On myöhäinen arki-iltapäivä, kun urheilun ja viihteen monialayrittäjä Diana Ball lähettää tekstiviestin, jonka mukaan hän on vartin myöhässä haastattelusta. Lopulta hän saapuu Kiasman kahvilaan taksilla, tilaa smoothien ja istuu pöydän ääreen. Hän on yhtä aikaa näyttävä, intensiivinen ja kiehtova paketti.

Eikä vain minun mielestäni. Lähes 12 000 ihmistä seuraa Diana Ballin Facebook-päivityksiä. Hänelle omistetulla fanisivulla on reilut 18 000 tykkääjää.

Hän on kertonut olevansa intersukupuolinen. Intersukupuolisia ihmisiä syntyy Suomessa vuosittain joitakin kymmeniä, ja heillä voi olla sekä miehen että naisen biologisia tunnusmerkkejä.

Heidän sukupuoltaan ei voida määrittää sukupuoliominaisuuksien perusteella. Joissakin kulttuureissa intersukupuolisia on pidetty kolmantena sukupuolena, mutta länsimaissa heidät on yleensä plastiikkakirurgian avulla leikattu joko mies- tai naissukupuolen edustajiksi.

Suurelle suomalaiselle yleisölle Ball on tutuin Maria Veitolan tv-ohjelmasta, missä hänet nähtiin kahden vuoden ajan studioemäntänä ja taustatoimittajana. Muutamissa jaksoissa Ball muun muassa kantoi miesvieraat sylissään kameroiden eteen.

Maailmalla hänet tunnetaan parhaiten kuitenkin painista. Mutta ei mistä tahansa painista, vaan lajista jota kutsutaan nimellä mixed wrestling.

Diana Ball, mikä laji sellainen on?

”Mixed wrestling tarkoittaa painia, jossa mies ja nainen ottelevat toisiaan vastaan. Olen paininut Yhdysvaltojen lisäksi ympäri maailman. Painissa olin kaksitoista vuotta 5–10 suosituimman joukossa koko maailmassa. Minua kehuttiin siitä, että olen naisellinen mutta äärettömän vahva sekä taitava.”

Kuinka tosissaan ottelut käydään?

”Miehet käyttivät kyllä kaikkia voimiaan minua vastaan. Eräänä päivänä Lontoossa painin kymmenen tunnin pituista ottelua kymmentä eri miestä vastaan. Voitin heidät kaikki. Nyt kun ajattelen, en voi muuta kuin ihmetellä, miten ihmeessä olen jaksanut. Olen lajista niin sanotusti eläkkeellä, mutta vielä sormeni syyhyää päästä pöllyttämään ukkoja. Uskon että teen vielä muutamia kiertueita suosikkikaupunkeihini jossakin vaiheessa.”

Onko sinulla elämässäsi jokin missio tai arvo, jota haluat edistää?

”En ole ajatellut asiaa sen tarkemmin, mutta sukupuoliasiat ovat usein esillä. Sukupuolen vaihtelevuus ja yhteiskunnan pakonomaisen lokeroinnin mielipuolisuus voisivat olla näitä asioita, joista haluan informoida ihmisiä. Nykyisin kyllä ymmärretään seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus, mutta sukupuolisuuden ymmärtäminen on vielä aivan lapsenkengissä. Kun naisella on kulli, niin se asia voi selvästikin hämmentää joitakuita.”

Kuinka paljon sulta kysellään henkilökohtaisia sukupuoliasioita?

”Todella paljon. Sähköpostini ja Facebookini ovat kummatkin tukossa kaikenlaisia mahdollisia ehdotuksia ja kysymyksiä. Yleensä en jaksa vastata tyhmiin kysymyksiin. Silloin tulee mieleen, että pitäisi kaivaa jostain naulapyssy ja käyttää sitä.”

Käytät muuten aika ronskia kieltä.

”Se on ollut osa minua aina. Mielestäni se vie sanoman perille asti vähän tehokkaammin. Jos sanon sanan kulli niin hetihän se sieltä pomppaa silmille.”

Kulli pomppaa silmille.

”No huomattavasti paremmin kuin joku neutraalimpi ilmaisu. Eikä se ole edes provosointia vaan vain tehokasta ilmaisua.”

Intersukupuolisen sukupuolta ei voida määritellä sukuelinten perusteella. Mutta voiko kenenkään?

”Ei voida. Nainen, jolla on kulli, voi joillekin olla uhka, sillä kulli on vallan ja miehisyyden symboli. Toisaalta se on myös erittäin kiinnostava asia, ja jos nyt sanoisin suoraan, niin erittäin suurelle osalle miehistä erittäin kiihottava seikka. Tämä liittyy siihen, että kulli on alistava, vagina taas penetroidaan eli alistetaan. Ja miehen odotetaan olevan aina se osapuoli, joka niin sanotusti hoitaa hommat. Mutta kun näin ei tarvitse olla, on se erittäin kiehtovaa.”

