Kanadalaistaiteilija Jonathan Hobinin kotikaupungissa Ottawassa on parhaillaan käynnissä terroristijahti. Aseistautunut mies on surmannut sotilaan ja tulittanut Kanadan parlamenttia.

Kaksi päivää aikaisemmin toinen terrorismista epäilty on tappanut sotilaan ajamalla autolla hänen ylitseen. Tekojen uskotaan liittyvän Kanadan päätökseen osallistua ISISin vastaiseen sotilasoperaatioon. On lokakuun loppu ja Hobin on vierailulla Helsingissä, ripustaa näyttelyään. Hän on valvonut edellisen yön ja yrittänyt saada selkoa tapahtuneesta.

”Nykymedia välittää kaiken tiedon saman tien. Uutiset terroristihyökkäyksestä tulivat minulle heti, eivätkä läheiseni olleet täällä tukemassa minua”, Hobin kertoo.

Hän tuntee itsensä erityisen haavoittuvaksi seuratessaan Kanadan tapahtumia etäisyyden päästä. ”Lapsilla on vielä vähemmän turvaa ja tukea median rumputulta vastaan.”

Syyskuussa 2001 Hobin seurasi median välityksellä 9/11-terrori-iskuja. Hän halusi käydä läpi tapahtunutta taiteen avulla. Usean vuoden ajan hän kuitenkin koki, että aika ei ollut vielä kypsä.

Vuonna 2007 hän tarttui toimeen ja suunnitteli, lavasti ja kuvasi teoksen The Twins. Se jäi kuitenkin taiteilijan pöytälaatikkoon vielä muutamaksi vuodeksi ja päätyi yleisön nähtäväksi vasta vuonna 2010. Nyt The Twins on esillä Suomen valokuvataiteen museon Lastenhuoneessa-näyttelyssä. Seurakseen se on saanut myös muita In the Playroom -sarjan teoksia.

In the Playroom -sarjassa lapset esittävät uudelleentulkintoja median kuvaamista uutistapahtumista. 9/11-iskujen lisäksi kuvissa viitataan niin Abu Ghraibin kidutusskandaaliin kuin tapaninpäivän tsunamiin ja prinsessa Dianan kuolemaan. Kuvatessaan leikkiviä lapsia taiteilija esittää maailman leikkikenttänä, valtapelinä.

Hobin on kuvannut lapsia teoksiinsa aiemminkin. Hänen Mother Goose -teossarjansa perustuu satukirjaan, joka on julkaistu suomeksi nimellä Hanhiemon satuja.

”Historiallisesti sadut ovat olleet hyvin väkivaltaisia – niissä syödään ja tapetaan lapsia. Kuvani palauttivat lapset tuohon jatkumoon. Nykyään lapsuus nähdään viattomuuden aikana, mutta tämä on melko uusi ajatus, 1800-luvulla syntynyt”, Hobin selittää.

Lapsille kerrottujen satujen juuret ovat usein rankoissa aiheissa, kuten kuolemassa, mustassa surmassa ja nälänhädässä. Tarinat ovat olleet keino opettaa lapsille selviytymiseen tarvittavia taitoja.

Lasten tarut ja nykypäivän uutiset saattavat tuntua etäisiltä rinnastuksilta. Silti molempien on taustalla tarve välittää tärkeää tietoa.

Hobinin mukaan satujen ja uutisten erot hämärtyvät, jos uutisia ja niiden taustoja puretaan kertomuksiksi.

”Mietitään vaikka prinsessa Dianan kohtaloa”, Hobin sanoo.

”Se on tarina prinsessasta, jota haluttiin kuvata niin vimmatusti, että lopulta hänet jahdattiin kuoliaaksi. Vielä kuolleenakin häntä kuvattiin ja yleisö halusi nähdä ne kuvat. Todellisuus on kuin hullusta lastensadusta.”

Hobin avaa tapausta teoksessaan Diana’s Dead.

Hobinin taide on siirtynyt ensin saduista uutiskuviin ja viimeisimpänä sosiaalisen median kuvastoon, kuten selfie-kulttuuriin.

