Elokuva

Elämä kuin pilvimuodostelma

Lukuaika: 2 minuuttia

Elämä kuin pilvimuodostelma

Olivier Assayasin uusi elokuva ansaitsee kaikki viisi tähteään.

Elokuvaohjaaja Olivier Assayas (syntynyt 1955) nähtiin tämän vuoden Sodankylän elokuvafestivaalien yhtenä päävieraana. Haastatteluista välittyi kuva sympaattisesta ja näkemyksellisestä ohjaajasta, joka ammentaa tekemiseensä paljon omasta kokemustaustastaan.

Tiettyjä kiinnekohtia Assayasille edustavat ainakin antiautoritäärisen opiskelijaradikalismiin perintö ja ranskalaisen kulttuuriälymystön viehtymys analyysiin ja väittelyyn. Merkityksetöntä ei liene sekään, että ennen siirtymistään liikkuvan kuvan pariin Assayas työskenteli television dekkaridraamojen käsikirjoittajana.

Assyasin töistä meillä tunnetaan ainakin vastikään televisossa esitetty pitkä epookkisarja Carlos (2010). Se kuvaa Ilich Ramírez Sánchez-nimisen, paremmin Carlosina ja Shakaalina tunnetun venezualalaissyntyisen terroristin elämänvaiheita, 1970-1980-lukujen poliittisia virtauksia ja väkivallan roolia globaalissa valtapelissä.

1970-luvun ranskalaisten opiskelijamellakoiden aikaan sijoittuva Something in the Air (2012) keskittyy sekin aikansa ilmapiirin avaamiseen. Ympäristön ja aiheiden omakohtaisuus välittyvät elokuvasta vahvasti. Dialogiin tekijä on kätkenyt paljon avaimia, jotka auttavat tulkitsemaan, mistä kaikessa silloisissa yhteiskunnallisissa jännitteissä, vieraantumisessa ja kulttuurisessa etsimisessä saattoi olla kyse.

Nyt Suomessa ensi-iltaan tullut Clouds of Sils Maria esitettiin ensi kertaa Cannesin festivaaleilla tämän vuoden toukokuussa. Assayasin käsikirjoitus on edeltäviäkin töitä kirjallisempi.

Elokuvan ikääntyvä näyttelijä Maria Enders (Juliette Binoche) ryhtyy ylipuhuttuna ja nuoren assistenttinsa Valentinen (Kristen Stewart) tukemana valmistautumaan näytelmään, jonka avulla teki oman taiteellisen läpimurtonsa kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Näytelmä käsittelee vanhenevan ja nuoren naisen traagiseksi kääntyvää, seksuaalisväritteistä valtasuhdetta.

Näytelmän – ja samalla elokuvan – kantaviksi aiheiksi nousevat nuoruuden ja ikääntymisen kohtaamisen jännite sekä uhka saavutetun aseman ja itsekontrollin menettämisestä.

Maria Endersille harjoitusprosessi muuttuu traumaattiseksi, koska tällä kertaa hän näyttelee nuoren naisroolin sijaan näytelmän vanhempaa hahmoa. Aikanaan ylpeydellä hankittu voittajan viitta uhkaa vaihtua tappion taakaksi hänen omassa elämässäänkin.

Filosofisesti tämän voisi muotoilla siten, että hegeliläinen herran ja rengin dialektiikka kääntyy nurin, vallanpitäjän luonnenaamio alkaa raottua ja hänen ylivoimaisuutensa alkaa muuttua eksistentiaaliseksi puolustustaisteluksi.

Kaikki elokuvan keskeiset henkilöt ovat naisia. Maria Endersin ikääntyminen ja valta-asema peilautuu hänen avustajansa Valentinen ja näytelmän nuoren vastanäyttelijän Jo-Ann Ellisin (Chloë Grace Moretz) kautta. Psykologisesti monitasoiset roolihahmot kehittyvät tapahtumien edetessä. Asetelmasta johtuen elokuva käsittelee paljon sukupuoliroolien merkitystä ja naisen aseman muuttumista kulttuurikentällä.

Elokuvan kerronnallinen perusratkaisu nojaa siihen, että näytelmän läpikäynti ja todellinen elämä rinnastuvat. Samaan aikaan roolihahmot lomittuvat osittain toisiinsa. Esimerkiksi Valentinen voi tulkita vain Marian sisäiseksi ääneksi, ja molemmat nuoret naiset voi nähdä viittaukseksi nuoreen Mariaan.

Hiukan yllättäen elokuvan hahmot rinnastuvat välillä myös heitä esittäviin näyttelijöihin tai julkiseen elämään. Ikään kuin puolihuolimattomasti näin käsitellään taiteen suhdetta kaupalliseen elokuvateollisuuteen ja viihdejournalismiin. Tämän vuoksi on vain loogista, että Valentinea erinomaisella ammattitaidolla esittävä Kristen Stewart tunnetaan entuudestaan teinifantasian genreen kuuluvan Twilight-elokuvasarjan megatähtenä ja juorujen kohteena.

Elokuvan mediakritiikki on terävää ja tuoretta: julkkisten ja julkisuuden välinen valtasuhde esitetään kaksisuuntaisena. Samalla taiteen ja viihde-elokuvien maailmat näytetään toisiaan täydentävinä eikä vastakkaisina.

Clouds of Sils Maria asettaa rinnakkain teatterin ja elokuvan ilmaisulajit. Vaikka sitä dominoivat dialogisuus ja draamallisuus, kokonaisuus on rakennettu korostetun elokuvallisin keinoin. Erilaisten tilojen käyttö tai metaforisen luontokuvauksen, leikkauksen rytmin ja kohtausten dynamiikan toistaminen teatterilavalla olisivat haasteellisia eivätkä ne vastaisi samaa tarkoitusta. Vahvasta tekstistä riittäisi aineksia näyttämöesitykseenkin.

Clouds of Sils Maria on aiheeseensa ja ohjaajan valitsemaan kerronnan tapaan nähden erityisen onnistunut elokuva. Elokuvan filosofista otetta on turha kavahtaa ennakkoon. Jo loistelias näyttelijäntyö vangitsee helposti otteeseensa.

Olivier Assayas: Clouds of Sils Maria.

Ensi-ilta 5.9. Viisi tähteä.

  • 5.9.2014