Inderjit Kaur Khalsan Weathermen-dokumentti puntaroi kansalaisaktivismin tukahduttamisen vaaroja.
Maaliskuun kuudentena vuonna 1970 New Yorkin Greenwich Villagessa pommiräjähdys romahdutti yhden asuintalon julkisivun. Aliupseerien tanssiaisiin terrori-iskua suunnitelleiden vasemmistoaktivistien pommi räjähti omiin käsiin ja surmasi kolme järjestön jäsentä.
Weathermen- ja Weather Underground -nimillä tunnettu ryhmä on kuuluisin amerikkalainen 1970-luvun terroristijärjestö. Sen perustivat radikaalit, jotka olivat turhautuneet Vietnamin sodan vastaisen opiskelijaliikkeen vähäisestä vaikutuksesta, mustien kansalaisoikeusliikkeen väkivaltaisesta tukahduttamisesta ja aktivisteja vastaan harjoitetusta poliisiväkivallasta.
Ratkaiseva rajapyykki väkivaltaiseen vastarintaan siirtymisen tiellä oli Mustien panttereiden agitaattorina tunnetun Fred Hamptonin kuolema. Se tapahtui pidätystilanteessa ja jäi ilman kunnollista virallista selvitystä.
Järjestöstä on tehty aiemmin kaksi dokumenttia: Emile de Antonion Underground (1976) valmistui jo järjestön aktiivisen toiminnan aikana, ja Sam Greenin The Weather Underground (2002) päätyi jopa Oscar-ehdokkaaksi.
Lisäksi Robert Redfordin tuottama ja ohjaama draamaelokuva Ikuiset liittolaiset (2012) käsittelee järjestön perintöön liittyviä yhteiskuntamoraalisia ja inhimillisiä ulottuvuuksia.
Suomalainen mutta Yhdysvalloissa pitkään asunut ja siellä elokuvan tekemistä opiskellut Inderjit Kaur Khalsan on puolestaan tehnyt Weather Undergroundista nykyhetkeen päivitetyn dokumentin War/Peace.
Se kertaa epäkronologisesti järjestön historian käännekohdat johtoteemanaan kysymys siitä, miten valtion harjoittama alistava politiikka voi tässäkin ajassa synnyttää väkivaltaista vastarintaa.
Elokuvan kerronta alkaa ja päättyy amerikkalaisen toisinajattelijuuden ikonin, kielitieteilijä Noam Chomskyn puheenvuoroihin, joissa hän syyttää kotimaataan maailmanrauhaa ja demokratiaa uhkaavasta kehityksestä.
Greenwich Villagen pommionnettomuuden jälkeen Weathermenin jäljelle jääneet jäsenet vaihtoivat henkilöllisyyttä ja siirtyivät kokonaan maan alle. Toiminnan yhdeksi lähtökohdaksi linjattiin ihmisuhrien välttäminen.
Ryhmä julkaisi manifesteja ja räjäytti pommeja Capitolissa, Pentagonissa ja erilaisissa poliisirakennuksissa. Järjestön nimissä tehdyissä iskuissa ei kuollut kukaan. Vuonna 1981 sen entisten jäsenten ja Black Liberation Army -aktiivien tekemässä rahankuljetusauton ryöstössä kuoli kuitenkin vartija ja kaksi poliisia.
1980-luvulla monet Weathermen-aktiiveista antautuivat tuomittaviksi, mutta heidän rangaistuksensa jäivät usein vähäiseksi poliisitutkinnassa tehtyjen laittomuuksien vuoksi.
War/Peace-dokumentissa vanhoista Weathermen-aktivisteista kuullaan aikanaan Greenwich Villagen sortuneesta talosta pelastunutta Cathy Wilkersonia ja aviopari Bernardine Dohrnia ja Bill Ayersia. Maanalaisen kautensa jälkeen Wilkerson on tehnyt uran matemaatikkona, Dohrn lakimiehenä ja Ayers kansainvälisesti arvostettuna kasvatustieteilijänä.
Haastateltavat myöntävät tehneensä virheitä, mutta puolustavat militantin yhteiskuntakritiikin oikeutusta silloisissa oloissa. Samalla etenkin Ayers pohtii niitä rakenteellisia tekijöitä, jotka tuottavat tämän päivän globaaliin vallankäyttöön vähintään yhtä totalitäärisen järjestyksen kuin 1970-luvulla.
Vahvasta poliittisesta eetoksestaan huolimatta dokumentti ei suhtaudu kohteisiinsa tyystin kritiikittä. Esimerkiksi kirjailija-toimittaja Bryan Burrough ja historian professori Jeremy Varon ottavat etäisyyttä aktivistiveteraanien itsensä vaalimiin tulkintoihin. Avainkysymykseksi nouseekin se, missä suhteessa militantti radikalismi on ympäristön tuottamaa ja missä suhteessa se muokkaa itse ympäristöään.
Vaikka dokumentin aineisto on vahvasti yhdysvaltalaisen yhteiskunnan kehyksissä kiinni, sen viesti tuntuu viittaavan myös suomalaisessa yhteiskunnassa nykyään tunnistettaviin jännitteisiin.
Tämän myöntää elokuvan tekijä itsekin.
”Elokuvan tarkoituksena on kertoa, että amerikkalainen systeemi, jota meillekin nyt kaavaillaan, tuhosi ja köyhdytti heidän maansa. Olen samaa mieltä haastateltujen entisten Weather Underground -aktivistien kanssa, ettei militantti aktivismi johda rauhaan vaan vie yhä syvemmälle väkivaltaan. Silti kapitalismin ydinaatteen eli jatkuvan kasvun toteuttaminen on johtanut maailman epätoivoiseen tilaan”, huokaa Inderjit Kaur Khalsa.
”Elokuva sekä myöhemmin suomeksi julkaisemamme Bill Ayersin kirja valottavat systeemin sitä puolta, johon emme välttämättä kiinnitä huomiota. Meidän on tehtävä muutos nyt. Olemme sen velkaa omille lapsillemme.”
Inderjit Kaur Khalsa: War/Peace
Ensi-ilta 12.5.
Bill Ayers ja Bernardine Dohrn vierailevat Helsingissä ensi-illan yhteydessä. Syyskuuksi suunnitellussa Rauhanjuhlassa julkaistaan Ayersin uusin kirja Vaadi mahdotonta – radikaali manifesti. www.warpeacemovie.com
Elokuva esitetään myös Espoon Ciné -festivaalilla 5.–14.5.
