”Ruotsi ja Suomi, jotka ovat perinteisesti neutraaleja, [– –] kysyvät nyt Yhdysvalloilta: autatteko meitä lähettämään viestin Moskovaan?” Näin kuvaili Suomessa toukokuussa pidettävää Yhdysvaltojen sotaharjoitusta Stephen Sestanovich, vanhempi Venäjän tutkija Council of Foreign Relationsissa, Yhdysvaltojen kenties arvostetuimmassa ajatushautomossa. Harjoitus on osa operaatiota Atlantic Resolve, joka on Yhdysvaltojen puolustusministeriön mukaan vastaus Venäjän toimiin Ukrainassa.
Suomen hallituksen ja presidentin mielestä sen sijaan sotaharjoituksella ei ole poliittista merkitystä. Puolustusministeri Jussi Niinistö on sanonut, että harjoitus ”ei lähetä maailmalle ulkopoliittista viestiä”. Jos ottaisi hallituksen puheet vakavasti, niin pitäisi todeta, että se on epäonnistunut tässä viestinnästä pidättäytymisessä pahasti.
Oikeasti kaikki tietävät, että harjoitus on osa sotilaspolitiikkaa, jolla Suomea viedään tykö Yhdysvaltoja ja sen johtamaa Natoa, vaikka suomalaisten enemmistö siihen liittymistä vastustaakin. Naton kannattajat perustelevat liittymistä sillä, että Nato auttaisi puolustautumaan Venäjää vastaan. Toisaalta jäsenyyttä on kyseenalaistettu sillä, että Naton laajentuminen voi edesauttaa kriisien syntymistä ja viedä Suomen Yhdysvaltojen ja Venäjän valtapelin eturintamaan.
Tällainen keskustelu on sikäli rajoittunutta, että se keskittyy siihen, miten Nato vaikuttaisi meidän turvallisuuteemme. Yhtä tärkeä kysymys on se, miten me vaikuttaisimme muiden turvallisuuteen osana Natoa.
Naton merkittävimmissä operaatioissa ei ole ollut kyse jäsenmaiden suojelemisesta, vaan sisällissotiin osallistumisesta Yhdysvaltojen tukemalla puolella Kosovossa, Afganistanissa ja Libyassa. Nato on sekä avittanut liittolaisten sotarikoksia että tehnyt niitä itse, ja sen toiminta on johtanut etnisiin puhdistuksiin, muiden vaikutusten ohella.
Natoon liittyy myös vähemmän tunnettuja ongelmia. Vuonna 1990 EU-parlamentti tuomitsi voimakkain sanoin sen, että Nato oli vuosikymmeniä koordinoinut Euroopassa salaista aseellista verkostoa, joka tunnetaan nimellä Gladio.
Parlamentti epäili Gladion puuttuneen eurooppalaisten maiden sisäpolitiikkaan ja osallistuneen terrorismiin. Se vaati verkoston purkamisen lisäksi kattavaa selvitystä operaatio Gladiosta, mutta sitä ei ole koskaan tehty.
Jos kyseessä olisi Venäjän johtama sotilasliittouma, tuskin muut kuin pinttyneimmät putinistit olisivat sitä mieltä, että sen sotarikoksiin ja kansainväliseen terrorismiin liittyvää historiaa ei tarvitse ottaa huomioon sitä arvioitaessa.
Syksy Räsänen