Joo, mä olen ajatellut, että viimekädessä jokainen ihminen määrittelee oman sukupuolensa itse.

”No näin se todellakin on. Esimerkiksi transsukupuoliset ovat tästä hyvä esimerkki. Heidän sielunsa on niin sanotusti vastakkaisen sukupuolen, kuin mihin he ovat syntyneet. Mutta tämäkin termistö on yhtä aikaa sekä liian yksinkertaistettua että aika vaikeaa.”

Onko yhteiskunnassa joku virhe, kun kaikki on suunniteltu toimimaan sen mukaan, että ihmiset ovat joko miehiä tai naisia, mutta eivät mitään siltä väliltä?

”On todellakin! Jo sana sukupuoli kertoo kaiken tästä suhtautumisesta. Siinä on olemassa kaksi puolta ja ihmisen odotetaan kuuluvan jompaankumpaan. Ihmisen mieli on hassu, sillä se tahtoo lokeroida aivan kaiken. Jos mieli ei pysty tähän, se menee sekaisin. Mielestäni täytyisi ymmärtää se, että ihminen ei ole yhtä kuin hänen vartalonsa. Sieluja ei voi karsinoida vain kahteen eri lokerikkoon. En tosin itsekään ole immuuni tälle lokeroimiselle, vaan huomaan silloin tällöin pohtivani joistakin ihmisistä, että onko tuo nyt mies vai nainen.”

Ainakaan meillä ei yläasteella tai lukiossa puhuttu biologian tai minkään muunkaan aineen tunneilla intersukupuolisuudesta. Miten sait ensimmäisen kerran tietoa tästä asiasta?

”Ei meilläkään puhuttu asiasta koulussa, tai missään muuallakaan. Monesti epäselvillä sukupuolielimillä syntyneitä vauvoja leikellään joko naisen tai miehen suuntaan. Suunnan päättää lääkäri suunnilleen arpapelillä. Se on suuri virhe, sillä lääkäri voi erehtyä ja silloin leikkaus tehdään aivan väärään suuntaan. Kyseinen ihminen voi aikuiseksi kasvaessaan tuntea olevansa aivan eri sukupuolta kuin mitä lääkäri päätti. Itse sain tietoa ensimmäistä kertaa tietoa asiasta murrosiän aikana, sillä vartaloni ei kehittynyt pojan vartaloksi. Ajattelin asian olevan aivan kamala. Yritin kaikkeni ollakseni poika ja peittelin vartaloani. Pyysin jopa lääkäriltä testosteronia, mutta onneksi en saanut.”

Mitä mieltä olet lasten sukupuolineutraalista kasvatuksesta? Siinähän kukaan ei leiki poikien tai tyttöjen leikkejä, vaan kaikki lapset leikkivät lasten leikkejä.

”Se on mielestäni hyvä asia. Tavallisestihan oletetaan kaikkien tyttöjen pitävän pinkistä ja poikien sinisestä. Tai jos sanoisin ehkä korrektimmin, pippelillisten autoista ja pimpillisten barbeista. Onhan se älytöntä. Monissa seikoissa, mitä lasten kasvatukseen tulee, huomaan usein hämmästeleväni, että kuinka idiootteja ihmisiä kakaroita hankkii.”

Että mitä että?

”Mielestäni lasten hankkimiseen täytyisi saada koulutusta. Vähän kuin ajokortti. En itse asiassa ymmärrä tuota lisääntymisvimmaa, sehän on primitiivinen tarve, en voi uskoa että kaikki lapsia hankkineet, ihan oikeasti niitä olisi tahtoneet. Sehän on narsistisuuden huipentuma, tahdotaan monistaa itseään. Itselläni tuota tarvetta ei ole. Pidän enemmän eläimistä kuin ihmisistä.”

Mitä mieltä sä muuten olet, tarvitseeko lapsi isän ja äidin? Vai kävisikö kaksi isää tai kaksi äitiä? Tai jotain muuta?

”Koko yhteiskuntahan perustuu tälle heteroavioliitolle. Se, että jotain tasa-arvoista avioliittolakia joudutaan edes jauhamaan, se on ihan käsittämätöntä sontaa.”

Mutta niin kuin lapsen kannalta?

”Siis lapsi voi kyllä joutua esimerkiksi koulukiusatuksi sen takia, että sen vanhemmat on kaksi miestä tai kaksi naista. Lapsillahan ei ole empatia juuri kehittynyt.”

Välillä kyllä tuntuu, ettei se ole kehittynyt aikuisillakaan.

”Itse asiassa lapset eivät ennen kouluikää tuomitse ketään millään muula kriteerillä kuin että onko ihminen mukava vai ei. Vasta koulussa alkaa esimerkin mukaan ihmisten karsinoihin laittaminen.”

Ja karsinoihin laitetaan ulkonäön perusteella.

