Lapset vaihtuvat synnytyssairaalassa. Rikas, mutta tunneköyhä isä saa pojan köyhästä mutta keskenään läheisestä perheestä ja toisinpäin.

Rikkaan perheen isällä on ongelmia isänsä kanssa ja niin hirveästi töitä, ettei kotona ehdi juuri olemaan. Vaimokin on yksinäinen. Aika kliseistä.

Japanilainen vähäeleisyys ja erilaiset konventiot draamankuljettamisessa aiheuttavat sen, että katsojan täytyy paikoin pinnistellä pitkästymistä vastaan.

Elokuva pohtii kammottavaa tilannetta: mitä pitäisi tehdä kun lapsi, jota olet kasvattanut kuusi vuotta, ei yhtäkkiä olekaan omasi. Kummalla on merkitystä, verenperinnöllä vai sosiaalis-fyysisellä ympäristöllä?

Elokuva on kiinnostavimmillaan kurkistaessaan kahden erilaisen perheen japanilaiseen arkeen: mitä syödään, miten pukeudutaan kaupungissa ja maalla, mitkä harrastukset ovat kehittäviä lapsille.

Kore-eda Hirokazu: Isänsä poika. 2013. Ensi-ilta 21.3. Esitys myös 13.3. Helsingissä Cine Aasia -festivaalilla. Kolme tähteä.