Viron BaltoScandal-festivaali on teatterin rakastajan mekka.
Viro viettää tänä vuonna itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa. Maa itsenäistyi siis 1918, mutta jo yhden vuorokauden kuluttua saksalaiset miehittäjät ottivat vallan itselleen.
Naapurimaat Suomi ja Viro olivat sata vuotta sitten samankaltaisissa lähtöasetelmissa. Valtioiden historiat eroavat kuitenkin merkittävästi toisistaan. Näkyykö tämä taiteessa? Miten?
Satunnainen turisti voi Tallinnan vanhassakaupungissa harhaillessaan ja perinnerihkamaa hypistellessään erehtyä luulemaan, että Viro on jämähtänyt jonnekin 1900-luvun alun tai 1800-luvun puolelle myös taidekentällä. Näin ei ole. Viro on polariteettien maa: perinteitä ja historiaa arvostetaan, mutta räväyttää saa.
Voisi jopa väittää, että sotia lukuun ottamatta kohtuullisen turvallisesti omiin oloihinsa eristäytynyt Suomi on taide-elämän näkökulmasta konservatiivinen ja tylsä Viroon verrattuna. Ettekö usko? Paras paikka asian toteamiseen on uuden itsenäisyyden ja rajojen avautumisen myötä perustettu BaltoScandal-nykyteatterifestivaali, jota vietettiin tänä vuonna heinäkuun alussa.
Festivaali järjestetään joka toinen vuosi Länsi-Virumaan Rakveressa. Alunperin festivaalin nimi viittasi siihen, että pääosa ryhmistä tuli Baltiasta tai Skandinaviasta. Ohjelmisto laajeni pian kansainväliseksi, mutta nimen leikki on edelleen totta: ohjelmistossa on aina jotakin skandaalimaista.
BaltoScandalin yhteydessä skandaali tarkoittaa uutta, jotakin ”vähän yli”, jotakin häiritsevän lähelle tulevaa. Oma suosikkini vuosien takaa on Anders Härmin loistokas luentoperformanssi Be Drunk, Be Very, Very Drunk (2002–2005), jonka aikana hän tempaisi pullollisen viinaa, tuli känniin, rähisi yleisölle ja rikkoi paikkoja.
Kuka tahansa kuraattori ei ota noin arvaamattomia esityksiä ohjelmistoonsa, mutta BaltoScandalin Priit Raud ottaa. Tästä syystä pikkiriikkisessä virolaisessa maalaiskaupungissa järjestettävä pieni festivaali on noussut arvostettujen kansainvälisten nykyteatterifestivaalien kastiin.
Tämän vuoden ohjelmiston tematiikasta Priit Raud kirjoittaa näin:
”BaltoScandal katsoo tulevaisuuteen ja tunnustelee yhteiskunnan pulssia. Festivaali tulee olemaan kiehtova ja rentouttava. Huomaavainen ja vapauttava. 15. festivaali tulee todennäköisesti ottamaan huomioon niin meidät itsemme kuin koko yhteiskunnan, ottamatta kumpaakaan liian vakavasti. Puhumme rajuista asioista, mutta emme moralisoi. Näytämme maailman sellaisena kuin se on. Emme ole samaa mieltä kaikesta: me kritisoimme, mutta myös hyväksymme. Osoitamme kunnioitusta toisiamme ja toistemme tekemisiä kohtaan. Me emme opeta ketään.”
Kunnianhimon ja tinkimättömyyden lisäksi BaltoScandalin ytimen muodostaa sen erityislaatuinen tunnelma. Fiilis on samankaltainen kuin Sodankylän elokuvajuhlilla: ollaan jossakin in the middle of nowhere, pelataan fudista juuri löytyneiden parhaiden kavereiden kanssa, katsotaan järjettömät määrät esityksiä – kesäyö on loputon – ja tuntuu kuin ihan kaikki olisivat saapuneet paikalle.
Tänä vuonna Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry:n porukka lähti kokemaan BaltoScandalin hurmaa. Teatteriohjaaja Satu Linnapuomi odotti erityisesti kokeellisen teatteriryhmä Forced Entertainmentin esitystä.
”Brittiryhmä on ollut koossa yli 30 vuotta, ja heidän teoksiensa voi sanoa kuuluvan nykyteatterin kaanoniin. Mua kiinnostaa heidän teatterin rajoja venyttävä ja utelias lähestymistapansa.”
Toinen Linnapuomen ennakkosuosikki oli Jérôme Belin Gala.
”Se on teos, joka yhdistää ammattitanssijoita ja amatöörejä, tuo esille sellaisia ihmisiä, joita ei yleensä näyttämöllä nähdä.”
Linnapuomi kehuu myös BaltoScandalin hintatasoa ilahduttavaksi. Perusliput maksavat vain 15 euroa, ja Tallinnasta kulkee kerran päivässä ilmainen festaribussi Rakvereen.
Tämän vuoden festivaaliohjelmistoon kuului myös suomalaisen Wauhaus-ryhmän teos Flashdance sekä Suomessakin paljon työskennelleen ruotsalaisen Markus Öhrnin ja sveitsiläisen tanssija-koreografi-esiintyjä Marie-Caroline Hominalin yhteisteos. Ja oli ohjelmistossa toki virolaisiakin esityksiä. Niistä erinomainen esimerkki on Johan Ulfsakin Teateri 99 -ryhmälle ohjaama Dreamers.
Mutta parasta BaltoScandalissa on kaikki.
Kirjoittaja on käsikirjoittaja-ohjaaja
