Nina Hagen juhlii 45-vuotista uraansa keikkailemalla.
Teksti Joel Tokoi Kuva Scott Caris
Nina Hagen istuu puputossut jalassa takahuoneessa polttaen tupakkaa. Hän on hyvin sydämellinen ja rento. Anhaltisches Theater Dessaussa, Saksassa juhlitaan Kurt Weill -festivaalia, jonka yhdeksi päätähdeksi Hagen on kutsuttu.
Teatterissa on esityksen aikana kunnioittava ja lämmin tunnelma. Hagen on selvästi liikuttunut vastaanotosta. Hän esittää Kurt Weillin ajattomia sävellyksiä tuoden lavalle bändinsä ohella pitkäaikaisen ystävättärensä, laulaja Sandra Weiglin. Saksalaisille sekä Kurt Weill että hänen yhteistyökumppaninsa Bertolt Brecht ovat enemmän kuin tärkeitä. Niin myös Nina Hagenille.
”Kun olin lapsi Itä-Berliinissä sain todistaa mielenkiintoista ja vallankumouksellista teatteria sekä poliittista kabareeta. Minusta tuli Brechtin ja hänen yhteistyökumppaninsa suuri ihailija. He tekivät taianomaista musiikkiteatteria aikana, jolloin epäoikeudenmukaisuus, rasismi, petokset ja sota vallitsivat. Brechtin ja Weillin musiikki on ajatonta. Aarteita ihmisyydestä”, Hagen kertoo.
Nina Hagenilla, 61, on hämmästyttävän pitkä ura. Hänet tunnetaan jo punkin alkuajoilta, mutta uransa varrella Hagen on käyttänyt musiikissaan elementtejä intialaisesta musiikista swingiin.
Hagen aloitti esiintymisen 15-vuotiaana, vuonna 1971. ”Äidilläni oli rooli ranskalaismusikaalissa, jota esitettiin Itä-Berliinissä pienessä teatterissa. Tanssin balettia, lauloin kuorossa ja olin mukana monissa näytöksissä. Siitä on jo 45 vuotta. Hurjaa.”
Hän ei keskustele menneistä sen enempää, vaan on innoissaan tulevista projekteista. Hän on mukana Björn Tagemosen elokuvassa Gutterdämmerung. Sitä mainostetaan hiljaisena rock-elokuvana. Tagemose valitsi elokuvaan lempiartistejaan. Mykkäelokuvassa ovat mukana muun muassa Iggy Pop, Henry Rollins, Grace Jones ja Slash.
”Minulla on siinä pieni osa. Projekti oli kaunis, omintakeinen ja täynnä rakkautta. Siis oikea rock-elokuva. Katsotaan millaisen vastaanoton se saa.”
Hagen työstää uutta albumia, joka valmistuu myöhemmin tänä vuonna. Siitä on tulossa tupla-levy, jonka kylkiäisenä tulee dvd-julkaisu. Hänen edellinen levynsä Volksbeat julkaistiin viisi vuotta sitten.
”Elän nyt parasta aikaa, ja minulla on mahdollisuus esittää musiikkiani monissa eri muodoissa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kappaleita tuntee ja sitä mielenkiintoisempaa se on kuulijalle”, Hagen toteaa.
Nina Hagen on huolissaan maailman tilasta. Viime vuonna hän esiintyi surullisen kuuluisalla Bataclan-klubilla Pariisissa, vain viisi päivää ennen marraskuun terrori-iskua. Pariisi on hänelle kuin toinen kotikaupunki. Hän kertoo, kuinka tunsi suurta tuskaa tajutessaan että sota riehuu hänen kotikulmillaan. Hänen kadullaan, hänen klubillaan – hänen poikansa synnyinkaupungissa.”
”Me elämme maailmassa, jossa vallitsevat lopunaikojen koettelemukset. Toimin tukijoukoissa Afrikan naisten silpomista vastaan. Joka 11. sekunti joku kuolee sen tuottamiin komplikaatioihin. Naisten silpominen on epäinhimillistä. Sitä tapahtuu muuallakin maailmassa. Ja osissa Vietnamia monet lapset syntyvät Agent Orange -vauvoina, epämuodostuneina, aivot väärinperin ja silmät päästä pullistuneina, koska sodan aikaisissa pommeissa käytettiin köyhdytettyä uraania. Näin tapahtuu myös Irakissa ja Afganistanissa. Järkyttävää. Ja Saksan aseteollisuus myy aseita Saudi-Arabiaan. Tappamaan opetetaan, mutta naiset eivät saa ajaa edes autoa. Tämä on julma vanha maailma”.
Tällä hetkellä Nina Hagen kiertää Eurooppaa ja tulee huhtikuussa yhtyeineen myös Suomeen. Hän esiintyi täällä viimeksi 2010. Monet kokivat keikan ristiriitaiseksi, koska uskoon tullut Hagen julisti Jeesuksesta. Hänellä itsellään on kuitenkin hienoja muistoja Suomesta.
”Olin eräällä kauniilla saarella Apocalyptica-yhtyeen kanssa. Siellä kuvattiin video kappaleeseen Seemann. Se oli yksi hienoimpia kokemuksia, nähdä tämä pieni yksinäinen saari Helsingin edustalla. Saarella oli majakka ja kaksi rakennusta. Saarella oli isoja kiviä, jotka muistuttivat elefantin selkää. Hyppelin kiveltä toiselle, toista ylös, toista alas. Siellä oli niin kaunista. Keskellä saarta oli makean veden lampi. Ei ollenkaan suolaista vettä. Mieletöntä. Ja joku pieni rakennus vieressä. Ehkäpä sauna, luulisin. Oh my God! Se on minulle Suomi.”
Kuullaanko Seemann-kappaletta Helsingissä, selviää pian. ”Nähdään Suomessa”.
Aivan varmasti.
Nina Hagen Unplugged & Band Helsingin Kulttuuritalossa 26. huhtikuuta.
