Voiman toimittaja astui mönjään

Teksti Laura Happo

Voiman kuvaaja-toimittaja teki löydön Talvivaarassa: kaivoksen jätevedet tekevät suosta tunnistamatonta sinivihreää mönjää.

Talvivaaran kaivosalueelta valuneet jätevedet ovat värjänneet suon ruskean pintakerroksen alta sinivihreäksi mönjäksi.

Huomasin mönjän suon pohjassa tutustuessani alueeseen Stop Talvivaara -kansalaisliikkeen aktiivien opastamalla valokuvauskeikalla perjantaina 23.11.2012.

Suo oli pinnalta oranssinruskean sävyinen ja suoalue näytti tavanomaiselta. Kumpparini upposi kuitenkin pehmeään suohon ja paljasti pinnan alta paksun, sinivihreän mönjän. Kävi ilmi, että sinivihreää liejua on koko suon alueella.

Soitin maanantaina Kainuun ELY-keskukseen, joka ei ollut vielä ottanut sinertävästä suosta maaperänäytteitä, vaikka sen tutkijat partioivat alueella jatkuvasti.

”Metallin saostuminen tai kalkki on varmastikin aiheuttanut värin muutoksen”, kertoo Kainuun ELY-keskuksen ylitarkastaja Raija Urpelainen, kun kysyin häneltä, mitä aine on. Hän kertoo vuotoveden sisältäneen paljon erilaisia metalleja, muun muassa rautaa, alumiinia, magnesiumia, kaliumia, kalsiumia, nikkeliä, sinkkiä ja uraania.

Talvivaara kaivososakeyhtiö on levittänyt muun muassa Ylä-Lumijärven itäpäässä sijaitsevalle suolle viime viikon lopulla poltettua kalkkia, jonka tarkoitus on nostaa veden pH-arvoa ja estää myrkyllisten metallien haittavaikutusten leviäminen isommalle alueelle.

Sen sijaan Kainuun luonnonsuojelupiirin varapuheenjohtaja Antti Lankinen ja Stop Talvivaara -kansalaisliikkeen aktiivi Hannu Hyvönen ottivat perjantaina näytteen Ylä-Lumijärven sinivihreästä liejusta ja lähettivät sen analysoitavaksi.

Lankisen mukaan kaivoksen kipsisakka-altaasta vuotanut vesi on myrkyttänyt suon hyvin metallipitoiseksi, ja metallisaostumat ovat värjänneet suon. Näytteestä selvisi, että sinivihreässä liejussa on erittäin korkea sähköjohtavuus.

He nimittävät sitä ”metallimönjäksi”. Näytteiden pH-arvot olivat lähellä neutraalia, todennäköisesti kalkituksen ansiosta. Näytteitä on analysoinut Itä-Suomen yliopiston lehtori Heikki Simola. Hän on analysoinut näytteiden sähkönjohtavuuden ja pH-arvot Itä-Suomen yliopiston biologian laitoksella Joensuussa.

Hyvönen ja Lankinen ottivat yhteensä neljä eri näytettä: Lumijoelta sekä Ylä-Lumijärveltä läheltä kaivantoaluetta vesinäytteen, ruskean pintakerrosnäytteen sekä näytteen vihertävästä metallimönjästä.

ELY-keskuksen Urpelaisella ei ole arviota siitä, kuinka nopeasti kalkittu alue palautuu ennalleen.

”Ylä-Lumijärven, Lumijoen sekä Talvisen alueelle levitetyn syövyttävän kalkin määrää ei tällä hetkellä kukaan tiedä tarkalleen”, Urpelainen toteaa.

Myöskään Talvivaaran kaivososakeyhtiön tuotevastuun asiantuntijalla Tuomas Vanhasella ei ollut käsitystä luontoon levitetyn syövyttävän kalkin määrästä.

Vanhasen mukaan kukaan ei pysty tällä hetkellä kertomaan muuta arviota, kuin että kalkkia on ajettu alueelle useampia rekkakuormallisia. Lisäksi kalkkia on levitetty helikopterista käsin.

”Ihan kaikkea ei ikinä pystytä puhdistamaan”, Vanhanen toteaa luontoon jääneistä metallipitoisuuksia.

Stop Talvivaara -liikkeen video suolta.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä