”Miljardit ihmiset ympäri maapallon kerääntyivät tänään juhlimaan ihmiskunnan historian ensimmäistä sodatonta aikakautta. Maapallollamme käyty viimeinen sota on nyt saatu päätökseen, kun jo vuosia taistelleet joukot solmivat rauhan Afrikan luoteiskolkassa. Rauha saavutettiin sen jälkeen, kun osapuolet olivat sopineet asemäärärahojen suuntaamisesta koulutukseen.”
Arvi Lindin ja Irinan biisi ”Hyviä uutisia” kertoo fiktiivisestä vuoden 2003 viimeisestä uutislähetyksestä. Perheväkivaltatapauksia ei ole ilmennyt yhtään, sillä ihmiset ovat ymmärtäneet relata. Syrjäytymisenestorahasto on toiminut, ja maapalloa suojaava otsonikerroskin näyttää elpymisen merkkejä.
Uutisotsikot eivät yleensä näytä tältä. Vuosi 2016 julistettiin pitkin internetiä pahimmaksi ikinä, ja vuosi 2017 kilpailee kamaluudellaan sen kanssa, ainakin jos otsikkoja on uskominen. Ilmastonmuutos tuhoaa, terroristit rälläävät, suosikkijulkkikset kuolevat, ja kohta jokaisella meistä on valinnanvapaus sen suhteen, miltä kokoomuksen pyörittämältä firmalta ostamme terveyspalvelumme.
Monella mittarilla meillä menee kuitenkin paremmin kuin viimeisen 200 vuoden aikana. Jos haluaisimme, voisimme joka päivä otsikoida jutun ”137 000 ihmistä nousi eilen äärimmäisestä köyhyydestä”. Tätä otsikkoa olisimme voineet halutessamme käyttää viimeiset 25 vuotta joka päivä. Miksi emme tee niin?
Osaltaan negatiivisten uutisten vetovoimaa voi selittää evoluutiolla. Periydymme niistä ihmiseläinyksilöistä, jotka osasivat olla menneisyyden maailmassa eniten varuillaan. Jos oletti, että jokaisen puskan takana vaanii peto, oli todennäköisesti useammin väärässä kuin oikeassa, mutta ainakin säilyi hengissä.
Jatkuvan informaatiotulvan keskellä varhaisen selviytymisemme kannalta oleellinen vaisto voi kuitenkin suistaa meidät onnettomuuteen. On yhtä hyödytöntä ahdistua kaikesta ympärillämme tapahtuvasta kauheudesta kuin työntää päänsä pensaaseen ja uskotella, että kaikki on hyvin.
Mediassa esitellään paljon ongelmia. Niitä onkin, mutta niin on myös mahdollisia ratkaisuja. Meillä on käsissämme enemmän tietoa, osaamista ja teknologiaa kuin koskaan aikaisemmin, siis kaikki tarvittavat ratkaisujen avaimet.
Tämä Voiman numero keskittyy ratkaisuihin. Annoimme kirjoittajille vapaat kädet ratkaista mitä tahansa maailman ongelmia. Ratkaisuja haetaan niin pieniin kuin suuriinkin kysymyksiin jalkapallon vedonlyöntihuijauksista Isisiin, vihapuheeseen ja ruoantuotannon tulevaisuuteen.
Esittämämme ratkaisut eivät ole välttämättä ainoita mahdollisia. On myös todennäköistä, että ainakin osa niistä on vääriä. Ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, koska emme elä yksinkertaisessa maailmassa.
Ratkaisuehdotuksien esittämisestä ei ole kuitenkaan syytä pidättäytyä vain siksi, että ratkaisut saattavat olla monimutkaisia. Ongelmanratkaisu lähtee siitä, että kysymme oikeita kysymyksiä, muodostamme hitaita mielipiteitä tietoon perustuen, kuuntelemme asiantuntijoita ja niitä, joita aiheet ensi kädessä koskettavat, sekä osallistamme yhä useampia päätöksentekoon.
Selviytymisviettimme ohjailemaa epäluuloa maailmaa kohtaan voitaneen hoitaa parhaiten hyväksymällä meitä kohtaavat ongelmat. Puskassa piilevän pedon pelottavuutta syö rauhallinen suhtautuminen siihen.
Jokaisen nurkan takana ei välttämättä lymyä katastrofi. Ja jos lymyääkin, siihen on löydettävissä ratkaisu.
Suvi Auvinen
Kirjoittaja on Voiman vt. päälehtimiesnainen.
