Taidemessujen tavoitteena ei ole tarjota parasta näyttelykokemusta, vaan myydä teoksia yleisölle.
Taidemessut ovat kovassa huudossa maailmalla. Huippugalleriat kamppailevat pääsystä Baseliin, Lontooseen, New Yorkiin ja Madridiin ja maksavat siitä ilosta helposti satoja tuhansia. Paikalla näissä spektaakkeleissa ovat taiteen supertähdet, ja pääasiallisia tavoitteita on yksi: myydä mahdollisimman paljon ja kovaan hintaan.
Taidekriitikko Otso Kantokorven mielestä taidemessut ovat kaksipiippuinen juttu.
”Kansainvälisten taidemessujen ympärille on rakennettu hypeä, ja se on johtanut rankingiin, joka edustaa taidemaailman vastenmielistä elitismiä. Toisaalta, ne ovat paikkoja, joissa taiteilija voi tehdä tiliä omalla työllään.”
Suomessa todellisuus on kuitenkin hyvin kaukana maailman metropolien samppanjaövereistä ja blingistä. Meno on kotikutoisempaa ja rinnastuu enemmän perhemarkettiin – tai ehkä sentään Stockaan. Messukeskuksessa järjestetään syyskuussa Habitaren ja Hifimessujen kyljessä ArtHelsinki. Tämän lisäksi Taidemaalariliitto järjestää vuosittain Teosvälitys-tapahtuman Kaapelitehtaalla, jossa järjestetään myöskin vuosittain Muu ry:n ja Valokuvataiteilijoiden liiton Art Fair Suomi -tapahtuma.
”Ne ovat matalan kynnyksen juttuja, jossa kansa kohtaa taiteen. Vaikka me vihataankin taidemessuja, niin nuo ovat ihan jees”, Kantokorpi summaa.
Galleristi Jari Saariaholle Saariaho Järvenpää -galleriasta ArtHelsinki edustaa mahdollisuutta kehittää Helsingin taidekenttää.
”Kansainvälisillä markkinoillahan on gallerioita, joilla käytännössä kaikki myynti tapahtuu messuilla. Messuilla rakennetaan koko alan infraa ja luodaan markkinoita. Messuilla kynnys on matala, kun taas galleria näyttäytyy monille pelottavana ympäristönä. Se, että samalla järjestettävät Habitare-messut panostavat muotoiluun, voi myös tuoda uutta ja kiinnostunutta yleisöä paikalle.”
ArtHelsinki Helsingin Messukeskuksessa 7.–11.9.
