitusjohtaja Elisa Pietarila sanoi, että tehdään se.”

Meni vuosi ennen kuin kanava teki ostopäätöksen ohjelmasta.

”En osaa kuvitella, että mikään muu suomalainen tv-kanava kuin Sub olisi lopulta suostunut julkaisemaan ohjelman. Porno on sen verran tabuluontoinen aihe, vaikka mun ohjelma ei ole pornoa vaan käsittelee pornoa.”

Mikkola tiedostaa, että ohjelma­ideoiden ja aiheiden julkaisuun vaikuttavat monenlaiset tekijät.

”Kaupallisilla kanavilla on intressinsä mainostajien suhteen. Yleisradio kohtaa taas painetta veronmaksajien ja päättäjien suunnalta. On läppä, että vaikka meillä on näennäisesti vapaa systeemi julkaisemaan melkein mitä vaan, niin silti systeemillä on rajansa sille, mitä julkaistaan, tai ainakin sille, minkälaisella tyylillä tehtyjä ohjelmia julkaistaan. Mulla oli omasta ohjelmasta tietty visio. Oli upeaa, että se meni läpi. Se ei ole itsestään selvää tässä mediakentässä.”

Mikkolalle suoraan tuleva palaute ohjelmasta on pää­asiassa positiivista.

”Positiivisessa palautteessa kiitellään sitä, että heittäydyn ja olen oma itseni, toimittajana empaattinen ja haastateltavia kunnioittava. Ohjelma on ollut ihmisille voimaannuttava ja vaikuttanut positiivisesti itsetuntoon ja seksuaalisuuteen. Ohjelma on saanut ihmiset todella ajattelemaan ja arvioimaan myös omaa avoimuuttaan uudelleen.”

Negatiiviset, henkilöön menevät palautteet lienevät enimmäkseen internetin syövereissä – niitä hän ei kaivele – mutta jotain Mikkola on saanut suoraankin.

”Negatiivisessa palautteessa eniten musta käytetty adjektiivi on ’ärsyttävä’. Mietin, että mitä sillä tarkoitetaan. Joillekin ärsyttävää on se, että olen oma itseni ja kerron mielipiteeni. Jonkun mielestä puhun ärsyttävästi, änkytän ja kimitän, joitakin ärsyttää kiroilu. Rusetti mun päässä on ruma, mun tatuoinnit on rumia. Joidenkin mielestä olen naiivi tyttönen, joka ei ymmärrä ihmiskauppaa pornon takana, ja mun perseeseen pitäisi työntää viisi dildoa, jotta tajuai­sin, mitä se ala on. Sellainen palaute liittyy selvästi mun sukupuoleen, etenkin ulkonäön kommentointi. Ei miestoimittajalle sanottaisi moniakaan samoja asioita.”

Mikkola ei vaivaudu vastaamaan haukkuviin kommentteihin ulkonäöstään, ja älykäs kritiikki on valitettavan vähissä.

”Negatiivisella palautteella on kuitenkin tavallaan paikkansa: positiivinen palaute kannustaa jatkamaan, mutta mun sukupuoleen ja ulkonäköön liittyvä nihkeä kommentointi tekee oikeastaan saman, koska siitä tulee fiilis, että pitää nähtävästi jatkaa ­normien rikkomista esimerkiksi sen suhteen, millainen naistoimittajan oletetaan olevan.”

Pornotuotannossa on paljon epäkohtia, hyväksikäyttöä ja epäeettisyyttä – siitä Mikkola on hyvin tietoinen. Ina <3 pornon näkökulma on kuitenkin ratkaisukeskeinen: miten tehdä pornoa eettisesti ja millaisia hyviä vaihtoehtoja on olemassa.

”Ohjelmassa on tarkoitus analysoida pornoa ja avata sen moninaisuutta. Pornohan on maailman kulutetuimpia mediasisältöjä, mutta sitä ei sisällytetä medialukutaitoon. Kun joku kritisoi mun ohjelmaa, että miksi tässä ei ole sitä näkökulmaa, että porno­alalla on paljon paskaa, niin mietin, että kritiikin antaja selvästi tietää jo siitä – mitä uutta mä siis olisin siihen voinut antaa.”

Pornoa on valtavirrassa käsitelty vähemmän positiivisesta kulmasta. Mikkola on halunnut näyttää, kuinka myös pornossa asioita voidaan tehdä hyvin ja eettisesti.

”Pornon tekemisestä ja kuluttamisesta on lupa nauttia. Mun ohjelmassa pornon tekijät itse myös kritisoivat alaansa, ei se pelkkää hypeä ole. Ammattilaiset puhuvat kriittisesti esimerkiksi siitä, kuinka lesbopornoa saatetaan tehdä liiaksi heteromiehen näkökulmasta ja kuinka he siksi haluavat tehdä toisin. Brasilialainen miespornotähti puhuu siitä, kuinka tärkeää on ottaa naisen nautinto huomioon. Tämä puolestaan rikkoo mielikuvaa tunteettomasti jyystävästä pornotähtimiehestä.”

Pornoalalla on edelleen varaa parantaa.

”Maailmasta on poistettu paljon pahaa, huonojen toimintamallien poistaminen pornoalaltakaan ei ole mahdotonta. Pornon ja etenkin siinä esiintyvien naisten stigmatisointi on vahingollisempaa kuin porno itsessään.”

Tekemisen palo ja journalistinen kamppailu paremman maailman puolesta ovat tuoneet Mikkolalle myös menestystä. Hänelle se on kuitenkin vain tekemisen sivutuote.

”Mua ei kiinnosta ura, koko sana oikeastaan oksettaa. Se kuulostaa kuin elämää elettäisiin meriittien ja saavutusten takia. Raha ja maine ei kiinnosta mua itseisarvoina. Maineella on välinearvoa: jos mulla on mainetta, pystyn nostamaan esiin asioita, joille haluan huomiota.”

Tulevaisuudessa Mikkola haluaisi tehdä lisää vaikuttavia tv-ohjelmia. Se ei kuitenkaan ole itsestään selvää.

”Onhan mulla mielessä jo vaikka mitä ideoita, joissa kaikissa haastetaan valtarakenteita ja etsitään uusia tulevaisuuden toimintamalleja. Päivittäisjournalismi on niin nopeaa pintaraapaisua – mä haluan syventyä aiheisiin.”

Hyvät ideat ja aiemmat onnistumiset eivät tosin takaa kanavien kiinnostusta, minkä Mikkola hyvin tietää. Edes kova työ ei välttämättä tuota hedelmää.

”Menestyspuhe ärsyttää mua, että kun vaan teet duunia, niin kyllä onnistuu. Ei se mene niin. Paljon on kiinni sattumasta ja muiden armoilla olemisesta. Mäkin olen tosi etuoikeutettu, että olen päässyt toteuttamaan näin paljon unelmiani.”