Alkuvuodesta Hobin kutsuttiin ottamaan selfie osana Helsingborg Dagblad -lehden aiheeseen liittyvää sarjaa. Hänen lavastettu omakuvansa onnistuu kommentoimaan median kuvia ja aikaamme.

”Nykykamerat ja -puhelimet tarjoavat meille mahdollisuuden ottaa kuvia itse itsestämme ilman toisten apua. Tämän huomion lisäksi voisi kuitenkin todeta, että selfie on myös narsismin, eristäytymisen ja välinpitämättömyyden dokumentaatio”, Hobin analysoi.

Narsismilla hän tarkoittaa sitä, että selfie-kulttuurissa pelkkä paikkojen kuvaaminen ei enää riitä, vaan parempi on kuva, jossa kuvaaja itse on tähti.

Eristäytymisellä Hobin viittaa ”sosiaaliseen” mediaan, jossa kuvat jaetaan. Hänen mukaansa sieltä ei löydy todellista sosiaalista kanssakäymistä.

”Mitä välinpitämättömyyteen tulee, Tumblr ja blogit ovat täynnä malliesimerkkejä siitä. Selfiet hautajaisissa ovat vain jäävuoren huippu. Jää nähtäväksi, missä vaiheessa yhteiskunta onnistuu mukautumaan esimerkiksi selfieihin ja ihmiset oppivat käyttäytymään niiden kanssa.”

Hobinin In the Playroom -sarjan kuvat tarjoavat katsojille mahdollisuuden syventyä siihen, mitä media syytää nähtäväksi aamusta iltaan. Samalla ne pakottavat pohtimaan, miltä kuvallinen viestintä näyttää lasten silmissä.

Seuratessaan 9/11-iskuja mediasta Hobin kysyi itseltään, onko loputtomasti toistuvat kaksoistorneihin iskeytyvät lentokoneet se kuva, jonka varaan lapset rakentavat maailmankuvaansa.

Helsingin Kuvataideakatemialla pitämänsä luennon aikana taiteilija esitti uutisvideokoosteen samoista tapahtumista, joita hän käsittelee kuvissaan. Musertava videokollaasi on rakennettu materiaalista, jota Youtube on pullollaan.

”Nykyään lapsillakin on älypuhelimet taskuissaan ja kaikki tämä on kaikkien ulottuvilla”, Hobin sanoo.

Osalle yleisöstä kaikki lapsiin liittyvä on tabu. Hobin on saanut tappouhkauksia ja häntä on syytetty kuvien perusteella jopa lasten hyväksikäytöstä.

A Boo Grave yhdistää lasten Halloween-asut ja ikonisen kuvan, jonka Irakissa sijaitsevaa Abu Ghraibin vankilaa vartioineet yhdysvaltalaissotilaat ottivat kiduttaessaan vankeja.

Hobinilta on kysytty, miten hän kehtaa sotkea lapset näin synkkiin teemoihin. Silloin jää huomaamatta, että lapset kohtaavat nämä synkät aiheet myös ilman taiteilijaa.

”Lapsille ei ole tarvinnut selittää liikoja kuvauksissa. Usein he ovat nähneet teokseen liittyvää kuvastoa jo valmiiksi. 9/11-kuvaa otettaessa toinen malleista totesi heti tornit nähtyään, että ’Nuohan ovat ne tornit, joihin koneet törmäsivät.’ Kyllä lapset tietävät, mikä on pyssy ja mitä sillä tehdään.”

Hobinin mukaan kuvaukset ovat aina näyttäytyneet lapsimalleille enemmän leikkinä. Heidän vanhempansa sen sijaan ovat toistuvasti järkyttyneet tajuttuaan, että lapset ovat ymmärtäneet teemoista yllättävän paljon.

Ehkä tämä on peiliin katsomisen paikka meille kaikille. Hobinin teokset tarjoavat vääristyneen peilin, josta on hyvä aloittaa.

Kirjoittaja on Lens Politican hallituksen jäsen.

Jonathan Hobin: Lastenhuoneessa Suomen valokuvataiteen museossa 31.10 – 25.1. Näyttely on osa Lens Politica -festivaalia.

Hobin vierailee Lens Politican avajaisissa Suomen valokuvataiteen museossa 20.11. puhumassa teoksistaan.