”En tajunnut, kuinka monenlaista erilaista tuulta on olemassa. Niiden määrä on loputon, loputon!” Näin kertoo elokuvaohjaaja Emma Tammi. Hänen ensimmäisen pitkän fiktioelokuvansa nimi on The Wind, ”tuuli”.
Elokuva on kauhuwestern. 1800-luvun loppuun sijoittuvan tarinan keskushenkilö Lizzy asuu miehensä kanssa keskellä tasaista maisemaa, jossa usein ainoa ääni on mökin rakenteissa uliseva tuuli.
”Äänisuunnittelijamme oli nauhoittanut tapahtumapaikan tuulta jo ennen kuvauksia. Meillä oli myös muita live-tuulitallenteita, ja haimme tuulia myös äänikirjastoista. Metsästimme niitä siis ympäriinsä”, Tammi sanoo.
Mies on välillä poissa, päivien matkan takana kaupungissa. Kun Lizzy on yksin, autiossa maassa kytevä kauhu puskee pintaan. Eristyneisyyden pelot eivät helpota edes silloin, kun tuntematon nuoripari muuttaa muutaman sadan metrin päähän pioneerielämää kokeilemaan.
Haastattelu tehdään englanniksi, sillä Tammi ei puhu suomea. Kun hän tulee marraskuun lopussa Helsinkiin Night Visions -festivaalin vieraaksi, se on hänen ensimmäinen visiittinsä Suomeen.
”Isäni ja hänen perheensä on suomalainen. Isäni perhe tuli Yhdysvaltoihin, kun hän oli neljävuotias, hän on nuorin kuudesta lapsesta. Kulttuurisesti se puoli perhettäni on todella omistautunut suomalaiselle perinteelle, jonka kanssa minäkin kasvoin.”
Perinteeseen kuuluu, että Tammi on nähnyt paljon suomalaisia elokuvia. Hän kertoo perheen hakeutuneen suomalaiselokuvien näytöksiin aina kun mahdollista.
”Kourallisesta niitä elokuvia olen poistunut todella masentuneena”, hän nauraa.
Yksi elokuvista on jäänyt mieleen muistakin syistä.
”Näin pari vuotta sitten Los Angelesissa elokuvan Mother of Mine [Klaus Härön Äideistä parhain]. Ohjaaja on hieno elokuvantekijä, mutta elokuva resonoi perheeni kohdalla siksi, että talvisodan aikaan kaikki isäni sisarukset lähettiin Ruotsiin ja elokuva puhuu noista kokemuksista. Se on hyvin henkilökohtainen suomalaiselokuva, mutta se ei ole välttämättä vertauskohde The Windille.”
Vaikka The Windin hiljaisuus, yksinäisyys, eristyneisyys ja ”kotirintamalle” jääneen naisen sitkeys voisivat olla elementtejä suomalaisesta elokuvasta, sen suurimmat innoittajat löytyvät Yhdysvalloista ja genrejen sisältä. Useat Tammen lapsuuden suosikeista olivat kauhua, tosin sen draamallisempaa laitaa.
”Kuten Hohto, joka etenee hitaasti ja kertoo oikeastaan tapahtumapaikasta ja Jack Nicholsonin mielen muokkautumisesta.”
Toisaalta lähtökohtana olivat klassiset John Fordin lännenelokuvat kuten Etsijät.
”Otimme westerneistä paljon maisema- ja rajausideoita, mutta hienoa niissä on myös hiljaisuuden määrä. Halusimme antaa hiljaisuuden hengittää ja äänisuunnittelijan tehdä työnsä niin, että tuulen aavemainen tunnelma pääsisi todella yleisön sisään – kuten se pääsee Lizzyn pään sisään”, Tammi kertoo.
Dialogia elokuvassa on vähän. Kuvauspaikkana toimineen New Mexicon tarjoama maisemakin on tasainen ja laaja.
Dokumenttien parissa pitkään työskennellyt Tammi oli jo pitkään halunnut tehdä hypyn fiktion pariin. Hänen vanhempansa ovat näyttelijöitä, ja hän oli tehnyt työharjoittelun Robert Altmanin tuotannossa. Kauhu ei olisi välttämättä ollut Tammen ensivalinta, mutta The Wind onkin pohjimmiltaan vahva draama.
”Hahmot ja heidän suhteensa olivat käsikirjoituksessa todella vahvoja. Kauhuosuus oli hauskaa, mutta kiinnityin tekstiin nimenomaan draamallisesta suunnasta ja samasta suunnasta lähestyin koko elokuvaa.”
Käsikirjoittaja Teresa Sutherland haki innoitusta tositarinoista. Hän luki 1800-luvun lännessä eläneiden naisten päiväkirjoja. Myöhemmin Tammi luki samat kirjat.
”Jo niistä jokapäiväisistä arkisista askareista tihkui kauhua. Mietin, että tätä ei edes tarvitse viedä yliluonnollisen piiriin, tämä on jo kauhua. Joku saattoi olla pyykkäämässä susien tullessa paikalle. Toinen saattoi olla synnyttämässä itsekseen ja menettää tajuntansa – ja sen jälkeen huolehtia vauvasta.”
Lännenmaisemiin sijoittuvissa elokuvissa on totuttu näkemään miesten konflikteja alkuperäiskansojen, roistojoukkioiden, tilallisten ja seriffien kesken. The Wind esittää tarinan toisesta perspektiivistä.
”Olemme kaikki nähneet niitä elokuvia, joissa seuraamme cowboy-joukkoa kaupunkiin. Mutta mitä tapahtuu naisille, jotka jäävät sijoilleen?” Tammi kysyy.
Night Visions Helsingissä 21.–25.11.
