Helsinkiläis-berliiniläinen muusikko viihtyisi enemmänkin videokameran takana.
Tapaamme Jaakko Savolaisen kanssa ennen Jaakko Eino Kalevin levynjulkaisukeikkaa Helsingissä, mutta varsinainen haastattelu tehdään puhelimitse Berliiniin. Siinä välissä Savolainen on ehtinyt käydä esiintymässä Amsterdamissa. Berliini ei ole kuitenkaan pelkkä välietappi vaan toinen koti, johon Savolainen muutti neljä vuotta sitten.
”Halusin kokeilla, millaista täällä on asua”, Savolainen toteaa suuremmin selittelemättä. ”Mutta esimerkiksi tänä vuonna olin koko kesän Helsingissä. Ja muutenkin tulee matkusteltua paljon.”
Yleensä matkustelu liittyy tietysti keikkoihin ja kiertämiseen.
”Tykkään siitä, mutta joskus on aika rankkaa, kun yöunet jää vähiin. Mutta se on se ainoa ikävä puoli, ja sen pystyy kyllä käsittelemään”, Savolainen sanoo.
Artistiprofiilin Instagram-tililtä huomaa, että kokemuksia käsitellään ja tallennetaan ahkerasti, eikä muusikko ota itseään turhan vakavasti. Uusimman soololevyn, Out of Touchin, julkaisupäivänä tilille ilmestyi Savolaisen itse tekemä promovideo, jossa hän hankkii kappaleen ”laulavan ratikkakuskin comeback-levyä” helsinkiläisestä levykaupasta. Nyt Savolaista lähinnä naurattaa.
”En miettinyt sitä niin paljon, se oli spontaani juttu. Ja se oli hauskaa, koska ratikkakuski-kulma on niin kulunut. Enkä ajattele Out of Touchia mitenkään comeback-levynä, mutta joillekin kolmen vuoden julkaisuväli voi olla pitkä aika, vaikka olenkin tehnyt kaikenlaisia muita juttuja tässä välissä.”
Savolainen puuhastelisi liikkuvan kuvan kanssa mielellään enemmänkin.
”Ideoita voi helposti toteuttaa nykyään, ja on olemassa paikka, johon ne voi laittaa, ja joku niitä myös katsoo. Musavideoita olisi kiva tehdä itselle ja ehkä muillekin. Mutta koska en ole koskaan niitä tehnyt, on se ajatuksena vielä lapsenkengissä. Tai olihan se levykauppavideo tosi vakuuttava”, Savolainen sanoo ja nauraa taas.
”Eturivissä tyypit vain kirkuivat koko ajan! Aloin repeillä lavalla, koska se oli
niin erikoista.”
Out of Touch on kokonaan Savolaisen omaa käsialaa yhtä saksofoniraitaa ja muutamia taustalauluja lukuun ottamatta.
”Soitan uudella levyllä kaikki instrumentit ja miksasin myös itse kaverin avustuksella. Se ei ollut tosin mitenkään poikkeuksellinen ratkaisu, kaikilla levyillä on ollut niin. Edellisellä levyllä tosin oli enemmän vierailevia laulajia, koska siinä oli liidejä naisäänille”, Savolainen selventää.
Pääsääntöisesti hän kirjoittaa kappaleet itselleen ja miettii, mille nuoteille oma ääni soveltuu parhaiten.
”Joissain biiseissä on helpompi laulaa, toisissa ei. Mutta en yleensä siirrä skaalaa vaan transponoin sen toiseen säveleen. Jotenkin se vain tulee tehtyä”, Savolainen sanoo.
Varsinaisten sanoitusten kirjoittaminen on vain yksi osa biisien tekemistä.
”Se menee niin kuin mikä tahansa muukin osio. Jos esimerkiksi teen bassokuvion, niin haluan mielettömän ja toimivan bassokuvion. Sanoituksissa on sama: usein muistissa on joitain ajatuksia ja lauseita, joita käyn läpi, kun tulee sanoitusten aika. Yhdistelen niitä, kunnes ne alkavat kuulostaa järkevältä itselle, vaikka ideat itsessään olisivat aivan erilaisia.”
Vaikuttaako Berliini jollain tapaa muusikon elämään?
”Ei täällä musiikkia sen helpompaa ole tehdä”, Savolainen toteaa. ”Jos asuisin Suomessa, voisin todennäköisesti soittaa useammin. Ihmiset ajattelevat sinua enemmän ja kysyy mukaan juttuihin, kun olet paikan päällä. Onhan sillä väliä, että pysyy mielessä. Mutta olen ollut muuttoon ihan tyytyväinen, kiinnostusta on ollut ja jengiä keikoilla.”
Kun kysyn mieleenpainuvimmasta keikasta, Savolaisella tulee ensimmäisenä mieleen viimeisin kerta Mexico Cityssä.
”Siellä fanit olivat kaikkein villeimpiä. Kun soitin, eturivissä tyypit vain kirkuivat koko ajan! Aloin repeillä lavalla, koska se oli niin erikoista”, Savolainen sanoo ja nauraa jälleen.
Vaikka yleensä Jaakko Eino Kalevin keikoilla yleisö käyttäytyy hillitysti, ei Savolainen toivo erityisesti sitäkään, että kaikki vain bailaisivat.
”Se riippuu täysin paikasta. Enemmänkin toivoisin, että mitä tahansa tekeekin, se tuntuisi luontevalta. On ärsyttävää, jos yleisesti on paine toimia jollain tietyllä tavalla.”
Jaakko Eino Kalevi: Out of Touch,
Weird World/Domino Recording Co 2018.
Jaakko Eino Kalevi
Eli Jaakko Savolainen, s. 1984 Jyväskylä
Asuu Berliinissä ja Helsingissä
Päivitti muutama vuosi sitten itse Wikipediaan koko siihenastisen tuotantonsa, mutta uskoo ”Discogsin levynörttien” olevan paremmin kartalla kaikista julkaisuista, joissa on ollut mukana.
On soittanut uudelle levylle Out of Touch kaikki instrumentit itse
Löytyy Instagramista käyttäjänimellä @jaakkoeinokalevi.