Teksti Susanna Kuparinen
Joulukuussa kuolleen Nelson Mandelan omaelämäkerran pohjalta kyhätty elokuva on ylipitkä pötkylä, joka putoaa kaikkiin mahdollisiin eeppisen elokuvan sudenkuoppiin.
Joulukuussa kuolleen Nelson Mandelan omaelämäkerran pohjalta käsikirjoittaja William Nicholson (Gladiaattori, Les Misérables) ja ohjaaja Justin Chadwick ovat kyhänneet kasaan ylipitkän pötkylän, joka putoaa kaikkiin mahdollisiin eeppisen elokuvan sudenkuoppiin.
Mandela oli poliittinen johtaja, mutta elokuvassa politiikka ja yhteiskunnalliset kysymykset on typistetty yhteen iskulauseeseen, jota hoetaan vuosikymmenestä toiseen.
Elokuva esittelee referaattityyliin Mandelan elämänvaiheet xhosa-heimoon syntyneestä pojasta urbaaniksi naistenmieheksi ja kasvun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Dialogi on suurelokuville tyypillistä yläpilveä. Se tekee henkilöistä pahvikulisseja, vaikka Mandelaa näyttelevä Idris Elba yrittääkin tehdä kaikkensa tuodakseen ihmisoikeustaistelijan lähelle katsojaa.
Fokus, keskeistapahtuma ja maadoitus puuttuu. Lisäksi ohjaaja palaa xhosa-heimon rituaaleihin niin usein, että se alkaa vaikuttaa rasistiselta trippailulta.
Justin Chadwick: Mandela: Pitkä tie vapauteen. Ensi-ilta 14.2.
Yksi tähti.