Lapsena Mari Paikkari oppi isältään, että keraamisen astian pudottua lattialle, saattaa se paljaalla silmällä katsottuna näyttää ehjältä. Mutta vasta äänen kautta voi todeta, onko astia säilynyt kolauksessa ehjänä: jos kuppi on rikki, se ei soi. Ehjästä keramiikasta lähtee heleä ääni, mutta yksikin hiusmurtuma ja ääni muuttuu ja sammuu.

Paikkari lähti opiskelemaan keramiikkaa Taideteolliseen korkeakouluun. Lapsuuden opetukset johdattivat nuoren keraamikon hieman tavallisesta poikkeavalle polulle. Paikkari alkoi tutkia keramiikan mahdollisuuksia erilaisten äänimaisemien luomisessa. Prosessista on syntynyt tutkimustyön lisäksi ääni- ja tilataideteoksia.

Nyt Paikkari rakentaa tällaisen ääniteoksen Tampereen Hirvitaloon. Taidekeskus ottaa tänä keväänä myös askeleita vähemmän tallatulla polulla, kun keskuksen vetäjät päättivät katkaista viime lauantain Earth Day -tapahtuman yhteydessä galleriasta sähköt kuukauden ajaksi.

”Huomasin, että Hirvitalolla on tulossa tällainen tapahtuma ja ehdotin siihen omaa sähkötöntä ääni-installaatiotani. Teos koostuu lukuisista katosta yksittäin siimoista riippuvista keramiikkapalasista, eikä se vaadi soidakseen muuta kuin raollaan olevan ikkunan ja tilassa kulkevan ilmavirran”, Paikkari sanoo.

Hirvitalossa on Paikkarin ääniteoksen lisäksi esillä Inês Queridon ja Tuomas Koskialhon teoksia. Molemmat käsittelevät sähköttömyyttä valokuvadokumentaation kautta.

Sähköjen katkaisu kuukaudeksi on taidegallerialta rohkea veto. Suurin osa nykyajan taidekokemuksista on tavalla tai toisella riippuvaista sähkön kulutuksesta. Mediataiteen eri muodot kuuluvat nykytaiteen näkyvimpään kärkeen. Vielä merkittävämpää on se, että kaiken taiteen esillepanoon käytetään lähes poikkeuksetta sähkövaloa.

”Hirvitalon keskustelunavaus on mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Eiväthän he esimerkiksi voineet tietää, tuleeko sähköttömään galleriaan ollenkaan näyttelyhakemuksia. Keinovalaisu on kuitenkin niin olennainen osa gallerioissa esillä olevan taiteen näkemistä ja kokemista”, Paikkari sanoo.

Paikkarin teoksessa ympäristön liike-energia kanavoidaan taiteeseen. Paikkari on aiemmin tehnyt myös teoksia, jotka rakentuvat muun muassa kevätauringon valosta ja sen synnyttämistä mielikuvista.

Haasteena olisikin löytää uusia tapoja ajatella esimerkiksi luonnonvalon mahdollisuuksia. Paikkari uskoo, että juuri installaatiotaide avaa lukuisia uusia tapoja kokea taidetta.

Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalo.