Ydinvoimauttavaa taidetta Pyhäjoella

Teksti Anna-Sofia Joro

Taiteilija-, tutkija ja aktivistijoukko matkusti ydinvoimalahankkeen kahtia repimälle Pyhäjoelle. Syntyi vakavaa mutta freesiä taidetta.

Elämä mullistui Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalla, reilun 3000 asukkaan Pyhäjoella, kun Fennovoima alkoi suunnitella Suomen kuudennen ydinreaktorin rakentamista kauniille Hanhikiven niemelle.

Pyhäjokiset jakautuivat ydinvoimalan kannattajiin ja vastustajiin.

Puolestapuhujat uskovat hankkeen tuovan työtä ja piristävän taloutta. Vastustajat pitävät suunnittelua epädemokraattisena ja ydinvoimalaa Suomelle tarpeettomana riskinä. He kysyvät, minne ydinjäte sijoitetaan turvallisesti.

”Ystävyyssuhteita on hajonnut ja veli kääntynyt veljeä vastaan. Ilmapiiri on tulehtunut”, taiteilija Mari Keski-Korsu kuvailee. Hänen juurensa ovat Raahessa, 25 kilometriä Pyhäjoelta.

Sosiaalinen tragedia sai Keski-Korsun etsimään erilaisia näkökulmia ydinvoimalahankkeeseen yhdistämällä taidetta, tiedettä ja aktivismia.

Elokuussa poikkitaiteellinen Case Pyhäjoki – Taiteellisia tulkintoja ydinvoimasta toi parikymmentä taiteilijaa ja tutkijaa kymmeneksi päiväksi Pyhäjoelle.

”Asiat avautuvat eri tavalla, kun on läsnä paikassa, eikä vain mieti ydinvoimaa tai energiaratkaisuja jossain kaukana”, Keski-Korsu pohtii.

”Halusin, että ihmisillä on aikaa pysähtyä, ajatella ja työskennellä.”

Paikallisen hankkeen ulottuvuudet liittyvät laajemmin ihmiskunnan energiantuotantoon, talouden malleihin ja luonnonvarojen kestävään kulutukseen.

”Se, mitä tapahtuu ’pienessä’ mittakaavassa Pyhäjoella, tapahtuu suuressa mittakaavassa maailmassa. Olemme samankaltaisten kysymysten äärellä kaikkialla, mutta Pyhäjoella ne konkretisoituvat käsinkosketeltaviksi.”

Osallistujaryhmään yritettiin koota monipuolisia näkökulmia, ensin Keski-Korsun verkostojen kautta ja sitten avoimella haulla. Kiinnostuneita löytyi ympäri maailmaa.

”Ajatuksena ei ollut, että taiteilijat menevät vastustamaan ydinvoimaa, vaan että he saapuvat Pyhäjoelle avoimin mielin, tutkivalla asenteella”, Keski-Korsu selvittää.

”Osallistujien mielipide muotoutui lopulta selvästi ydinvoiman vastaiseksi, vaikkei se ollut lähtökohta. Ydinvoimaa kannattavia taiteilijoita oli vaikea löytää mukaan.”

Mitä Case Pyhäjoen aikana sitten tapahtui?

Osallistujat tutustuivat paikalliseen tilanteeseen ja elinkeinoihin sekä ydinvoimaan ilmiönä. He vierailivat esimerkiksi Hanhikivenniemellä sekä Ruukin terästehtaassa ja Fennovoiman Pyhäjoen toimistolla.

Kansainvälistä näkökulmaa toi muun muassa japanilainen mediatutkija Shin Mizukoshi. Hän on järjestänyt ääni- ja videotyöpajoja, joissa Fukushiman aiheuttaman trauman kanssa elävät ihmiset voivat purkaa turhautumistaan siihen, etteivät pysty auttamaan uhreja.

”Luennot olivat avoimia ja toivoin mukaan paikallisia, mutta englannin kieli rajoitti osallistumista. Pyhäjokisia oli silti mukana eri projekteissa, kuten taiteilija Leena Pukin seinämaalaustyöpajassa paikallisessa nuorisotalossa”, Keski-Korsu kertoo.

Lopputapahtumaan, jossa taiteilijat esittelivät töitään, saapui paljon ihmisiä. Suosittu oli myös taiteilijoiden Erich Bergerin ja Martin Howsen työpaja, jossa rakennettiin säteilymittareita.

”Lahjoitimme yhden mittarin rakennusoppaineen Pyhäjoen kirjastoon, ja sitä on lainattu paljon.”

Ydinvoima kirvoitti luoviin kannanottoihin.

Japanilainen äänitaiteilija Ryoko Akama ja Hailuodossa asuva mediataiteilija Antye Greie-Ripatti tekivät venematkan Hailuodosta Pyhäjoelle. Veneessä he tekivät musiikkia säteilymittarilla ja eri tavoin radioaktiivisilla kivillä, jotka oli kerätty Fukushimasta, Marumorista, Hailuodosta ja Pyhäjoelta.

Ryokon entisen kotikaupungin Marumorin etäisyys Fukushimasta on sama kuin Hailuodon Pyhäjoelta. Hän joutui jättämään kotinsa ydinkatastrofin takia.

”Bonnie Fortune, Brett Bloom ja Daniela Palimariu tekivät tienvarrelle kiitoskyltin parillesadalle maanomistajalle, jotka eivät suostu myymään maitaan ydinvoimalan tieltä. Se oli hieno henkilökohtainen viesti, sillä nämä maanomistajat ovat suurin este hankkeen tiellä.”

Huumoria ei unohdettu. Voimasporttipäivä Atomic Race -juoksussa kilpailivat ydinvoimalahankkeeseen osallistuvat yritykset ‒ ja heitä häiritsevät hanhet.

Moni idea on yhä työn alla. Lähiaikoina projektin verkkosivustolla julkaistaan esimerkiksi saksalaistaiteilija Helene von Oldenburgin satu Hanhikivenniemestä, Case Pyhäjoki -podcast ja lisää artikkeleita.

Osallistujien päissä muhii ideoita ydinvoimaan liittyvistä jatkoprojekteista, niin Suomessa kuin ulkomailla.

Tutkija Satu Lähteenoja luennoi Pyhäjoella kestävistä elintavoista, ja vertasi länsimaiden elämäntyylin muutosta teolliseen tai IT-vallankumoukseen. Keski-Korsu näkee, että taiteella on osansa muutoksessa.

Taiteen ja aktivismin suhde oli selvä teema Case Pyhäjoessa.

”Kantaaottavat taiteilijat eivät sinänsä ole uutta, mutta tekemisen tavat muuttuvat. Mielestäni taiteilijat ovat usein toimineet siltä pohjalta, etteivät he voi muuttaa maailmaa, ainoastaan näyttää sitä. Monien taiteilijoiden kohdalla tämä ei enää pidä paikkaansa.”

Aktivismin ja taiteen problematiikkaan liittyy, että usein taideprojektien aiheena ovat toisten kärsimykset, joissa taiteilijalla ei ehkä ole ollut osaa. Projekteilla voi silti olla hyvinkin positiivisia vaikutuksia siellä, missä ne toteutetaan.

”Suurin osa ammattitaiteilijoista esittää samalla teoksiaan julkisesti ja luo uraa niiden avulla. Tämä eettinen ja moraalinen kysymys täytyy tiedostaa: taiteilija hyötyy kärsimyksistä. Toiseen vaakakuppiin voidaan laittaa esimerkiksi, lisääkö projekti tietoisuutta ja helpottaako se niiden elämää, joiden kanssa se toteutetaan”, Keski-Korsu pohtii.

Mari Keski-Korsu ei usko, että paikallisten ydinvoimakannat muuttuivat Case Pyhäjoen ansiosta. Projektin ansiot nousevat vakavien asioiden käsittelystä tuoreesti.

”Case Pyhäjoki vaikutti meihin ja moniin pyhäjokisiin voimakkaasti, mikä oikeuttaa sen olemassaolon. Moni alueella asuva on vihainen ja turhautunut. Oli ja on mielekästä yrittää kääntää synkkä energia positiiviseksi.”

Taustalla ydinvoimalan suunnittelu jatkuu. Takkuillen, sillä 34 prosenttia Fennovoiman osakkeista omistanut saksalaisyritys E.ON vetäytyi hankkeesta viime vuonna.

Nurkan takaa mukaan hiipi venäläisyhtiö Rosatom, joka valittiin mahdollisen ydinvoimalan toimittajaksi.

”Rosatom ottaa innolla vastaan tilaisuuden rakentaa ydinvoimala länsimaiseen turvallisuuskulttuuriin. Fennovoimalla taas ei ole rahaa, joten sikäli liitto on täydellinen”, Keski-Korsu pohtii.

Voimalan pitäisi valmistua vuonna 2023, mutta mikään ei ole varmaa.

Lisää Case Pyhäjoesta: www.casepyhajoki.info ja www.facebook.com/casepyhajoki

Mari Keski-Korsun sivut: www.artsufartsu.net

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä