Elokuva

Rakkautta & perhekriisejä

Lukuaika: 2 minuuttia

Rakkautta & perhekriisejä

Teksti Mikko Pihkoluoma

Ira Sachs on newyorkilainen elokuvaohjaaja, joka tekee elokuvia itsestään. Tai oikeammin hän tekee elokuvia ihmissuhteista, joiden yhteys hänen omaan elämäänsä ei ole mikään salaisuus.

”Nelikymppisenä löysin itseni suhteesta, jonka rakkaus tuntui ajan kanssa kasvavan ja kukkivan yhä enemmän. Jos olette nähneet aiempia elokuviani, niin arvaatte, että tämä tunne oli minulle uusi.”

Ira Sachs, 48, puhuu Berliinin elokuvajuhlilla yleisölle, joka on nähnyt hänen uusimman elokuvansa Love Is Strange (2014). Yli kuusikymppisestä pariskunnasta kertova elokuva on jyrkässä kontrastissa hänen edelliseen työhönsä Keep the Lights On (2012), jossa nuoret miehet harrastavat kiihkeää seksiä, mutta heidän välinen rakkaus alkaa vääjäämättömästi rakoilla. Sachsin suhde huumeongelmista kärsineeseen kirjallisuusagentti Bill Cleggiin aiheutti New Yorkin taidepiireissä kohinaa jo ennen kuin hän teki siitä elokuvan.

Pari vuotta sitten useilla festivaaleilla Suomessa esitetty Keep the Lights On on sydäntäriipivä tarina, jossa rakkaus kuolee. Uudempi Love Is Strange on lempeämpi ja kaikin puolin helpommin lähestyttävä, mutta Sachs ei silti kaihda vakavia aiheita.

”Luimme ennen käsikirjoituksen kirjoittamista artikkelin miehestä, joka oli Keskilännessä menettänyt työpaikkansa katolilaisesta seurakunnasta parisuhteen rekisteröimisen vuoksi. Se tarjosi sopivan juonen tarinaan.”

Elokuvassa miestä näyttelee Alfred Molina (Kadonneen arteen metsästäjät, An Education) ja hänen kuvataitelija-puolisoaan John Lithgow (tuttu tv-sarjasta Kolmas kivi auringosta). Suloisen vanhan pariskunnan tarina on siirretty New Yorkiin, missä he ajautuvat potkujen vuoksi asumaan ystäviensä ja sukulaistensa nurkkiin.

Amerikkalaiselokuvissa harvemmin nähdään taloudelliseen ahdinkoon joutuvaa valkoista keskiluokkaa, mutta talouskriisin myötä aiheesta on tullut pienempi tabu. Järkyttävien vuokrahintojen ja ahtaiden asuntojen riivaama New York sopii tapahtumapaikaksi erityisen hyvin.

”Se on romanttinen elokuva New Yorkista, joka suloisuudestaan huolimatta säilyttää elämän särmikkyyden epätäydellisine ihmisineen”, Sachs summaa elokuvansa.

Love Is Strange ei kuitenkaan ole pelkästään elokuva rakkaudesta, homojen oikeuksista, New Yorkista tai sen vuokrakehityksestä. Sachs halusi tehdä elokuvan elämän eri vaiheista ja keski-iän asettamista kysymyksistä.

Väliäikaismajoitusta tarjoava freelancer-perhe nousee kuin varkain melkein yhtä olennaiseksi osaksi elokuvaa kuin kuuskymppinen pääpari. Perheen sukupuoliroolit ovat perinteiset: isä tekee pitkiä työpäiviä ja äidille jää koti hoidettavaksi. Äitiä esittävä Marissa Tomei nähdään pitkästä aikaa monisyisenä naishahmona, joka ei ole seksiobjekti.

”Olin otettu, kun Tomei kuvaili roolia ensimmäiseksi, jossa hän sai todella näyttää, mitä on oppinut elämästä naisena. Yleensä hän saa paljastaa vain kehonsa. Kysymykset, joita naiset joutuvat puimaan perhe-elämän ja uran tasapainottamisen välillä eroavat merkittävästi haasteista, joita miehet kohtaavat.”

Sachsilla on itsellään kaksi lasta miehensä kanssa. Keski-ikäisen perheen lipuminen tarinaan ei ole kovin suuri yllätys, mutta kolmen eri sukupolven välinen dialogi ja ihmissuhteiden erot tuovat elokuvaan omaperäisen yhdistelmän.

Kolmatta sukupolvea elokuvassa edustaa perheen kouluikäinen poika kavereineen. Sachs maalailee viimeisessä kuvassa toiveikasta huomista pojan skeitatessa yhdessä tytön kanssa auringonlaskuun. Kauniin kuvan toteutus ei käynyt helposti, sillä kuvauspäivänä ilmeni, ettei kohtaukseen palkattu tyttö osannutkaan skeitata uskottavasti ja aika auringon laskiessa tuntui käyvän vähiin.

”Kiireen keskellä näin ponihännän liikkuvan vauhdilla. En tiennyt kumpaa sukupuolta hän oli, mutta sanoin assistentilleni, että tuo taisi olla tyttö skeitin päällä. Hän seurasi tyttöä muutaman korttelin verran kunnes tämä sukelsi metrotunneliin. Juuri ennen metron pyöröovia assistenttini sai hänet kiinni, taputti olkapäälle ja kysyi: ’Haluatko elokuvaan?'”

Onneksi hän halusi, sillä lopputuloksessa tuntuu kaikki loksahtavan paikoilleen. Puolentoista tunnin aikana nähtyjen aikuisten kokemien vaikeuksien jälkeen juuri oikeassa valaistuksessa rullaavat lapset luovat rauhallisen sulkeuman elokuvalle.

Love Is Strange -elokuva nähdään Rakkautta & anarkiaa -festivaalilla 26.9. hiff.fi

  • 9.9.2014