”Kyllähän varmaan kaikki tietää jonkun tosi hennon miehen tai rotevan naisen. Kyllä monet näistä naisista on sellaisia, että keskiverto-Jorman lätty lätisee jos niikseen tulee.”

Oletko sä muuten koskaan vetänyt jotain lähentelevää äijää turpiin?

”On näitä muutamia miehiä ollut jotka eivät ole osanneet käyttäytyä. Yksi mua paljon isompi äijä joutui valitettavasti sairaalaan ja se nyt päätyi ihan oikeuteen asti. Kyllä mä joskus toimin vähän liiankin nopeasti jos tilanne sitä vaatii.”

Ai niin kuin esimerkiksi?

”Tossa on On the Rocksin edessä kerran yksi känninen selvästi ihan treenannut jamppa törmäsi muhun ja nostin sen sitten kurkusta rakennusta vasten. Kysyin, että eikö se osaa kävellä suoraan. Jotain se huuteli niin laitoin sen siististi asvalttiin ja menin istumaan sen päälle. Sitten annoin avokämmenellä sillä piiskaa perseelle oikein kunnolla.”

Sä vaikutat tosi määrätietoiselta ja vahvalta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Oletko sä?

”Luulin olevani, kunnes lähes kolme vuotta sitten sairastuin pahaan masennukseen ja yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. Pahimpina aikoina heti kun aamulla heräsin, tuntui siltä kuin olisin pilvenpiirtäjän katolla myrskyssä. Tätä jatkui koko ajan hereillä ollessa. Kehoni sammutti itsensä väkisin, ja pahimmillaan nukuin 18 tuntia vuorokaudesta. Tämä johti pahaan riippuvuusongelmaan rauhoittavan lääkityksen kanssa. Benzodiantsepiinit ovat kamalia, jouduin niistä vieroittuakseni hakemaan apua A-klinikalta. Nyt syön muita lääkkeitä, ja pystyn toimimaan jo huomattavasti paremmin. Kerroin tästä Facebook-päivityksissäni, ja sain paljon postia ihmisiltä jotka kärsivät vastaavista oireista, ja kiittelivät sitä että puhuin asiasta julkisesti. Eli kai olen vahva, koska uskalsin kertoa aiheesta.”

Mitä mieltä sä muuten olet tuoreesta euroviisuvoittaja Conchita Wurstista?

”Olin Conchitan voitosta erittäin iloinen, ja olin jo etukäteen varma, että hän voittaa. Jotkut pahoittivat mielensä hänen voitostaan, ja mielestäni sellaiset ihmiset eivät ole älyllisesti kovin kehittyneitä.”

Niin entinen kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara taisi olla yksi näistä mielensä pahoittaneista.

”Kyllä, hän lausahti muun muassa, että kohta euroviisuissa esitetään vammaisia ja epämuodostuneita. Se kommentti oli mielestäni idiotismin huipentuma, etenkin kun ottaa huomioon, että Asko-Seljavaara itse on lääkäri ja plastiikkakirurgian professori.”

Onko Conchita Wurst mies, joka on pukeutunut naiseksi, vai nainen, jolla kasvaa parta? Vai kenties jotakin muuta?

”Nyt täytyy muistaa, että Conchita Wurst on hahmo, jota Thomas Neuwirth -niminen mies esittää. Olen tulkinnut hänen sanomansa niin, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta siitä minkälaisiin vaatteisiin on pukeutunut tai kasvaako parta.”

Jos joku intersukupuolinen tai sukupuoli-identiteettinsä kanssa hapuileva nuori lukee tätä, minkälaisia terveisiä lähettäisit hänelle?

”Sanoisin että elät hyvin erilaista aikaa murrosikäisenä kuin minä aikoinaan. Silloin ei ollut internettiä, joka on tiedon aarreaitta. Tulee aikoja, kun sinua ei ymmärretä lainkaan. Tulee aikoja, kun sinut kysymättä tungetaan aivan väärään lokeroon. Silloin sinun täytyy muistaa, että olet oman elämäsi seppä, elä rohkeasti sellaisena kuin olet. Tiedän, ettei se tule olemaan helppoa, mutta en voi antaa muutakaan neuvoa.”

Entä meille muille?

”Toivoisin myös muiden kuin intersukupuolisten käyttävän edes jonkin verran aikaa tutkiakseen aihetta nimeltään sukupuoli, ja kuinka sitä ei todellakaan voi määritellä sen perusteella mitä ihmisen haarojen välissä on, eikä aina edes kromosomien perusteella. Me intersukupuoliset joudumme elämään muiden ihmisten luomien sääntöjen ja normien mukaan. Näiden muiden ihmisten tietotason aiheen tiimoilta katsoisin olevan yhtä tärkeää kuin esimerkiksi apartheid ja sen murtuminen. Sukupuolinen syrjintä on yhtä traumatisoivaa kuin apartheid.”