Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen kauppa- ja investointisopimus TTIP on kannattajiensa mukaan ratkaisevan tärkeä niin Suomen kuin koko EU:nkin taloudelle. Siksi sopimusneuvottelut pitäisi viedä loppuun mahdollisimman nopeasti ja marisematta kaiken maailman pikku yksityiskohdista, kuten EU-maiden demokraattista päätöksentekoa rajoittavista sijoittajasuojalausekkeista.
Sen sijaan TTIP:n kannattajat eivät mielellään täsmennä, miksi he pitävät sopimusta ensiarvoisen tärkeänä. Tämä ei sinänsä ole yllättävää ottaen huomioon, että TTIP:n myönteiset taloudelliset vaikutukset ovat kaikkein optimistisimpienkin Euroopan komission teettämien tilaustutkimusten mukaan erittäin pienet – joissakin tapauksissa jopa niin pienet, etteivät ne todellisuudessa olisi edes mitattavissa. Riippumattomien tutkijoiden, kuten Capaldon (2014) ja Razan (2014), mukaan nämäkin vaatimattomat tulokset perustuvat kuitenkin epärealistisiin olettamuksiin.
Kuten kaikki kaupan esteitä alentavat sopimukset, TTIP johtaa kansainvälisen kilpailun kiristymiseen, minkä seurauksena toiset toimialat kasvavat ja toiset kutistuvat. TTIP-myönteisissä tutkimuksissa tästä ei kuitenkaan odoteta aiheutuvan juuri minkäänlaisia sopeutumiskustannuksia taloudelle, vaan kaikkien tuotantotekijöiden – myös työvoiman – oletetaan siirtyvän nopeasti ja kitkattomasti kutistuvista toimialoista kasvaviin. Näin ollen TTIP:n mahdolliset työttömyyttä lisäävät vaikutukset jäävät kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.
Käytännön kokemusten perusteella vaikutukset voivat kuitenkin olla varsin merkittävät. Kun esimerkiksi IMF ja Maailmanpankki painostivat 1990-luvulla kehitysmaita nopeaan avautumiseen kansainväliselle kilpailulle, seurauksena oli monissa tapauksissa työttömyyden merkittävä ja pitkäaikainen nousu. Korkeampi työttömyys heikentää puolestaan kokonaiskysyntää, mikä vaikuttaa kielteisesti talouskasvuun. Pahimmassa tapauksessa kaupan vapauttamisen nettovaikutus kansantalouteen jää miinusmerkkiseksi.
Capaldon realistisempiin olettamuksiin pohjautuvan tutkimuksen perusteella juuri näin uhkaakin käydä useimpien EU-maiden kohdalla, jos TTIP toteutuu: kymmenen vuoden aikavälillä TTIP:n nettovaikutukset talouskasvuun, työllisyyteen, työtuloihin ja nettovientiin olisivat tutkimustulosten mukaan yksiselitteisen kielteiset. Kaikkein voimakkaimmin kielteiset vaikutukset kohdistuvat EU:n pohjoisiin jäsenmaihin – siis myös Suomeen – joiden arvioidaan TTIP:n seurauksena esimerkiksi menettävän nettomääräisesti yli 220 000 työpaikkaa. Tämä on yli kolmasosa koko EU:n arvioidusta, noin 600 000 työpaikan nettomenetyksestä.
TTIP ei toisin sanoen ole vaaraksi ainoastaan demokratialle ja kansalliselle itsemääräämisoikeudelle. Se on myös vaaraksi useimpien EU-maiden taloudelle ja niiden kansalaisten hyvinvoinnille.
Christer K. Lindholm
