Teksti Jari Tamminen
Kun taiteilija Ville Silvennoinen palasi kotikaupunkiinsa, hän huomasi, että sen ulkoinen ilme oli tylsä. Jotain oli tehtävä.
Ville Silvennoinen on elävöittänyt kotikaupunkiaan Lappeenrantaa hartiavoimin. Muutettuaan takaisin Lappeenrantaan taiteilija perusti sinne Hoi sie -gallerian maaliskuussa 2012. Sen jälkeen gallerian ympärille on muodostunut luovien alojen osaajista tiivis verkosto, jota Ville Färsaaret -nimelläkin tunnettu Silvennoinen on hyödyntänyt. Porukka on perustanut 80N-taiteilijayhdistyksen.
”Ellemme tekisi jotain, niin ei täällä pikkukaupungissa kukaan aikaansa viettäisi. Tyhjiötä on riittänyt. Lappeenranta on tyhjä taulu, sillä täällä on paljon tiloja ja paikkoja, joita sämplätä.”
Silvennoisen oma rooli kaikissa hänen ympärillään pyörivissä projekteissa on häilyvä ja vaihtuva. Välillä hän on taiteilija, toisinaan taas galleristi tai kuraattori.
”Tämä koko touhu on levinnyt käsiin. Olen taustaltani katutaiteilija ja eksyin taidemaailman puolelle puolivahingossa. Nopeasti mukaan tuli galleria, ja siitä hommat lipsuivat kulttuurituotannon puolelle”, Silvennoinen kertoo.
Hän on pitänyt kaikki projektinsa leimallisen kotikutoisina. Ovatko ne siis valmiita tuotteita vai raakoja marjoja?
”Kotikutoisuuden ja harrastelijamaisuuden välinen raja on selkeä. Meidän kotikutoisuumme on totista leikkiä.”
Yksi Silvennoisen kipparoimista projekteista on purkutuomion saaneen Tapanaisen talon koristelu. Vuonna 1794 rakennettua Lappeen Marian kirkkoa vastapäätä sijaitseva rakennus saa väistyä ostoskeskuksen tieltä.
Talon umpeen laudoitetut ikkunat maalattiin kesällä 2012, mutta komeinta jälki on rakennuksen päädyssä, jossa on koko talon korkuinen seinämaalaus. Jukka Hakasen Hirvi ja Karhu -teoksessa hirvi (Suomi) ja karhu (Venäjä) kahvittelevat. Teoksen värimaailma ja eläinten etukäpälien haarniskat on lainattu Karjalan vaakunasta, mutta vastoin vaakunan asetelmaa liikkeellä ei olla aseet tanassa.
Teos naapurusten liitosta sopii hyvin Lappeenrantaan, jonka talous nojaa tällä hetkellä vahvasti venäläisten turistien kulutustottumusten varaan. Myös Tapanaisen talon paikalle nousevan kauppakeskuksen kannattavuuslaskemat perustuvat idästä tuleviin rahavirtoihin.
Silvennoinen sanoo, että toistaiseksi Venäjän läheisyyttä on Lappeenrannassa hyödynnetty lähinnä kaupallisesti.
“Se on näyttäytynyt lähinnä shoppailuna. Asioita ajatellaan liikaa rahavirtojen kautta, vaikka Pietarin läheisyyttä pitäisi hyödyntää myös kulttuurin vaihtona.”
Silvennoisen ja hänen tovereidensa projektit eivät ole rajoittuneet tuomittujen talojen seiniin ja omaan galleriaan. He halusivat muuttaa kaupungin hylätyn vesitornin galleriaksi.
”Tilanne on aika älytön. Koska vesitorni ei täytä paloturvallisuusmääräyksiä, emme saa kunnostaa sinne galleriaa. Tornissa kuitenkin toimi vuosien ajan kahvila, eivätkä määräykset sitä estäneet.”
Kiasman organisoiman Heimo-projektin ansiosta vesitornille kuitenkin löytyi muuta käyttöä. Timo Vaittisen valoteos muuttaa tornin mystiseksi ufoksi, joka hallitsee koko kaupunkia korkean mäen laelta.
”Vesitorni on voitto. Se, mitä olisimme voineet tehdä vesitornin sisällä, olisi ollut pientä tähän verrattuna. Hana meni kiinni, mutta virtaukset etsivät uudet uomat.”
Valaistun vesitornin lisäksi projektiin kuuluu myös teatteriesitys Kalevatron, joka esitetään Lappeenrannan vanhan linnoituksen Vihreillä Makasiineilla. Linnoitukselta on suora näköyhteys kaupungin keskustan yli vesitornin mäelle, eli paikkojen välille rakentuu henkinen silta. Kalevatron pyrkii hahmottamaan nykypäivän karjalaisuutta, historiasta ammentavaa ja nykyisyydessä elävää.
Silvennoinen kertoo, että vastaanotto ryhmän edesottamuksille on ollut suopea. Tapanaisen talon projektin jälkeen kaupungin asemakaava-arkkitehti toivotti heidät tulevaisuudessa tervetulleiksi myös ei-purettavien talojen seinille.
“Meille on hiljaisesti suotu sija. Monet tekevät taidetta hyvin avoimesti päiväsaikaan, eikä kukaan ole siitä ollut moksiskaan.”
”Hyväksyntä tukee luovaa ilmapiiriä, eikä teoksia putsata pois. Kaupungissa on muun muassa maalattu valotolppien huoltoluukkuihin ilman virallista lupaa. Kaupungin työntekijät ovat tarvittaessa jopa ruuvanneet valotolppien vääntyneet luukut takaisin paikoilleen. Osa tolpista on poistettu tietöiden alta ja siirretty taideteoksineen päivineen toiselle puolelle kaupunkia.”
Lappeenrannassa ei vielä ole luvallista graffitiseinää, mutta lokakuussa pitäisi ensimmäisen nousta Huhtiniemen kaupunginosaan, skeittipuiston yhteyteen.
”Tarkoitus olisi vetää siellä graffitikursseja nuorille, ja miksei aikuisillekin.”
Kalevatronin viimeiset esitykset keskiviikkona 2. ja torstaina 3.10. Vesitorni valaistuna vielä torstain 3.10.
Uusimmat kategoriassa Taide:
Voima 20 vuotta sittenEnsimmäinen Voima-lehti ilmestyi marraskuussa 1999. Juttusarja palaa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsitellyt parin vuosikymmenen ajan.
