”On meilläkin oikeus soittaa paskaa”, toteaa Juice Normaali.
Teemu Bergmanilla oli ylimääräistä rahaa. Joni Ekman ehdotti, että elämäntapapunkkari julkaisisi hänen bändinsä The Achtungsin levyn. Bergman ei innostunut.
”Sanoin jotain, että vittu jos teet niin paskoja sanoituksia…”
”Niin, tämä oli siis vuonna 2011…”, Ekman huikkaa väliin.
”Sitten toi vitsaili, että rupee tekemään semmoista syvällistä kamaa niin kuin Juice tai Eppu Normaali. Sanoin jotain, että ’no siitä sitten varmaan tulee uusi bändi Juice Normaali’.”
Vasta vuoden 2015 kesällä puolittain vitsinä lähtenyt idea konkretisoitui. Ekman järjesti Tampereen Vastavirta-klubille keikan A. Takalo ja Takavalot -kokoonpanolle ja tarvitsi iltamaan bändin, joka toisi kansaa paikalle. Kun Bergmanin muilla bändeillä oli kiirettä, perustettiin Juice Normaali.
”Ajateltiin, että mennään soittamaan yks keikka. Mulla oli silloin joku streittailukausi meneillään, niin ei ollut muutakaan tekemistä. Me perustettiin se kolmestaan, mutta kun mä oon niin huono kitaristi, Antti tuli mukaan”, Bergman kertoo.
Musiikkilehdistössä punkin ”superkokoonpanoksi” jo tituleeratussa bändissä soittaa neljä tuttua naamaa. Kitaristi-laulaja Bergmanin tunnetuimpia kokoonpanoja ovat Pää Kii ja Kakka-hätä 77, rumpali-laulaja Ekman on niittänyt mainetta muun muassa The Achtungsissa, Lähtevissä kaukojunissa ja Koiran näköisessä naisessa, basisti-laulaja Mikko Siltanen vaikuttaa Räjäyttäjissä ja Talmud Beachissa, ja viimeisenä mukaan tullut kitaristi Antti Leppäniemi musisoi Lapinpolthajissa sekä The Heartburnsissa.
Reaktio superkokoonpanoksi leimaamiseen vaihtelee bändin sisällä huvittuneisuudesta vitutukseen.
”Aina kun sanassa on super-etuliite, se aiheuttaa automaattisen vastareaktion”, Leppäniemi toteaa.
Kun heiltä kysyy, tuoko leima paineita tai näyttämisen halua, Siltanen nojaa kohti nauhuria ja lausuu yhden sanan.
”Ei.”
”Kun ihmiset ajattelee, että me ollaan niin kauan soitettu eri bändeissä ja että varmaan on erittäin professionaali meininki, niin on varmaan järkytys huomata, etteihän me osata yhtään mitään. On meilläkin oikeus soittaa paskaa”, Bergman lausuu.
Asia on sillä käsitelty.
Ihan paskaa bändin musiikki ei kuitenkaan ole. Siitä todistaa jo kokoonpanon olemassaolo. Yhden illan jutuksi tarkoitetulle bändille tarjottiin pian seuraavia keikkoja. Marraskuussa Juice Normaali julkaisi yhden biisin Kylmän joulun paluu -kokoelma-ep:llä, ja loppukeväästä tulossa on neljän biisin ep ja splitti-seiska kanadalaisbändi Proxyn kanssa. Kiinnostusta siis on.
Treenaamaankin bändi ehtii Bergmanin mukaan enemmän kuin hänen helsinkiläiset kokoonpanonsa, vaikka puolet bändistä asuu Helsingissä ja puolet Tampereella.
”Kyllä taas äsken treeneissä huomattiin, ettei meidän mitään keikkoja pitäisi vielä edes soittaa”, Bergman kuitenkin kuittaa.
”Mutta tänään tuli uusi biisi”, Ekman muistuttaa.
”Cheek on paska”, Bergman nauraa ja tarkentaa hämmentyneelle toimittajalle: ”Niin, se on biisin nimi.”
Muita Juice Normaalin biisejä
ovat muun muassa Tuokaa minulle Bull Mentulan pää, Mä tulin mun mutsin vitusta ja Kuin atomipommi sun naamaasi. Hempeämpää linjaa edustaa elektroduo Kaksion cover Ajattelen sua. Omat sanoitukset ovat suoraviivaisia ja ärhäköitä, mutta musiikillinen toteutus punkin popimpaa laitaa.
”Kyllähän meidänkin musiikki on joko rock’n’rollia tai poppia. Punkkia siitä tekee varmaan se, että niitä soitellaan kännissä miten sattuu ja missä sattuu”, Bergman määrittelee.
Mikä sitten erottaa Juice Normaalin soittajien muista kokoonpanoista? Bergmanin mukaan ei välttämättä mikään.
”Ainakin mun tekemät biisit on ihan samaa paskaa kuin aina ennenkin.”
”Eri porukka”, Siltanen vastaa.
