Nokian uuden ajan matkapuhelinmallin Communicatorin ensimmäistä versiota kehiteltiin salaisena projektina kolme vuotta. Kehitystyön tulos julkaistiin 21 vuotta sitten. Nyt muinaisjäänteeltä näyttävä saranallinen ja fyysisen näppäimistön omaava Communicator 9000 pärjäisi kommunikaatiovälineenä älypuhelinten rinnalla yhtä hyvin kuin paikallislehden mielipidekirjoitus pärjää viraaliksi äityvälle blogitekstille.
Kahdessa vuosikymmenessä maailma Communicator 9000:n ympärillä on muuttunut niin, etteivät sen tarjoamat välineet vastaa kommunikaation tarpeisiin. Sama ilmiö toistuu kaiken kommunikaation suhteen. Sanoja syntyy ja kuolee, ne saavat uusia merkityssisältöjä ja vivahteita.
Tämä aiheuttaa kaltaisellemme puolikehittyneelle eläimelle perustavanlaatuisen ongelman. Kommunikaatio – se, että ymmärrämme toinen toisiamme – on avainasemassa yhteisöissämme. Kommunikaatio estää sotia syttymästä, se auttaa kriisien keskellä, näyttää meille maailman jonkun muun vinkkelistä. Kun kommunikaatio katoaa, eristäydymme omiin todellisuuksiimme ja alamme nähdä kaiken muun uhkana.
Uhkana kommunikaatiolle on myös harhakuvitelma siitä, että välillämme on kommunikaatioyhteys silloin, kun sitä ei ole. Liberaalien ylläpitämä sössötys dialogista on tyhjentänyt sanan merkityksestä täysin.
Minä en halua ”dialogia”, joka tarkoittaa puhetilan antamista vihamielisille ja vaarallisille tahoille. Minä en halua ”dialogia”, jonka tarkoituksena on luoda tasapainoharha tutkitun tiedon ja huuhaan välille. Minä en halua ”dialogia”, joka rinnastaa natsit ja turvapaikanhakijat toisiinsa puhuen saman ilmiön kahdesta ääripäästä. Minä en halua ”dialogia”, joka ei ole dialogia nähnytkään, vaan jossa kaksi eri mieltä olevaa tahoa päätyy huutamaan toistensa ohi kenenkään ymmärryksen lisääntymättä.
Dialogi on kuollut, ja hyvä niin, sillä kukaan ei tarvitse dialogia siinä muodossa kuin se viimeisinä hetkinään oli. Rip dialogi.
Dialogin sijaan minä haluan, kaipaan ja janoan oikeaa yhteyttä. Aitoa kommunikaatiota, joka pysähtyy kuulemaan ja yrittää ymmärtää eri tavoin samaan päämäärään pyrkivää kanssaeläintä. Kommunikaatiota, joka pyrkii rakentamaan siltaa muurin sijaan. Kommunikaatiota, joka ei erittele meitä vain kiinnostaviksi ja kiihottaviksi ääripäiksi vaan pyrkii näkemään kaiken yhtenä. Kommunikaatiota, jossa pysähdymme yhdessä eteen tulevan ongelman äärelle ja kysymme: ”Mitä me nyt teemme?”
Tuoreen Voiman numeron kattoteemana on kommunikaatio. Sitä käsitellään sanojen ja kertomusten voiman kautta. Kysymme mitä tapahtuu, kun kommunikaation pimeä puoli hyökyy ylitsemme, ja toivomme parempia eväitä yhdessä olemiseen.
Koska, puolikehittyneet kanssaeläimeni, jos me emme opi kommunikoimaan, meitä odottaa sama kohtalo kuin Communicator 9000 -puhelinta. Aika ajaa ohitsemme, ja jäämme hassuksi anekdootiksi historian pölyn laskeutuessa yllemme.
Suvi Auvinen
Kirjoittaja on Voiman vt. päälehtimiesnainen.
Voima 8/17 jakelussa kautta maan nyt.
[cjtoolbox name=’thumbnailpois’ ] [/cjtoolbox]
