Fjodor Dostojevskin maailmanklassikkotarina Rikos ja rangaistus kertoo nuoren Rodion Raskolnikovin kujanjuoksusta. Raskolnikov tappaa vanhan panttilainaajaeukon ja hänen sisarensa. Raskolnikov tuntee sitten tuskanhetkiä kolkossa opiskelijaboksissaan, kunnes kohtaa Sonjan, joka johdattaa hänet valoisampaan tulevaisuuteen.

Tämä tapahtuu 1800-luvun Pietarissa, jonka vuokrakasarmeja ei varmaan oltu liioilla mukavuuksilla pilattu. Keski-Uudenmaan teatterin keksimä ajatus esittää Rikoksen ja rangaistus alun perin armeijan käyttöön rakennetun kasarmin pitkulaisessa käytävässä on loistava oivallus. Paikka tuo kerrontaan paitsi autenttista kolhoutta, myös vaikutelman Raskolnikovin päänsisäisestä maailmasta.

Entisen Tuusulan kantapitäjän seuduilla toimiva Keski-Uudenmaan teatteri on luonut venäläisklassikosta uudenaikaisen, perinteistä draamakerrontaa kunnioittavan version. Hanketta johtaa monipuolisena teatterin taitajana vuosikymmenten mittaan useissakin eri yhteyksissä kunnostautunut Kaisa Korhonen.

Seppo Parkkisen sovituksessa Raskolnikov on epätietoinen mutta lopulta johdonmukainen mies, ja Johannes Korpijaakko hänen tulkitsijanaan suorastaan säkenöivän intensiivinen.

Monenlaisia tiloja esityksissään hyödyntänyt teatteri on nyt päätynyt armeijan hylkäämään kiinteistöön.

Tämä Olympiakasarmiksi kutsuttu talo rakennettiin Hyrylän varuskunta-alueelle 1950-luvun alussa sillä taka-ajatuksella, että Neuvostoliiton voimistelijat olisivat majoittuneet sinne Helsingin olympiakisojen aikana. Suunnitelma ei toteutunut, mutta varusmiehet saivat kolkossa kasarmissa majailla aina vuoteen 2007 saakka, jolloin Helsingin Ilmatorjuntarykmentti jätti nämä maisemat.

Rakennus toimii teatteritilana erinomaisesti. Se tuo inhorealistista tuntumaa siitä, millaisia 1800-luvun pietarilaisten vuokrakasarmien olosuhteet ovat kosteina vuodenaikoina saattaneet olla. Samalla tila tarjoaa ankeuteen myös oivallisen valoisan kontrastin, sillä osa vanhoista majoitustuvista on sisustettu Dostojevskin henkilöhahmojen ”kodeiksi”. Näihin yleisö pääsee väliajalla tutustumaan.

Muuten pelkistetyt lavastusratkaisut muuttuvat näissä huoneissa henkilöiden sielunmaisemiksi, joista he ikään kuin ”nousevat” käytävän estradille tuomaan oman näkökulmansa tarinaan.

Raskolnikovin kujanjuoksu voidaan nähdä konkreettisestikin siinä, että toisessa päässä näyttämötilaa on tutkintotuomarin toimisto ja toisessa piano, jonka ääressä välillä kohotellaan maljoja ja jonka ääressä Altti Uhlenius takoo esitykseen varsin intensiivisen äänimaiseman.

Tutkintotuomari Porfiri Petrovitšina Seppo Halttunen on äärimmäisen vähäeleinen ja tiukka. Hän on tarkkanäköinen havainnoitsija eli Raskolnikovin salaisuuden itselleen selvittäjä, joka haluaa kuitenkin jättää käyttämättä valtansa päälle käymiseen.

Rikoksessa ja rangaistuksessa on tokka sivujuonteita. Niistä Seppo Parkkisen napakka dramatisointi on joko työntänyt osan sivuun tai sitten korostanut niitä, joiden merkitys tarinan kokonaisuuden kannalta on olennainen. Tämä takaa muiden muassa Jarkko Tiaisen naiivin innostuneelle Razumihinille sekä Nora Raikamon reaalimaailman rajallisuuksia pohtivalle Rodjan sisarelle roolien kokoon nähden varsin mukavasti liikkumatilaa.

Mutta varsinainen vastavoima välillä vimmaiselle, välillä masentuvaisuuteen taipuvalle Raskolnikoville on kuitenkin herkkä Sonja. Nuoren Alina Tomnikovan tulkitsemana Sonja on inhimillisyyden airut kylmässä todellisuudessa.

Hyrylän Rikos ja rangaistus palauttaa uskoa siihen, mikä varsinkin isojen laitosteatterien näyttämöillä tuntuu aina välillä unohtuvan, eli näyttelijöiden inhimillisten keinojen vahvuuteen suhteessa teknisiin valmiuksiin. Se kertoo myös ohjaaja Kaisa Korhosen yhä jatkuvasta luomisvoimasta. Tästäkin syystä retki Tuusulaan on kannattaa.

Esitykset jatkuvat 29.3. asti. KUT on järjestänyt sunnuntain 25.3. esitykseen bussikuljetuksen Helsingin Kiasmalta.