Dokumentissa Tokyo-Ga ohjaaja Wim Wenders seuraa legendaarisen elokuvantekijän Yasujirō Ozun jalanjälkiä. Samalla hän kuvaa Japanissa kuriositeetteina kohtaamiaan asioita. Yksi löydöistä on Tokion Disneyland, minne Wendersin kuvausryhmä suuntaa, kunnes hän pysäyttää auton kesken matkan. Wenders tosin toteaa, että Yhdysvalloilta ei pääse pakoon vain välttämällä huvipuistoa, koska Amerikka on kokakolonisoinut alitajuntamme.
Suomessa varoitellaan Venäjän infosodan – joka aiemmin tunnettiin nimellä propaganda – pirullisesta menestyksestä. Se on sikäli omituista, että täällä Vladimir Putinia hehkuttaa ja Venäjän valheita toistelee vain muutama hassu hahmo, joille nauretaan. Sen sijaan Yhdysvaltojen hallituksen näkökulman omaksuminen ja presidenttien ihannoiminen on normaalia.
Silloinkin kun Yhdysvaltojen rikoksia arvostellaan, ne usein esitetään virheinä tai poikkeamina maan arvoista. Yhdysvaltoja käsitellään hyväntahtoisena tahona, jonka johtajat (ainakin demokraatit) haluavat samoja asioita kuin sinä ja minä.
Tällä käsityksellä ei ole mitään tekemistä sen enempää historiallisten faktojen kuin nykypäivän dokumenttienkaan kanssa. Se on kehittyneen propagandan tulos. Yhdysvallat käyttää samanlaisia menetelmiä kuin Venäjä, kuten journalistien vangitsemista ja tappamista, valheiden ja harhojen levittämistä sekä – kuten Edward Snowden on paljastanut – palkattuja internet-häiriköitä.
Propaganda on kuitenkin saavuttanut suurimmat voitot kulttuurillisella rintamalla. Lukemattomista elokuvista, televisiosarjoista ja muista populaarikulttuurin makeista hedelmistä olemme lapsesta asti nielleet sen kuvitelman, että kuulumme Yhdysvaltojen perheeseen. Yhdysvallat on meille kansallisen perustan jälkeen merkittävin kulttuurillinen kehys, ennen pohjoista ulottuvuutta tai Euroopan kulttuurivaltoja, Venäjän ollessa pahnan pohjalla.
Ei riitä että on menemättä Disneylandiin, kun Disneyland tulee kotiimme ja kännyymme. Clintonin ja Trumpin sekopäistä valtakamppailua seurataan viihteenä kuin huvipuistoajelua: joillekin se on kummitusjuna, toisille vuoristorata.
Yhdysvallat on suurvalta, jota on syytä pitää silmällä. Mutta tämä ei selitä henkilökohtaista kiintymystä. Yhdysvaltojen johtajat tuntuvat läheisiltämme, mutta eivät EU:n. Clintonien yksityiselämä on epäterveen kiinnostuksen kohteena, toisin kuin Venäjän tai Kiinan johdon.
Kokakolonisaation purkaminen ei ole helppoa. Kyse ei ole vain ihailusta vaan identifikaatiosta ja haitallisesta keskittymisestä Yhdysvaltoihin. Trumpin uhoamiselle miljoonien karkottamisesta emme voi paljoa, mutta Suomen tappavasta pakolaispolitiikasta me olemme vastuussa.
Syksy Räsänen
